HOLA Meksikosta – tutustuimme meksikolaiseen yliopistoon

Tässä se on, olen saapunut Mexico Cityyn.  

Työskennellessäni Tampereen ylioppilaslehdessä mietin, millaista on opiskella yhdessä maailman suurimmista kaupungeista. Kaupungissa, joka on täynnä kontrasteja ja yllätyksiä. Löysin oven, joka johdatti minut meksikolaiseen yliopistoelämään. Tapasin 25-vuotiaat kaksoset, Juan Manuel ja Pamela Pérez Beltrán, jotka opiskelevat oikeustieteitä yhdessä Meksikon arvostetuimmista yksityisistä yliopistoista, Panamerican Universityssä. Paikallisesti siitä käytetään nimitystä UP (Universidad Panamericana).

Panamerican Universityn ovat perustaneet joukko varakkaita katolisia liikemiehiä ja tutkijoita vuonna 1967 alun perin kauppakorkeakouluksi. Yliopiston kolme komeaa siirtomaa-ajan muistomerkeiksi luokiteltua rakennusta ovat 1700- ja 1800-luvulta, ja niissä on ennen ollut muun muassa hevostalleja. Yliopistoalueen keskellä oleva julkinen puisto on viihtyisä.  

Minun oli tarkoitus päästä yliopistoalueelle sisään tutustumaan, mutta turvallisuussyistä se ei onnistunutkaan. Selvisi, että yliopistolla on erittäin tiukka turvallisuusprotokolla. Yliopistorakennusten sisäänkäynneillä on vartijoiden lisäksi poliisivalvonta. Juan kertoo, että päärakennuksessa on Starbucks-kahvila ja kappeli. Pääsin sisään ainoastaan filosofian opintojen rakennukseen poliisien ja vartijoiden luvalla. Rakennuksen eteisessä roikkui kaapuja ja sisäpihan perällä oli varjoisa rentoutumisalue riippukeinuineen.  

Kaksoset ovat olleet päiväkodista lähtien samassa yksityisessä koulussa, josta on suora yhteys Panamericanin yliopistoon. Pamela on valmistunut yliopistosta lakimieheksi ja opiskelee nyt jatkotutkintona erikoissuojelua. Hän on myös töissä samassa lakitoimistossa, jossa suoritti työharjoittelunsa.

Juan opiskelee parhaillaan lakimieheksi UP:ssa. 

”Minulla on kokemusta vain yksityisestä koulutuksesta Meksikossa. Olen varma, että yliopistomme antaa minulle todella korkeatasoisen koulutuksen”, Juan Manuel toteaa. 

Pamela myötäilee kehuja. 

”Rehellisesti voin sanoa, että UP:n systeemi on todella hyvä, koska he painottavat humanistista puolta ja luovat opinto-ohjelmia, jotka opettavat teorian lisäksi myös käytännön puolta. Se on auttanut minua kasvamaan opiskelijana ja ihmisenä”, Pamela sanoo. 

Molempien täytyi lukion lopuksi suorittaa kansallinen Ceneval-koe päästääkseen opiskelemaan yliopistoon. Ceneval-koe testaa yleistietoa ja sen pistemäärä määrittelee sen, mihin yliopistoon voi päästä opiskelemaan. Mitä paremmat pisteet, sitä enemmän vaihtoehtoja. Hakuprosessiin kuuluu myös haastattelu, koska tärkeä osa valintaa on tietää, millainen hakija on ja miksi hän haluaa hakea opiskelemaan valitsemaansa alaa.  

Saako rahalla laatua? 

Kaksoset kehuvat yliopistoaan vuolaasti. Pamela kertoo, että yksityinen yliopisto on aina maksullinen. Itse asiassa UP on hänen mukaansa yksi Meksikon kalleimmista elitistisistä yliopistoista. 

“Kun saamme opiskelupaikan, meidän täytyy maksaa noin 1500 euron lukukausimaksu kuuden kuukauden välein. Sen lisäksi jokaisesta oppiaineesta on erillinen kuukausimaksu. Jokaiselle opintoaineelle on oma hinta. Kaikkien opintoaineiden kuukausihinta on noin 1400 euroa. Voit myös maksaa opintoaineita yksittäin 140 euroa kappaleelta kuukaudessa, mutta kuitenkin kaikki opinnot täytyy lopulta suorittaa ja maksaa. Puuttuvia opintoja voi suorittaa myös kesällä.” 
 
Huh, miten paljon maksuja. Ajattelevatko kaksoset, että rahalla saa parempaa koulutusta?  

”En usko, että maksullisuus motivoi parempiin opintosuorituksiin. Mielestäni yliopiston korkea taso vaikuttaa eniten motivaatioon ja pärjäämään opinnoissa”, Juan kommentoi. 

