Kommentti: Luottamus syntyy vain avoimuudesta

Teksti: Aapo Laakso

Kommentti artikkeliin: Sisäinen tarkastus löysi merkittäviä ongelmia siitä, miten yliopistoa johdetaan

Kirjoittaja on Visiiri-lehden päätoimittaja.

Yliopiston johtamisjärjestelmän sisäisen tarkastuksen raporttia lukiessa päällimmäinen huomio oli, että kaikki esiin nostetut asiat vaikuttivat hyvinkin tutuilta. Nyt on sanottu myös ulkopuolisen tarkastajan suulla, tässä tapauksessa tilintarkastus- ja konsulttiyhtiön KPMG:n, että yliopiston johtamisjärjestelmässä on suuria tiedonkulkuun ja päätösten valmisteluun liittyviä ongelmia. Uutinen tuskin on jymypaljastus kenellekään asioita läheltä tai edes teatterikiikareilla matkan päästä seuranneelle.

Valmistelun läpinäkymättömyys on tullut julki ehkä kaikkein selvimmin kampuskehityshankkeessa, joka käytännössä paisui yhden lauseen strategiamaininnasta konkreettisiksi leikkauslistoiksi ennen kuin juuri kukaan yhteisössä edes tiesi, että tällaista on työn alla.

Yksi päätöksenteossa huomiota kiinnittävä asia on yliopiston tapa salata asiakirjoja. Tämän uutisen taustalla olleen sisäisen tarkastuksen raportin yliopiston hallitus päätti saattaa julkisuuteen. Esimerkiksi kaikki muut KPMG:n sisäisen tarkastuksen raportit ennen tätä on hallituksen pöytäkirjoissa merkitty salattaviksi vaihtelevin julkisuuslain pykälin.

Yksi useimmin käytetty pykälä liittyy liikesalaisuuteen. Menemättä yksityiskohtaisemmin julkisuuslain soveltamiskäytäntöihin, on hieman kummallista, kuinka hanakasti yliopisto on tähän asti turvannut ”liikesalaisuuksiaan” ja vältellyt saattamasta julkisuuteen toimintansa yksityiskohtia. Tätä on havaittavissa muissakin käytännöissä kuin asiakirjojen varsinaisessa salaiseksi julistamisessa. Esimerkiksi hallituksen pöytäkirjoja ei edelleenkään ole saatavilla julkisessa internetissä, vaan yhteisön jäsenten pitää ne itse osata kaivella kirjautumista vaativasta Tampere3-hankkeen aikaisesta Tamk Wikistä.

Yliopiston on tarkoitus tuottaa laadukasta tutkimusta ja koulutusta maailmaan, eikä yliopistojen tule olla mustasukkaisessa kilpailuasetelmassa toisiinsa nähden. Rahoituksen tai hakijamäärien ykköspaikan tavoittelu ei saa olla yliopiston olemassaolon tarkoitus. Se ei palvele kenenkään etua.

Hyvinvoivassa yhteisössä sen jäsenet tietävät, mitä ympärillä tapahtuu ja millaisten ongelmien kanssa kulloinkin painitaan, eikä heillä jatkuvasti ole tunnetta, että jokainen tiedonmuru täytyy nyhtää pinseteillä jostakin raosta. Jos päätöksen taustalla oleva logiikka herättää kysymyksiä, tulisi se voida itse todentaa asiakirjoista. Se tuo luottamusta.