Kriitikko Sakri Pölönen listaa inhottavimmat reikäiset ja täplikkäät asiat taiteen ja kulttuurin kentältä
Teksti: Sakri Pölönen
Kuvitus: Joel Peltonen
Tervetuloa trypofobian eli reikäkammon johdantoluennolle!
Voitkin heti alkuun tarkastella pöydälläsi makaavaa lootuksen siemenkotaa. Tuijota oikein kunnolla siemenkodan tiheästi rykelmöityneitä aukkoja.
Joko ahdistaa? Tunnetko ällötyksen tunteen vyöryvän lävitsesi? Jos vastasit kyllä, onneksi olkoon: saatat kärsiä trypofobiasta.
Trypofoobikolle reikien tai täplien näkeminen voi aiheuttaa jopa fyysisiä oireita, kuten vapinaa, pahoinvointia ja hikoilua. Lääketiede ei toistaiseksi ole hyväksynyt reikärykelmien herättämää inhotusta viralliseksi diagnoosiksi. Trypofobiasta on myös olemassa melko vähän tutkimusta.
Vasta 2000-luvun puolella laajempaan tietoisuuteen noussut trypofobia on leimallisesti internet-aikakauden ilmiö – osasyy siihen, ettei sitä välttämättä oteta vakavasti.
Näillä perustiedoilla varustettuna voimmekin siirtyä johdantoluennon varsinaiseen pihviin, eli trypofobisen estetiikan historiaan.
Puistattava pointilismi
1800-luvun lopun Ranskassa läpilyönyt pointillismi, eli pistemaalaus, tuntuu loogiselta aloituspaikalta. Georges Seuratin (1859–1891) kesäisiä Pariisi-näkymiä on kuitenkin vaikea pitää pelottavina, vaikka ne pienen pienistä maalitäplistä koostuvatkin.
Kauhujen Kusama
Värikkäistä täplistä tunnettu japanilainen kuvataiteilija Yayoi Kusama (s. 1929) on paitsi huippusuosittu brändi, myös trypofobiataiteen edelläkävijä. Kusama on kertonut, että täplät ovat kiehtoneet häntä jo lapsena koetuista hallusinaatioista alkaen.
Kusaman täplien täyttämissä huoneissa oleminen saattaa olla trypofobikolle hermostuttava kokemus. Pakollinen selfie kannattaa ottaa nopeasti, ennen kuin happi loppuu.
Fyysinen Fontana
Hiki nousee ohimoille myös italialais-argentiinalaisen Lucio Fontanan (1899–1968) reikiä täyteen hakattujen Jumalan loppu -sarjan teoksien äärellä. Trypofobikko ei haluaisi Fontanaa seinälleen, mutta munanmuotoisia kankaita on huutokaupattu kymmenien miljoonien eurojen hintaan.
Järkyttävä Junji Ito
Palataan vielä hetkeksi Japaniin. Manga-mestari Junji Ito (s. 1963) on luonut sarjakuviinsa mitä hirvittävimpiä kauhunäkyjä, eikä trypofobiaan viittaava kuvastokaan ole jäänyt häneltä käyttämättä.
Erityisen kamalia aukkoja löytyy The Chill– ja Glyceride -nimisistä tarinoista, joiden googlaamista en voi suositella edes lievästi reikäkammoisille.
Inhottava internet
Internetin kuvalaudoilla ja Redditissä on jaettu jo pitkään ällöttäviä, trypofobiaa triggeröiviä kuvia. Itse törmäsin ensimmäistä kertaa netin trypofobiseen kuvastoon 2000-luvun puolivälissä.
Viattomat lapsensilmäni kohtasivat lootuksen siemenkodan siirrettynä veriseen kämmeneen, enkä ollut koskaan nähnyt mitään yhtä vastenmielistä.
Tuorein, ja varmasti kuvottavin, kierre netin trypofobisessa estetiikassa on tekoälyohjelmien tuotosta. Instagram ja Facebook ovat viime aikoina täyttyneet videoista, joissa esimerkiksi jääkarhuja ja hylkeitä puhdistetaan tulehtuneiden merirokkorykelmien näköisistä kasvaimista.
Näiden tekoälyn luomien reikähirvitysten jälkeen alkaa tulla ikävä vanhaa kunnon lootuksen siemenkotaa.