Osalla aloista vaihtoon on vaikea lähteä – lääkiksessä ratkaisuna ovat opiskelijoiden itse organisoimat lyhytvaihdot
Vaihdon suosio on palannut lähes entiselleen koronan jälkeen. Vaikka osalla aloista vaihtoon lähtö on melkein normi, on toisilla aloilla vaikea mahduttaa vaihtojaksoa tutkintoon.
Teksti: Pihla Leppänen
Kuvitus: Annika Leppäaho
Opiskelijoiden vaihtohalukkuus on laskenut selkeästi. Korona aiheutti romahduksen vaihdon suosioon, ja vaikka vaihtoinnokkuus on lähes palannut pandemiaa edeltävälle tasolle, oli lähtijöiden määrä laskussa jo sitä ennen.
Koronan jälkeisinä vuosina yliopisto-opiskelijoita on osallistunut kansainväliseen liikkuvuuteen vuosittain noin 5000, selviää Opetushallinnon tilastopalvelu Vipusesta.
Suurin muutos opiskelijoiden kansainvälistymisessä on tapahtunut ammattikorkeakoulujen opiskelijoilla, jotka lähtevät entistä harvemmin pidemmille, yli kolmen kuukauden ulkomaanjaksoille. Yliopisto-opiskelijoiden suosiossa taas ovat edelleen perinteiset pidemmät vaihtojaksot.
Vaihtoon lähdön edellytyksissä on kuitenkin myös yliopistossa alakohtaisia eroja. Pätevyyden tuottavissa tutkinnoissa, kuten varhaiskasvatuksen opettajilla tai lääkäreillä, vaihtoa voi olla vaikea saada mahtumaan yliopisto-opintoihin.
”Tutkinto-ohjelmissa, joissa lähetään vähemmän vaihtoon, on yleensä tiukempi aikataulutus ja tarkka lukujärjestys sekä paljon pakollisia opintoja, joita ei voi korvata”, kertoo Tampereen yliopiston kansainvälisen liikkuvuuden asiantuntija Minna Höijer.
Tampereen yliopistossa määrällisesti vähiten vaihtoon lähdetäänkin kasvatustieteiden ja kulttuurin sekä lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnista. Aktiivisia vaihtoon lähtijöitä taas ovat johtamisen ja talouden sekä informaatioteknologian ja viestinnän tiedekuntien opiskelijat. Tiedekunnissa on kuitenkin eri määrä opiskelijoita, joten luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia keskenään.
Lääkisläiset lähtevät lyhytvaihtoihin
Lääkiksessä muille aloille tyypillinen lukukauden tai lukuvuoden mittainen vaihto tarkoittaa käytännössä välivuotta opinnoista ja tippumista alemmalle vuosikurssille. Yliopiston kautta vaihtoon lääketieteen opiskelijoista onkin lähtenyt viimeisen viiden vuoden aikana vuosittain vain alle 10 opiskelijaa. Tieto kaikista vaihtoon lähtijöistä ei kuitenkaan aina tavoita tutkinto-ohjelmaa, sillä vaihtoon voidaan lähteä myös esimerkiksi toisen alan Erasmus-sopimuksen kautta.
”Viimeisen kymmenen vuoden aikana on neuvoteltu opintopisteet vaihdosta, mutta sekään ei ole ollut itsestäänselvyys.”
Moni lääkisläinen kuitenkin lisää opintoihinsa kansainvälisyyttä opiskelijoiden itse organisoimien FiMSIC-vaihtojen kautta. FiMSICin eli Suomen medisiinariliiton ulkoasianvaliokunnan paikallispuheenjohtaja Ida Pellikka on ollut vaihdossa Tunisiassa, ja paikallisvirkailija Hanna Tikkanen puolestaan on hakenut vaihtoon ensi kesäksi.
”FiMSIC-vaihdot ovat kuukauden mittaisia lyhytvaihtoja, joita ihmiset käyvät yleensä kesällä tai joulukuussa”, kertoo Pellikka.
Viime vuosina FiMSIC-vaihtoon lähtijöiden määrä Tampereen lääkiksestä on pyörinyt kahdenkymmenen kummallakin puolella. Vaihto järjestetään kansainvälisen lääketieteen opiskelijajärjestön, IFMSA:n kautta, jossa FiMSIC on jäsen. Käytännössä vaihto toimii niin, että maita edustavat järjestöt sopivat vaihtavansa opiskelijoita keskenään. Yliopiston rooli prosessissa on pieni.
”Viimeisen kymmenen vuoden aikana on neuvoteltu opintopisteet vaihdosta, mutta sekään ei ole ollut itsestäänselvyys. Tämä on yliopiston ulkopuolista ja tätä pyörittävät vapaaehtoiset järjestöaktiivit”, kertoo Pellikka.
