Jessica kohtasi kiusaamista toimiessaan ainejärjestön hallituksessa – Kiusaamiseen liittyvät yhteydenotot ovat kasvussa Tampereella

You can also read this article in English here!

Kiusaamiseen liittyvät yhteydenotot ovat kasvussa Tampereella ja muissa ylioppilaskunnissa. Myös kiusaamisen tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn liittyvien koulutusten kysyntä on yhä suurempaa. 

“Enenevissä määrin meillä on opiskelijajärjestöjen sisäisiä tapauksia, kuten hallitusten sisäisiä ongelmia, jotka ovat työpaikkakiusaamista muistuttavia tapauksia. Tämä on selkeästi kaikissa ylioppilaskunnissa yleistyvä ilmiö”, sanoo Treyn häirintäyhdyshenkilö Yeti Ahonen-Kakko. 

Visiiri haastatteli Jessicaa, joka on yksi Visiirin kiusaamiskyselyyn vastanneista henkilöistä. Hän kertoo kohdanneensa kiusaamista Tampereen yliopistossa toimiessaan ainejärjestönsä hallituksessa. Jessica ei esiinny jutussa omalla nimellään aiheen arkaluontoisuuden vuoksi, mutta hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa. 

Jo ennen kuin ehdimme ostaa kahvit haastattelun aluksi, Jessica toteaa, että korkeakouluissa tapahtuvasta kiusaamisesta pitäisi keskustella enemmän. 

“Silloin kun olin kiusaamisen kohteena, en uskaltanut jutella kokemuksistani ammattilaiselle. Se aika oli todella ahdistavaa, ja pelkäsin saavani hankalan ihmisen maineen ja jääväni vielä enemmän ulkopuoliseksi kuin mitä jo olin.”  

Jessican kohtaama kiusaaminen oli monisyistä – sekä henkilökohtaisia hyökkäyksiä yksityisviestitse että nimettömiä viestejä anonyymeilla keskustelualustoilla, kuten Jodelissa. Jessican mukaan Jodel-keskusteluissa kirjoitettiin sillä tavalla, että hänet oli helppo tunnistaa viesteissä kuvatuksi henkilöksi, vaikka hänen nimensä ei noussutkaan esiin. 

Kaikki tapaukset eivät näe päivänvaloa 

Korkeakoulukiusaamisesta puhutaan enemmän ja se tunnistetaan yhä useammin. Yeti Ahonen-Kakon mukaan ilmiön yleistymisen taustalla voi vaikuttaa sekin, että yleinen kulttuuri on viime vuosien aikana kehittynyt kohti turvallisemman tilan periaatteiden noudattamista. 

“Kiusaaminen ja organisaatioissa kytevät ongelmat tunnistetaan paremmin ja niihin puututaan enemmän.” 

Treyllä ei ole tilastoja kiusaamistapauksista, koska ne eivät Ahonen-Kakon mukaan olisi tarkoituksenmukaisia. 

“Jokainen tapaus on kuitenkin ainutlaatuinen, eli sellainen yleistäminen tilastoinnin takia ei toimi tässä asiayhteydessä.” 

Puuttuvien tilastojen takia kiusaamisen yleisyyttä Tampereen yliopistossa on vaikeaa määritellä tarkasti. Yleistyvien yhteydenottojen ohella Trey on havainnut toisenlaisiakin merkkejä kiusaamisen ja muiden organisaatio- tai järjestötason ongelmien esiinnoususta: erilaisia koulutustoiveita tulee enemmän kuin Trey voi resurssiensa puitteissa tarjota. 

”Koulutamme järjestöjä enenevissä määrin näihin teemoihin liittyen, ja tänäkin vuonna koulutuksia on ollut jo 4. Järjestökoulutusten lisäksi järjestämme esimerkiksi hallitustoimijoiden jaksamiseen liittyviä koulutuksia”, Ahonen-Kakko sanoo. 

Häirintäyhdyshenkilöille tulee myös suoria koulutuskutsuja, joissa ainejärjestöt pyytävät heitä kouluttamaan hallituksia.  

“No, jos suostuisimme yhteen, pitäisi sama mahdollisuus tarjota kaikille yli 160 jäsenjärjestölle.” 

Ahonen-Kakko arvioi, että vaikka kiusaamiseen liittyvät yhteydenotot ovatkin kasvussa, ei kaikki kiusaaminen näe milloinkaan päivänvaloa. 

“Meidän yhteisössämme on paljon enemmän kiusaamista ja häirintää kuin mitä ikinä tulee kenenkään tietoon, mutta sille ei voida mitään. Jos kukaan ei kerro siitä, niin siitä ei voida tietää.” 