Pamelan mielestä yksityisessä ja julkisessa koulutuksessa on todella isoja eroja, ja erot näkyvät jo yläasteella ja lukiossa. 
 
”Huomasin yliopistossa opiskellessani luokkakavereistani, jotka tulivat julkiselta puolelta, että heillä oli paljon haasteita. He eivät tienneet monia asioita, mitä me tiesimme, koska olemme käyneet yksityiset koulut. Jopa nyt, kun olen jo töissä, huomaan että työharjoittelijoiden välillä on todella isoja eroja riippuen tulevatko he yksityiseltä vai julkiselta puolelta. Siksi minun mielestäni yksityiset yliopistot ovat parempia”, Pamela summaa. 

Kiinnostavaa. Ovatko Meksikossa yksityiset yliopistot siis arvostetumpia kuin julkiset yliopistot? 
 
”Totta kai, koska täällä yksityinen yliopisto antaa parempaa opetusta ja valmiuksia elämään. Kukaan ei sano sitä ääneen, mutta kaikki tietävät, että työelämässä yksityisen yliopiston käyneet ovat arvostetumpia ja saavat helpommin työpaikan, ja jopa automaattisesti, riippuen opiskelupaikasta”, Juan vastaa. 

Pamela lisää, että heidän alallaan on avoimesti tiedossa, että työnantajat etsivät ainoastaan henkilöitä, jotka ovat käyneet yksityisen yliopiston.

“Vähän aikaa sitten työpaikalleni palkattiin työharjoittelija julkisesta yliopistosta, koska he halusivat antaa hänelle mahdollisuuden. Harjoittelu oli hänelle erittäin haastavaa eikä hän pysynyt työtahdissa mukana. Hän oli kolmannen vuoden opiskelija eikä osannut asioita, jotka olisi pitänyt oppia jo opintojen ensimmäisenä vuotena. Ikävä kyllä tämä opiskelija ei pystynyt jatkamaan harjoittelua”, Pamela kertoo. 

Hän ajattelee, että Panamericanin yliopisto tarjoaa jotakin erityistä, mitä ei saa muualta. Yliopistolla on hänen mukaansa uniikkeja, laajoja ja hyvin kehitettyjä opintokokonaisuuksia sekä esimerkiksi pakollista etiikan ja moraalin opetusta, joita monissa muissa yksityisissä yliopistoissa ei vaadita. 
 
”Muut eivät ajattele, että se on niin tärkeää. UP on opettanut minua olemaan muutakin kuin kuutiomainen kylmä ammattilainen: he opettivat minulle, että ihmisyyttä ei tule unohtaa ja että minä oikeastaan yritän auttaa muita juristina. Voin todellakin sanoa, että kaiken, mitä yliopistossa opin, olen ottanut käytäntöön töissä ja elämässäni yleensä.” 
Juanin mukaan isoin haaste on pärjätä yliopiston oletetulla ja vaaditulla tasolla opinnoissa. Esimerkiksi viimeisimmässä meksikolaisia yliopistoja vertailleessa raportissa Panamerican University oli ensimmäisellä sijalla monissa eri kategorioissa, ja yksi niitä oli lakiopinnot. 

“Haaste on siis pitää korkea taso yllä ja näyttää, että kuulut parhaimmistoon. Pärjäämällä hyvin opinnoissa, voit saada työtarjouksia parhaista yrityksistä ja päästä opiskelemaan maailman parhaisiin yliopistoihin”, Juan sanoo. 

Kilpailu on kovaa 
 
Yliopisto tarjoaa opiskelijoille erilaisia rahallisia apukeinoja. Opiskelija voi olla esimerkiksi töissä yliopistossa ja saada siitä yliopistolta palkkaa. Hyvillä arvosanoilla voi saada myös apurahaa.  

“He todella arvostavat opiskelijoiden panostusta opintoihin. Heti kun aloitin opinnot, hain ja sain apurahan. Ja yksi asia, joka erottaa UP:n yliopiston muista yliopistoita on ohjelma, jossa yliopisto auttaa etsimään sopivan työpaikan sellaisista paikoista, joiden kanssa yliopistolla on sopimuksia. Minä olen edelleen töissä samassa paikassa, missä tein työharjoitteluni. Harjoittelupaikkani sain yliopiston kautta”, Pamela toteaa. 
 
Opiskelijoiden välillä on kaksosten mukaan paljon kilpailua, koska jokainen haluaa saada taloudellista tukea yliopistolta.  

