Essee: Teknologia-ala markkinoi itseään edelleen pin up –gynoideilla, myös yliopistokampuksella
Naisten esineellistämistä teknologian käyttötarkoituksiin kannattaisi tarkastella kriittisesti yliopistossakin, kirjoittaa Aurora Kuusisto.
Teksti: Aurora Kuusisto
Kuvitus: Jenna Oldén
On lauantai-iltapäivä, kun kuljen maittavan opiskelijalounaan jälkeen Kampusareenan läpi. Katselen kiinnostuneena ympärilleni, sillä Kampusareena on täynnä mielenkiintoisia yrityksiä, joissa teknologia-alan opiskelijat työskentelevät. Huomioni kiinnittyy erityisesti yhteen tilaan.
“Startups looking for a future talent – are you one of them?”
Tampere Entrepreneurship Society, lyhyemmin Tres, näyttää markkinoivan helmikuussa järjestämäänsä Startup World -tapahtumaa mustavalkoisin kuvin, joiden pääosassa seisoo robotilta näyttävä nainen, eli gynoidi. Kun kuvaa katsoo tarkemmin, gynoidi näyttää olevan alaston, ja sen vartalo on muotoiltu virtaviivaiseksi ja länsimaisten kehostandardien mukaiseksi.
Nopean googlettelun tuloksena selviää, että julisteessa käytetty kuva on kuvataitelija Hajime Sorayaman tuotos. Sorayama on tehnyt pitkän uran pin-up -gynoidien popularisoimisessa, ja hänen teoksiaan on esitelty myös yhdysvaltalaisessa Penthouse-pornolehdessä vuodesta 1996 alkaen.
Kuvia on seinällä kymmeniä. Näkymä toitottaa silmieni edessä samaa tunnetta kuin mikä tahansa muu tilanne, joka tuputtaa alastonta naisvartaloa silmilleni. Gynoidikin voi tehdä olon epämukavaksi.
Mutta miksi?
TRES on järjestö, joka osallistuu teknologia-alan startupien kehittämiseen, ja monet Tresin toimiston ikkunaseinällä esitellyistä startupeista näyttävät liittyvän jollain tavalla tekoälyyn. Tres kuvailee omilla sivuillaan olevansa yhteisö, joka kannustaa ihmisiä innovoimaan ratkaisuja arkielämän ja yhteiskunnan haasteisiin:
“There is no real reason not to build, only excuses. Most people will find a stupid excuse when confronted, because that’s easy. Good for you.”
Kerroin Tresille sähköpostitse tekeväni juttua heidän markkinointijulisteestaan, ja tarjosin mahdollisuutta puhelinhaastatteluun. Tres päätti kuitenkin kieltäytyä.
Käännyn viestinnän ja mediatutkimuksen professori Kaarina Nikusen puoleen. Nikunen on tutkinut muun muassa mediaa, tunteita ja tekoälyä, ja osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun median käyttämisen ja tuottamisen kokemuksista.
Nikunen pohtii, että epämukavuutta kuvan katsojassa voi aiheuttaa esimerkiksi se, että näkemäänsä samaistuu jollain tapaa.
“Kuvasta voi tunnistaa jotain tuttua, ja voi kokea, että tämä ei ole aivan sitä, mitä haluaisin nyt nähdä”, Nikunen pohtii.
Tunnistan Nikusen ajatuksen. Hypervisuaalisessa ajassa elävänä aikuisena naisena joutuu jollain tasolla tottumaan jatkuvan alastomuuden kuvaston aiheuttamaan omituiseen oloon.
Nikunen sanoo, että kuvaston kohtaamisesta voi seurata myös pettymys.
“Että taasko tätä, jos on sellaista tuttua kuvastoa, joka tuntuu toistuvan.”
Sen lisäksi, että Nikunen pitää kuvavalintaa yllättävänä nimenomaan yliopiston tiloja ajatellen, hän korostaa, että tekoälyyn ja teknologiaan liittyvät kuvastot ovat edelleen voimakkaan stereotyyppisiä. Naistyypillinen ääni liitetään tekoälytuotteissa ja robotiikassa hyvin usein avustavia tehtäviä hoitaviin keksintöihin, kun taas käskyvaltaa ilmentävät tekniikat ovat miestyypillisiä.
TRES valitsi käyttää markkinoinnissaan representaatiota alastomasta naisrobotista. Kuvavalinta asettuu erityisen kyseenalaiseen asemaan, kun otetaan huomioon teknologia-alan sukupuolittuneisuus.
Vuonna 2025 tohtori Aila Kronqvist väitteli Jyväskylän yliopistossa ajattelun vinoumista ja osallisuuden esteistä suomalaisessa IT-teknologiakehityksessä. Yksi väitöskirjan keskeinen löydös osoitti, että suomalaiset naiset ovat edelleen aliedustettuina teknisissä rooleissa. Naiset myös kohtaavat työssään sukupuolittuneita asenteita, jotka lisäävät kognitiivista kuormitusta.
Tresin markkinoinnissa käytetyn kuvan kontekstissa startup-kulttuuria voitaisiin lukea siis niin, että miehet innovoivat ja tekijöitä houkutellaan paikalle pin-up -gynoidilla. Tämä ei tietenkään poissulje sitä, etteikö teknologia-aloilla ja startupeissa työskentelisi ollenkaan naisia. Sukupuolijakauma on kuitenkin edelleen olemassa.
Naisia esineellistävän kuvaston leviäminen myös teknologiaan on aikakautemme signaali.
“Teknologiaan liittyy se ajatus, että se on jotenkin neutraalia ja toteutuu itsestään. Teknologia on kuitenkin täynnä arvoja, ja meidän yliopistossa pitäisi kysyä, että vastaako tämä meidän arvoja. Onko tämä jotain sellaista, mitä me halutaan nähdä?”, pohtii Kaarina Nikunen.
Naisia esineellistävän kuvaston äärelle kannattaisi siis pysähtyä useammin, ja turtumisen sijasta esittää kuvalle kysymys: miksi tämä on tässä? Mitä tämä kertoo asioista kontekstissaan, ja miten kysymysten esittämistä voitaisiin arkipäiväistää?
Nikunen huomauttaa haastattelussa pariinkin otteeseen, että teknologiaa voidaan käyttää myös hyviin asioihin, kuten monimuotoisuuden ja tasa-arvon edistämiseen, kunhan teknologian ja kulttuurimme perinteisiä arvoja jaksetaan kyseenalaistaa riittävästi.
Eli jos kysytään vielä Tresin nettisivuja mukaillen: “What if you could be solving real-world problems?”
Tässä olisi yksi real-world problem. Ready to be solved.