Anonyymiä ja henkilökohtaista kiusaamista 

Jessican kokemusten mukaan hallitustoiminta ainejärjestöissä ja erityisesti hallitustoiminnan anonyymi arvostelu eri viestintäalustoilla altistaa helposti kiusaamiselle. Toisinaan kyse voi olla siitä, että kiusaaminen henkilöityy yhteen tai useampaan kiusaajaan.  

“Yksi esimerkki on siltä vuodelta, kun toimin ainejärjestöni toiminnantarkastajana. Sinä vuonna tein ainejärjestön viestinnästä ja sen aikataulusta kirjauksen toiminnantarkastukseen, jossa todettiin, ettei ainejärjestön virallista viestintää kannata välttämättä tehdä myöhään iltaisin.” 

Jessica sanoo, että kirjauksen tarkoituksena oli viestiä jäsenistön olevan aktiivisempaa päiväaikaan ja ettei viestinnästä vastaavien henkilöiden tarvitse menettää yöuniaan viestinnän tekemiseen, jos sen tekisi muuna aikana kuin iltoina. 

”Yleinen ilmapiiri oli, että se, joka leikkiin lähtee, se leikin kestää.”

Jessican mukaan kirjaukseen suhtauduttiin nuivasti, mutta se hyväksyttiin.  

“Mutta sitten kerran kävi niin, että laitoin ainejärjestön yleiseen jäsenryhmään yleisen kysymyksen ainejärjestön hallitukselle ilta-aikaan. Ajatuksena oli, että joku hallituksesta vastaa sitten kun ehtii.  

Jessicalle tästä seurasi kuitenkin asiattomien yksityisviestien tulva.  

“Sain useita yksityisviestejä, että ‘pitäiskö sun nyt noudattaa omia ohjeita, joita olet antanut’. Se oli ihan suora hyökkäys.” 

Yhden toiminnantarkastajakauden jälkeen Jessica oli lupautunut tekemään sen myös seuraavana vuonna. 

“Olin kuitenkin tämän tapauksen jälkeen, että ei. Erosin tehtävästä, koska toiminnantarkastajan työ on muutenkin epäkiitollista ja siihen päälle olisi pitänyt sietää vielä paljon muutakin.” 

Jessica kertoo sanoneensa suoraan silloiselle ainejärjestön puheenjohtajalle, että hän sai hallituksen jäseniltä toistuvasti hyökkääviä ja asiattomia viestejä ja erosi sen takia. 

“En kuitenkaan tiedä, tehtiinkö asialle tai viestikulttuurille ainejärjestössä mitään.” 

Ei vain yhden ainejärjestön ongelma 

Ainejärjestönsä hallitustoiminnan ilmapiiriä Jessica kuvailee tunkkaiseksi, joka osaltaan voi myös kasvattaa riskiä epäasialliselle käytökselle.  

”Yleinen ilmapiiri oli, että se, joka leikkiin lähtee, se leikin kestää. Ikään kuin se kuuluisi asiaan, että omasta toiminnasta saa valtavan määrän anonyymia arvostelua. Uusille hallituslaisille viesti oli vain, että nytpähän te näette, millaista hallitustoiminta on ja koittakaa kestää.” 

Hän sanoo, että hallituskauden vaihtuessa ainoastaan yksi hallituslainen jatkoi seuraavalle vuodelle, koska muille hallitustoiminta oli odotusten vastainen pettymys. 

”Se on minusta aivan käsittämätöntä, että kun tehdään vapaaehtoistoimintaa ja instanssi on yhteisön hyvässä, saa palkaksi pelkkää kuraa.” 

Jessican tiedossa on, ettei korkeakoulukiusaaminen ole vain hänen ainejärjestönsä ongelma.  

“Ei ole pitkä aika, kun juttelin yhden ystäväni kanssa, joka kuuluu toiseen ainejärjestöön. Hänen ainejärjestössään on sellainen tilanne, että eräs vuosikausien ajan todella paljon järjestötyötä tehnyt henkilö on järjestelmällisesti jätetty ilman ainejärjestön kunniamerkkiä monen vuoden ajan.” 

“Lopulta ainejärjestön hallitus oli myöntänyt, että yksi hallituksen jäsen oli niin vahvasti vastustanut kunniamerkin antoa henkilökohtaisista syistä, eivätkä muut olleet uskaltaneet uhmata tätä.” 

Vaikka Jessica on edennyt opintojen jälkeen työelämään, vaikeat vuodet ainejärjestön hallitustoiminnassa palaavat silloin tällöin mieleen.  

“Vielä tänä päivänä jostain sisältäni nousee ajatuksia, että olinko minä liian herkkä tai oliko se kaikki [kiusaaminen] jollain tavalla oikeutettua, kun hallituksessakin olin. Ristiriitaista on, että järjellä ajateltuna tiedän, ettei se tietenkään ollut.” 

