Konehuoneen siipiperjantai on perinne, jonka suosio vain kasvaa – miksi Tampere on Suomen siipipääkaupunki?
Tampere on siipien pääkaupunki, ja opiskelijat ovat olennainen osa siipikulttuuria. Siitä kertoo myös Cafe Konehuoneen siipiperjantai, joka on monen opiskelijan viikon kohokohta.
Teksti: Aurora Kuusisto
Kuvat: Anton Greggas
Perjantaina keskipäivällä Hervannan kampuksen Konetalon yläkerrassa on kepeä ja iloinen tunnelma. Ilmassa tuoksuvat rasva ja etikkakastike, ja korvissa kuuluu joka puolelta kantautuvaa hilpeää puheensorinaa, nauruakin.
Opiskelijat ovat tulleet paikan päälle nauttimaan jokaviikkoisesta siipiperjantai-perinteestä. Tuolloin Juveneksen Konehuone-ravintola tarjoaa kanansiipiä ja kasvissiipiä huokeaan hintaan, ja keittiöpäällikkö Juha Rautakorven mukaan rasvakeitinten läpi kulkee päivän mittaan useampi sata annosta.
Konehuoneelta saa kymmenen kanansiipeä Texas Pete -kastikkeella, ranskalaiset ja salaattipöydän juomineen hintaan 6,80 euroa.
“Meillä on opiskelijoiden näkökulmasta hinta-laatusuhde kyllä kohdallaan”, Rautakorpi kertoo.
Siipiä Konehuone on tarjoillut jo vähintäänkin kymmenen vuotta. Perinne on siis nähnyt jo suhteellisen paljon elämää, mutta suosio sen kuin kasvaa.
Rautakorpi sanoo, että keittiö alkaa olemaan kapasiteettinsa rajoilla.
“Tilojen puute on tällä hetkellä se asia, mikä hillitsee menekkiä”, Rautakorpi toteaa.
Siipiä syödään jo kolmannessa sukupolvessa
Tampereesta tuli Suomen siipipääkaupunki 1990-luvulla, kun Suomen ensimmäinen kanansiipiä myyvä ravintola Siipiweikot avattiin. Tuohon aikaan Siipiweikkojen perustaja Pekka Yli-Houhala vieraili Yhdysvalloissa, tarkemmin Floridassa maistelemassa ravivalmennustyönsä ohessa siipiä paikallisessa siipipaikassa.
Yli-Houhala huomasi, että vastaavanlaisia siipiravintoloita ei Suomessa tuolloin vielä ollut. Hän perusti oman siipiravintolansa, jonka hän omistaa tätä nykyä tyttärensä Laura Yli-Houhalan kanssa. Laura Yli-Houhala on myös Siipiweikkojen toimitusjohtaja.
Laura Yli-Houhala vastaa puhelimeen syyskuisena tiistaiaamuna. Kun häneltä kysyy, miksi juuri Tampereesta on tullut Suomen siipipääkaupunki, hän pohtii syyn liittyvän ainakin kaupungin yleiseen rentouteen.
“Siipiweikot on aika rento ja rouhea, ja Tamperettakin kuvastaa sama sanapari. Alkuaikoina siipikulttuurin muodostumisessa oli voimakkaasti läsnä myös kiekkokulttuuri, ja osittain sen ympärille ovat syntyneet myös siipiperinteet”, Yli-Houhala sanoo.
Yli-Houhalan mukaan joissain tamperelaisperheissä siivet kulkevat verenperintönä, ja kana-annoksia syödään jo kolmessa eri sukupolvessa.
Miksi siivet ovat sitten niin suosittuja?
“Luulen, että siivet ovat vain niin hyviä. Se on ainakin minun lempiruokani, ja eräänlainen herkkujen herkku, eikä mikään muu ruoka oikein paikkaa siipiä. Kastike on uniikki yhdistelmä etikkaa ja tulisuutta, ja onhan siinä mahtava tunnelma, kun kavereiden kanssa käy siivillä”, Yli-Houhala arvioi.
