Jättilaina huolestuttaa

Anna Andersson näyttää puhelimeltaan Osuuspankin sivua, jota hallitsee iso luku: 37 556,35 euroa. Niin paljon Anderssonille on kertynyt lainaa tähänastisista opinnoista.

”Eihän se kauhean hyvältä tunnu”, Andersson sanoo.

Hurja lainasumma on kasvanut vauhdilla korkeiden korkojen aikaan. Anderssonin laina on sidottu 12 kuukauden euriborkorkoon. Vielä 2022 hän maksoi lainastaan korkoa 1,4 prosenttia, mutta viime vuonna korko nousi marginaali mukaan lukien pahimmillaan lähes 4,6 prosenttiin. Pelkät korot kasvattivat lainapääomaa vuoden aikana 934 euroa ja 6 senttiä.

Korkea korko tuntuu Anderssonin mukaan ”rangaistukselta” siitä, ettei hän ole tullut toimeen ilman opintolainaa.

”Silloin, kun korko oli nollassa, siitä ei samalla tavalla huolehtinut. Nyt huolettaa se, että jos joka vuosi tulee tonni lisää, missä kohtaa sitä sitten pääsee makselemaan takaisin ja kuinka kauan siinä menee, että sen saa maksettua takaisin.”

Andersson on opiskellut kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa syksystä 2018 asti, ja hänen tarkoituksenaan on tehdä kandi valmiiksi kuluvan kevään aikana. Valmistumista ovat viivästyttäneet paitsi korona myös opiskelujen aikana syntynyt lapsi. lisäksi Andersson on rahoittanut opiskelujaan muun muassa tekemällä kaupan alan töitä, joista hän alun perin jäi opintovapaalle.

Poikkeuksellisen suuri lainasumma selittyy sillä, että Andersson nosti opiskelujensa alussa aikuiskoulutustukea 15 kuukautta. Niinpä hän on pystynyt nostamaan lainaa enemmän kuin pelkät tutkintokohtaiset opintotukikuukaudet mahdollistaisivat.

Opintolainansa hän kertoo käyttäneensä muun muassa asumismenoihin ja tietokoneen kaltaisiin hankintoihin.

Anderssonilla ei ole käytännössä ollut mahdollisuutta Kelan lainahyvitykseen, sillä jo 2013 hän teki sairaanhoitajan opintoja ammattikorkeakoulussa. Kelan laskelmissa hänen opiskelunsa alkoivat silloin, vaikka välissä kului useampi työvuosi ja alakin vaihtui täysin.

Korkojen nousu on muuttanut käsitystä opintolainasta.

”Kun aloitin opiskeluja, tuntui turvalliselta ottaa lainaa. Jos korko olisi silloin ollut korkeampi voi olla, että olisin jopa jättänyt nostamatta sitä.”

Valtavaksi paisunut laina on ahdistanut Anderssonia sen verran, että hän on nostanut opintotukea, jottei pankki alkaisi vielä periä lainaa takaisin.

”Myönnän että on ollut opintolainan kanssa sellainen out of sight, out of mind -meininki.”

Takaisinmaksu eriarvoistaa

Andersson arvelee, että opiskelijayhteisö olisi kaiken kaikkiaan jäänyt etäisemmäksi, jos hän olisi lainan nostamisen sijaan joutunut käymään koko ajan töissä.

”Olisi se varmasti vaikuttanut siihen, ettei olisi kiinnostanut tulla opiskelemaan.”

Opiskelujen ohessa Andersson vaikuttaakin nyt Tampereen ylioppilaskunnan Treyn hallituksessa vastuualueenaan ”kaupunki ja yhteiskunta”, johon sisältyy muun muassa opiskelijoiden toimeentulo.

Lainapainotteisuuden kasvua hän pitää lähtökohtaisesti huonona. Kun tukijärjestelmän yhdenvertaisuutta arvioidaan, olisi hänen mukaansa syytä katsoa paitsi opiskelu- myös sen jälkeistä aikaa.

”Kaikki korkeakouluopiskelijat saavat saman tässä vaiheessa, mutta tulevissa työpaikoissa tulokehitykset ovat todella erilaisia. Vaikka varhaiskasvatuksen opettajilla palkkakehitys ei vaan ole samanlainen kuin tekniikan alalla.”

Haastattelua edeltävällä viikolla Andersson osallistui Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) infotilaisuuteen opintotuen kokonaisuudistuksen valmistelusta.

Hän kertoo, että SYL:illä on paljon parannusehdotuksia nykyiseen tukijärjestelmään: se on toivonut muun muassa opintorahan korotusta, korkosuojaa ja korkoavustuksen parantamista, tutkintokohtaisten tukikuukausien lisäämistä, tulorajojen tarkistamista, helpotuksia lainahyvityksen myöntämiseen ja takaisinperittyjen tukikuukausien palauttamista käyttöön.

Uudistustyölle on kuitenkin asetettu tiukat raamit, Andersson kertoo. Yhtään nykyistä enempää rahaa opiskelijoihin ei haluta käyttää.

”Pelottavalta kuulostaa, että kokonaisuudistusta yritetään tehdä plusmiinus nollatuloksella, eli se ei saisi vaikuttaa valtion budjettiin, mikä ei ole kauhean realistista.”

Riittävätkö rahat

Anderssonilla on opintotukea – laina mukaan lukien – käyttämättä vielä muutama kuukausi. Ne hän aikoo nostaa todennäköisesti syksyllä.

Hän arvelee, että loputkin lainat kuluvat pitkälti välttämättömiin elinkustannuksiin. Jossain vaiheessa hän haaveili lainan sijoittamisesta, mutta käytännössä se on osoittautunut mahdottomaksi.

Epävarmuutta aiheuttaa se, kuinka tukileikkaukset ja inflaatio vaikuttavat perheen toimeentuloon.

Opintolainan lisäksi Anderssonilla ja hänen puolisollaan on pieni asuntolaina asumisoikeusasuntoa varten. Asunnon kuukausivastike nousi vuodenvaihteessa sata euroa.

Kun kustannukset jatkuvasti nousevat ja tukia leikataan, Andersson on huolissaan siitä, riittävätkö rahat nykyiseen asuntoon ja kuinka käy haaveille oman kodin ostamisesta.

Opintolaina määrittää vahvasti Anderssonin tulevaisuuden suunnitelmia.

”Kun saan kandin paperit pihalle, aion mennä töihin, koska täytyy saada taloutta tasaantumaan. En edes halua hakea työpaikkoihin, joista saisi alle 2500 euroa kuukaudessa palkkaa.”