“Kilpailu on intensiivistä, koska jokainen haluaa saada parhaimmat arvosanat. Sen takia yliopisto ei pidä sitä ainoana syynä antaa apuraha. Yksi osa on arvosanat ja toinen on opiskelijan taloudellinen tilanne”, Juan sanoo. 

Pamelan mukaan kilpailu ei kuitenkaan ole sellaista, että opiskelijat kilpailisivat toisiaan vastaan. 

”Totuus on, että me kaikki autamme toisiamme. Opiskelijoiden kesken jaamme neuvoja, kirjoja ja oppeja.” 

Pamela pohtii, että nuoret sukupolvet haluavat kaiken mahdollisimman nopeasti ja helposti. Opiskelijoilla on usein ajatus, että heti valmistuttuaan he saavat parhaan työn ja parhaan palkan. Jos kaikkea ei saa kaikkea helposti ja nopeasti, opiskelijat muuttuvat epätoivoisiksi ja luovuttavat tai etsivät muita vaihtoehtoja.  

“Tai he ajattelevat, etteivät halua tai jaksa enää opiskella lakia vaan alkavat esimerkiksi influenssereiksi, tekevät töitä sedän tai isän kanssa tai mitä vain muuta. Mielestäni menestys pohjautuu malttiin. Ja täytyy olla sinnikäs. Jos haluat menestyä, sinun täytyy laittaa se tapahtumaan. Täytyy olla realistinen”, Pamela sanoo. 

Olen itse töissä Tampereen ylioppilaskunnalla tekemässä riippumatonta ylioppilasmediaa. Onko Meksikossa ylioppilaskuntia, ylioppilasmediaa, tapahtumia tai opiskelija-aktiviteetteja? 
 
”Meillä on yleinen opiskelijakunta yliopistolla ja lisäksi jokaisella opintoalalla on oma opiskelijakuntansa. Minun alallani opiskelijakunta järjestää monenlaisia aktiviteetteja. Joka perjantai opiskelijat lähettävät viikon tärkeimmät uutiset omalle ylioppilaskunnalle. Meillä oli ennen lehti, mutta se ikävä kyllä lopetettiin, koska oppilaat eivät olleet kiinnostuneet siitä”, Juan kertoo. 

UP:n ylioppilaskunta järjestää erilaisia aktiviteetteja ja ohjelmaa, kuten stressinhallintaan ja ahdistukseen auttavia ja opiskelua tukevia kursseja. Pamela osallistui koronapandemian jälkeen ilmaiselle kurssille saadakseen apua pandemian tuomaan ahdistukseen. Ylioppilaskunta järjestää myös rentoutumiseen tähtääviä tapahtumia, kuten elokuvailtoja. 

Suomessa ylioppilaskunnalla on merkittävästi valtaa vaikuttaa opiskelijoiden asioihin ja pitää opiskelijoiden puolia. Pamelan mukaan myös UP:ssa ylioppilaskunta on opiskelijoiden äänitorvi.  

“Mahdollisuuksia vaikuttaa on monia ja siihen on monia eri kanavia. Jos sinulla on joku oma ajatus tai idea, voit mennä kertomaan sen ylioppilaskunnalle. Lisäksi jokaiselle vuosikurssille ja luokalle on oma koordinaattori, joka on vastuussa kaikista opiskelijoiden asioista. Heille voit kertoa asioista, jotka ei toimi tai asioista, joihin tarvitsee muutoksia.” 

Esimerkiksi pandemian aikana monet opiskelijat kertoivat koordinaattorille, että koulun maksuja pitäisi laskea, koska he opiskelivat etänä, ja että heille pitäisi antaa lisää apurahoja. Lopulta yliopisto jakoikin korona-apurahoja opiskelijoille. Myös Pamela ja Juan saivat korona-apurahan, jonka avulla kuukausimaksu oli pienempi.  

“Yliopisto itse asiassa piti pandemian ajan lukukausimaksut alhaisempina. Koordinaattorien ja ylioppilaskunnan lisäksi yliopisto antaa sinulle opintojen alussa oman henkilökohtaisen ohjaajan, joka voi olla opettaja tai professori, jolta voit pyytää neuvoa. Heillä on enemmän vaikutusvaltaa yliopiston sisällä, ja näin he kommunikoivat oppilaiden tarpeita muille”, Pamela sanoo. 

Kurinalaista mutta mukavaa 

Juanin mukaan opiskelu on kurinalaista ja yliopistolta on paljon vaatimuksia, mutta neljännellä opintovuodella yliopisto on keskittynyt enemmän valmistamaan opiskelijoita työelämään. 
 
”Yliopisto rohkaisee sinua oikeaan maailmaan! Esimerkiksi viimeisen vuoden ammatillinen harjoittelu määrittelee sinua myös, se on erittäin tärkeä osa opintoja”, Juan sanoo. 
 