Ilmastonäkökulmakin huomioidaan vegesiipien kehityksessä, mutta kasvissiipien menekki pysyy Yli-Houhalan mukaan vielä verrattain pienenä suhteessa kanaan.
“Meillä on kovasti intoa tuoda enemmän vegetuotteita, mutta ongelmaksi muodostuu usein, että hyvien vegetuotteiden valmistus lopetetaan helposti.”
Opiskelijakulttuuri kohtaa Yli-Houhalan mukaan siivet niin, että siipiannos on monilla osa opiskelijatapahtumien perinteitä, joko ennen tai jälkeen biletyksen.
Laura Yli-Houhalan puheista välittyy fiilis, että siivissä erityistä on omaleimaisen maun lisäksi nimenomaan se yhteisöllisyys, joka tarkoittaa kerääntymistä kana- tai kasvisannosten äärelle yhteistuumin.
Siipiperjantai on Hervannan perinne
Konehuoneelle on tänä perjantaina saapunut nauttimaan siipiateriaa nauravainen ystävysporukka, johon kuuluvat Tuomas Ali-Löytty, Venla Harala, Roope Rintala ja Sampo Ala. Kaikki muut paitsi Harala opiskelevat Hervannassa sähkötekniikkaa. Harala opiskelee kauppatieteitä.
Kysyttäessä, millainen kokemus siipiperjantaista jäi, kehuja satelee vuolaasti.
“Tämä oli minun ensimmäinen siipiperjantaini. Hyvät siivet oli”, kertoo Venla Harala.
Tiedustelemme, pitäisikö siipiä tarjota Konehuoneen lisäksi muissakin yliopistoravintoloissa tai muilla kampuksilla.
“Voisin kyllä keskustakampuksellekin ottaa siipiperjantain”, Harala sanoo.
Tuomas Ali-Löytty komppailee vieressä.
“Voin kyllä suositella muillekin kampuksille, tämä on Tampereen paras opiskelijalounas.”
Sähköteekkareista ja kauppatieteilijästä koostuva ystävysporukka on yhtä mieltä siitä, että parasta siipiperinteessä on hyvä ruoka ja kavereiden kanssa syöminen.
Roope Rintala pitäisi perinteen kuitenkin Hervannassa.
“Kyllä tämä on enemmän tämän paikan juttu. En tiedä olisiko se sitten enää niin spesiaalia, jos olisi muuallakin”, Rintala pohtii.
Keittiöpäällikkö Juha Rautakorpi kertoo, että vastaavanlainen siipilounas löytyy myös Kaupin kampukselta, ravintola Arvon ruokalistalta. Muissa yliopiston kampusravintoloissa siipiä ei ole kokeiltu tarjoilla.
“Ongelmaksi muodostuu ainakin useissa Juveneksen ravintoloissa välineongelma, sillä kaikissa keittiöissä ei ole rasvakeitintä”, Rautakorpi sanoo.
Kysyttäessä, miten siipiperjantaita voisi vielä kehittää, ravintolapäällikkö Rautakorpi kehottaa laittamaan ideoita Juveneksen palautekanaviin.
“Alkoholijuomia tähän ei saa rinnalle, koska sitä ei voi tarjoilla samassa tilassa, missä myydään Kelan ateriatuettua lounasta, mutta tietysti ravintolan tarkoitus on tuottaa iloista ja hyvää mieltä asiakkaille. Otamme mielellämme ideoita vastaan”, Rautakorpi sanoo.
Kello on jo reilusti yli puolen päivän, ja siipikorissa ovat jäljellä enää kalutut luut. Konehuoneellakin meininki alkaa rauhoittua, ja keittiö on tarjonnut jälleen kymmenien kilojen edestä siipiä nälkäisille opiskelijoille.
Henkilökunta lähtee kotiin viettämään ansaittua viikonloppua. Ensi tiistaina ravintolan eteen kurvaa jälleen kuorma-autolastillinen kanaa.