Kommentti: Vastaus maakuntien työntekijäpulaan istuu yliopistolla laskemassa senttejä 

Viime kesänä halusin kipeästi oman alan töitä. Ensimmäisen vuoden toimittajaopiskelijana Aamulehden kesätöistä oli turha haaveilla, koska kilpailu on kovaa ja kokemusta vähän. Niinpä hain maakuntiin. 

Muutama puhelu ja napakka työhakemus toivat paikan Ilkka-Pohjalaisesta. Saavuin Seinäjoelle muuttoautolla päivä ennen ensimmäistä työpäivää. En tiennyt kaupungista ketään tai mitään. Se oli parasta, mitä olisin voinut tehdä: kesä meni lentäen, ja opin enemmän kuin koko ensimmäisen vuoden opinnoissa. Tutustuin uusiin ihmisiin ja näin, miltä toimittajan työ oikeasti näyttää. Ei enää pelkkää teoriaa luentosalissa. 

Mutta. Jouduin maksamaan kahta vuokraa, koska Tampereen asuntoani ei voinut laittaa alivuokralle. Seinäjoella maksoin solusta, jossa majoituin ystäväni kanssa. Asunto huokui 1990-luvun karua estetiikkaa muovimattoineen ja kulahtaneine kalusteineen. Kämppä sijaitsi Seinäjoen tuetun asumisen alueella, mutta silti reilusti yli puolet palkasta paloi asumiskustannuksiin. Onneksi asumistuki auttoi, ja pystyin keskittymään työhön enkä stressannut vuokrasta. Tuki kuittasi tarpeeksi suuren osan Tampereen asunnosta. 

Joulun välipäivinä tuurausvuoroja tehdessäni pohdin seuraavan kesän suunnitelmia. Edellinen kesä oli mukava, mutta taloudellisesti melko mitätön. Nyt Kela ei maksa enää asumistukea kesäkuukausilta, joten rahaa jäisi omaan käteen vielä vähemmän. Ensimmäinen ajatukseni oli, kannattaako lähteä?  

Kesätyöt muuttuvat säästötalkoiksi, joissa pitää jättää rahaa sukanvarteen ja toivoa, että asuminen järjestyy halvalla.

Kesätyö muuttuu nopeasti tienaamisesta pelkäksi hyväntekeväisyydeksi, kun palkkaa ei jää syksylle. Kesätyöt muuttuvat säästötalkoiksi, joissa pitää jättää rahaa sukanvarteen ja toivoa, että asuminen järjestyy halvalla. Ja entä he, joiden harjoittelu on palkatonta tai he, joiden palkka on vielä toimittajankin tienestiä pienempi? Yhtälö sopivan asunnon ja maakunnan välillä käy nopeasti haastavaksi. 

Kun oman alan työ ei ole taloudellisesti kannattavaa, voi opiskelukaupungin jäätelökioski kuulostaa houkuttelevammalta tienauskeinolta. 

Yksittäisen ihmisen toimeentuloon liittyvä ongelma on ikävä, mutta vielä suurempi ongelma on rakenteissa. Maakunnat tarvitsevat opiskelijoita kesätöihin. Kunnanlääkärinkin pitäisi joskus saada lomailla, mikä vaatii yliopistokaupungeista saapuvia alan opiskelijoita. Kun opiskelijat eivät enää koe kannattavaksi lähteä, työvoima ei liiku. 

Monelle harjoittelupaikasta tulee kesätyöpaikka, ja kesätyöpaikasta tulee valmistumisen jälkeinen työpaikka. Kun tämä ketju katkeaa, kaikki häviävät. Hallitus puhuu työvoiman liikkuvuudesta ja työn vastaanottamisen kannattavuudesta. Samaan aikaan se tekee päätöksen, joka nakertaa molempia. 

En ole varma, lähtisinkö enää pois yliopistokaupungista muuten kuin pakon edessä. Seinäjoen kesä oli upea ja opin valtavasti. Se oli juuri sitä, mitä opiskelijan pitää saada tehdä: ottaa riskejä, kokeilla uutta ja kerätä kokemusta. 

Nyt taloudellinen riski on ikävän suuri. 

Jossakin pikkukunnan paikallislehdessä toimituspäällikkö miettii, mistä löytäisi kesätoimittajan joka osaisi haastatella, kirjoittaa ja ymmärtäisi journalismin perusidean. Vastaus istuu Tampereen yliopistolla ja laskeskelee, miten rahat riittävät. 

Lue juttu asumistuen muutosten vaikutuksista opiskelijoiden liikkuvuuteen: Opiskelijoiden kesätuen leikkaus iskee liikkuvuuteen – Kahden asunnon loukku tekee harjoittelusta muualla taloudellisesti epähoukuttelevaa