Kampuksella opiskelijat kokoontuvat usein opiskelemaan yhdessä. Yliopiston alue on iso, ja sen keskellä on puisto. Kampuksella on monia paikkoja, joissa rentoutua – ei vain pelkkiä kirjastoja.  

“Balanssi on hyvä vaativuuden ja tuen määrän välillä. Loppujen lopuksi opettajat vain haluavat sinun kehittyvän parhaaksi ammattilaiseksi. Minun tapauksessani olin erittäin vaativa itseäni kohtaan ja olin koko ajan Smart Up:ssa, jossa ohjaajat neuvoivat, kuinka kontrolloida arvosanojani ja hallita stressiä. Ja jopa painonhallintaa. Se ei tuntunut raskaalta koskaan koulussa. Vain koeviikkojen aikana”, Juan sanoo. 
 

Opiskelun vastapainoksi ylioppilaskunta järjestää myös säännöllisesti erilaisia tapahtumia. Heti elokuussa on tapahtuma, jossa voi tutustua ihmisiin UP:ssä. Tiedon tapahtumista saa sosiaalisen median, lehtisten ja julisteiden kautta.  

“Koko ajan on jotain tapahtumaa, myös musiikkitapahtumia, konsertteja, elokuvia. Esimerkiksi yliopiston keskuspuistossa saatetaan näyttää elokuva. Voit osallistua ja sinulle tarjotaan popcornia. He organisoivat näitä, jotta opiskelijat voivat tutustua toisiinsa”, Pamela sanoo. 

”Opiskelijat järjestävät itse myös valmistumisjuhlan, koska se on opiskelijoiden traditio. Ja totta kai yliopisto on kiinnostunut tapahtumasta, vaikka ei osallistu sen järjestämiseen”, Juan lisää. 
 
Keskustelemme hieman vaihto-oppilaista. Pamela kertoo tavanneensa yliopistossa opiskelijoita esimerkiksi Englannista ja Kolumbiasta. 
 

”Tapasin myös ruotsalaisen tytön, joka oli vähän hukassa, koska hän ei osannut juurikaan espanjaa, eikä englantiakaan kovin hyvin”, Pamela sanoo. 
 
”Ulkomaisille opiskelijoille voi olla erikoista, ettei oppimismateriaaleja tai aiheita kerrota etukäteen vaan vasta tunnilla selviää, mitä asiaa opiskellaan. Siksi tunneilla täytyy olla aina myös läsnä,” Juan lisää.  

Mitä Juan ja Pamela haluaisivat sanoa suomalaisille opiskelijoille? 

Pamela kutsuu suomalaiset vaihtoon Meksikoon, jos siihen suinkin on mahdollisuus. 

“Tulet oppimaan paljon. Myös Meksikon historia ja kulttuuri voivat rikastaa elämänkatsomusta. Ihmiset ovat lämpimiä ja olet tervetullut. Akateeminen taso on erittäin korkea.” 

Hän neuvoisi päästämään irti Meksikoon kohdistuneista ennakkoluuloista.  

“Päästä irti oletuksista, että Meksiko on vaarallinen ja epävarma. Uskon, että elokuvat ja sarjat Meksikosta antavat vääristyneen kuvan. Pidä mieli avoinna, kun ajattelet Meksikoa. Näe, mitä tämä kaunis maa voi sinulle tarjota”, Pamela summaa. 

Juan kannustaa suomalaisopiskelijoita pitämään mielen avoimena ja uteliaana oppimaan Meksikon historiasta ja kulttuurista.  

“Jättäkää ennakkoluulot taakse, jotta voit ymmärtää meidän meksikolaisen todellisuutemme.” 

Lopuksi Juan ja Pamela kertovat, mitkä lauseet ovat inspiroineet heitä. 

Pamelan lause on yliopiston filosofinen lause: ”Ubi spiritus ay libertas, eli “missä on henki, siellä on vapaus.”  

Juania inspiroi ”Sapere aude”, ”uskalla olla viisas”. 

 
Panamerican University, UP 

Perustettu vuonna 1967 kauppakorkeakouluksi 

Roomalaiskatolinen yliopisto

Neljä kampusta Meksikossa 

Noin 12 00 opiskelijaa ja 33 pääainetta. 

Mexico Cityn kampuksella on kolme siirtomaa-ajan  
muistomerkeiksi luokiteltua rakennusta 1700- ja 1800-luvuilta sekä modernit työtilat.

Yksi Meksikon arvostetuimmista yksityisistä yliopistoista.  

Motto: ”Ubi spiritus, libertas”, “missä on henki, siellä on vapaus.”