Yliopiston puolelta on oltu huolissaan, voidaanko ulkomailla tehtyjen opintojen tasosta varmistua. Pellikka ja Tikkanen arvelevat, että välillä hiukan nihkeässä suhtautumisessa on kyse ammattitaidon varmistamisesta, ei niinkään negatiivisesta suhtautumisesta itse kansainvälisyyteen.
Pellikan ja Tikkasen mukaan harmia herättää, että aiemmin yliopiston kautta oli mahdollista suorittaa yksittäisiä kliinisiä opintojaksoja ulkomailla, mutta sittemmin nämä mahdollisuudet ovat poistuneet. Tiedekunta kuitenkin tukee maksulliseen FiMSIC-vaihtoon lähteviä opiskelijoita 300 eurolla. Euroopan maihin suuntaavat voivat lisäksi saada Erasmus-tukea.
”Viime vuonna maksoin 380 euroa vaihtoon lähtemisestä, mikä kattoi maassa majoittumisen ja yhden ruoan päivässä. Lennot ovat omakustanteiset”, kertoo Pellikka vaihdon kustannuksista.
Tutkinto-ohjelma voi myös kannustaa kansainvälistymään
Aktiivisilla vaihtoon lähtijöillä, kuten kauppatieteilijöillä tai politologeilla, kiinnostusta kansainvälistyä voi puolestaan selittää jo itsessään tieteenalan luonne. Lisäksi opetuksen erilaiset maantieteelliset painopisteet vaihtokohteessa tai kiinnostus työtehtäviin ulkomailla tulevaisuudessa innostavat lähtemään vaihtoon, kertoo Höijer.
Väliä on myös tutkinto-ohjelman suhtautumisella. Aloilla, josta vaihtoon lähdetään paljon, on esimerkiksi opintojen hyväksilukeminen on tyypillisesti joustavaa.
”Vaihtoon lähtö ei ole mörkö tai huono juttu, vaan päinvastoin ymmärretään sen positiiviset ulottuvuudet myös tutkinnon kannalta”, kuvaa Höijer vaihtoon lähtöön kannustavia tutkinto-ohjelmia.
Kansainvälisesti orientoituneilla tutkinto-ohjelmilla voi myös olla enemmän partneriyliopistoja, joihin lähteä vaihtoon. Tutkinto-ohjelmien henkilökunnan aktiivisuudella on merkitystä.
”Osassa ohjelmissa kansainvälisyys on iso osa tutkimustoimintaa. Vaihto-opiskelu ymmärretään osana tätä kokonaisuutta, jolloin opettajien verkostojen ja kontaktien kautta tulee paljon vaihtosopimuksia”, kertoo Höijer.
Toisaalta Höijer muistuttaa, että jollain aloilla, kuten esimerkiksi näyttelijäntyössä tai bioteknologiassa, on paljon pienissä ryhmissä tehtävää käytännön työskentelyä. Tällöin vaihtojen organisoiminenkaan ei ole välttämättä yhtä helppoa kuin aloilla, joissa opetuksessa korostuvat esimerkiksi massaluennot.
Tieto ei aina löydä perille
Lääketieteen opiskelijat Pellikka ja Tikkanen kokevat, ettei heille ole tutkinto-ohjelman tai yliopiston puolelta juuri mainostettu vaihtoja tai kansainvälisyyttä.
”Rehellisesti en tietäisi, kehen olla yhteydessä tai kenelle laittaa viestiä, jos haluaisin lähteä vuoden mittaisen vaihtoon”, kuvaa Tikkanen tilannetta.
Höijer myöntää, että tiedonkulussa voi olla haasteita. Opiskelijat eivät välttämättä seuraa intraa tai lue opiskelijan opasta. Hän kuitenkin korostaa, että myös tutkinto-ohjelmilla on oma vastuunsa. Esimerkiksi orientaatioviikolla olisi tärkeää kertoa jo alusta alkaen vaihto-opiskelumahdollisuuksista. Kansainvälisen liikkuvuuden palvelut puolestaan järjestävät mielellään infotilaisuuksia myös henkilökunnalle, jos aihe tuntuu vieraammalta.
Loppujen lopuksi tieto kulkee paljon myös epävirallisesti opiskelupiireissä.
”Kun jostakin alalta alkaa lähteä paljon ihmisiä vaihtoon, puhutaan siitä opiskelukavereiden kesken. Myös ainejärjestöt ovat tärkeä yhteistyökumppani meille”, kertoo Höijer vaihtotietoisuuden lisääntymisestä.