Keskustelu klikkiytyy kasvottomaksi kommentoinniksi 

Kiusaaminen ja häirintä voivat Ahonen-Kakon mukaan olla myös päällekkäisiä ilmiöitä. Esimerkiksi hän antaa keskustelukulttuurin mahdollisen klikkiytymisen eli konfliktitilanteen. 

“Keskusteluiden klikkiytyminen ja yhteisistä asioista keskustelu sellaisilla alustoilla, joissa sitä ei tulisi tehdä, on keskeinen häirinnän elementti. Se on yleistä myös muualla kuin korkeakouluyhteisöissä.” 

Anonymiteetin helppous, ryhmädynamiikkojen väliset haasteet sekä kokemattomuus ainejärjestötasolla toimimisessa ovat riskejä kiusaamisen yleistymiselle. Treyn sisällä nämä riskit on Ahonen-Kakon mukaan havaittu ja tunnistettu, ja häirintäyhdyshenkilöt tuovat toimintaansa jatkuvasti esille. Tänä keväänä Treyn häirintäyhdyshenkilöt ovat pilotoineet walk in -päivystystä, jossa häirintäyhdyshenkilöt päivystävät kampuksilla Navigaattorin tiloissa.  

“Toivomme, että tällä tavalla läsnäolon kautta saisimme madallettua yhteydenottokynnystä. Lisäksi häirintäyhdyshenkilöiden julisteita on kaikilla kampuksilla, ja useimmissa ainejärjestötiloissa, mikä on hieno juttu”, Ahonen-Kakko sanoo. 

Hänen mukaansa myös fuksioppaisiin kirjataan joka vuosi häirintäyhdyshenkilöiden yhteystiedot, ja hänen tietojensa mukaan myös ainejärjestöjen sisäisissä viestintäkanavissa yhteystiedot ovat usein esillä.  

Myös Jessica haluaa rohkaista kiusaamista kohtaavia ihmisiä ottamaan yhteyttä terveydenhuoltoon tai Treyn toimijoihin.  

“Jälkikäteen ajatellen uskon, että ammattilaisen kanssa keskustelusta olisi ollut paljon apua, mutta ehkä silloin olin niin nuori, etten uskaltanut puhua asiasta. Mutta sen sanon, että tällaisista kokemuksista olisi hyvä keskustella, jotta asiat muuttuvat.” 

Miten kiusaamistapauksissa toimitaan? 

Tässä infolaatikossa käydään vaihe vaiheelta läpi, mitä häirintäyhdyshenkilölle lähetetyn yhteydenoton jälkeen tapahtuu kiusaamistilanteissa.  

Taustaoletuksina on, että yhteydenotto on tehty Treyn häirintälomakkeen kautta omalla nimellä ja siinä kerrotaan, mitä on tapahtunut ja missä tilanteessa. Yhteydenoton jälkeisestä prosessista kertoo Treyn häirintäyhdyshenkilö Yeti Ahonen-Kakko.

1. Treyn häirintäyhdyshenkilöt vastaavat yhteydenottoon.  

2. Olipa yhteydenotto millainen tahansa, häirintäyhdyshenkilöt kysyvät tarkentavia kysymyksiä esimerkiksi siitä, mitä yhteyttä ottanut henkilö häirintäyhdyshenkilöiltä toivoo. Nämä toiveet voivat olla esimerkiksi tapaamisaikatauluja.  

3. Keskustelu häirintäyhdyshenkilöiden kanssa. Ahonen-Kakon mukaan keskustelut pyritään aina toteuttamaan kasvokkain, mutta mahdollista on myös keskustella etäyhteydellä. Henkilökohtaisen keskustelun jälkeen on mahdollista jatkaa niin, että kiusattu ja kiusaaja kutsutaan Treyn toimesta keskustelemaan.  

Keskusteluja on erilaisia: Vaihtoehtoina ovat osapuolten ja häirintäyhdyshenkilön vapaamuotoinen tapaaminen sekä muodollisempi sovittelu, johon etenevät vaikeammat tapaukset, joissa konflikti on tulehtunut.  

4. Sovitteluprosessin päätteeksi asianosaiset allekirjoittavat sovittelusopimuksen. Sovitteluprosessin jälkeen osapuolilla ja Treyn häirintäyhdyshenkilöllä on yhteinen seurantapaaminen. 

Oikaisu 7.5.2025 kello 12.55: Järjestökoulutuksia on ollut 4, ei 33. Korjattu myös maininta 160 ainejärjestöstä: todellisuudessa tarkoitettiin 160 Treyn jäsenjärjestöä.