Mystinen luukku, sandaalikasa ja oma ulko-ovi – kurkista kolmen järjestön järjestötiloihin

Järjestötila haalii alan opiskelijat yhteen ja toimii taukopaikkana opiskeluarjen keskellä. Vierailimme kolmessa järjestötilassa ja kysyimme, mitä kummallisuuksia niistä löytyy.

Teksti ja kuvat: Inka Auranen

Terveystieteiden ainejärjestö Salus ry:n ainejärjestötilaa koristavat useat yksisarvispehmolelut ja suuri pahvinen sitruunaviipale.

Missä olemme?

Terveystieteiden ainejärjestö Salus ry:n varapuheenjohtaja Jasmine Järventausta: Olemme Kaupin kampuksen Arvo-rakennuksessa, Salusin ainejärjestötilassa eli Saltsussa.

Viestintä- ja tapahtumavastaava Seela Tuutti: Tilassa pyörii pitkälti ainejärjestömme jäseniä. Tämä on meidän oma sosiaalinen tilamme.

Mikä tekee järjestötilastanne viihtyisän?

Maiju Kahlman, Seela Tuutti, Marika Kuntijärvi ja Jasmine Järventausta.

Puheenjohtaja Maiju Kahlman: Tämä ei ole sellainen opiskelutila, jossa joku tekisi hiljaista työskentelyä ja muut eivät saisi puhua. Pyrimme pitämään tilan sellaisena, että tänne saavat tulla aina kaikki. Toivomme, että kaikki jäsenemme kokisivat tämän omaksi paikakseen.

Tapahtumavastaava Marika Kuntijärvi: Ihmiset tekevät tästä paikasta viihtyisän. Tänne on mukavaa tulla ja keittää kahvia, kun ympärillä on paljon ihmisiä.

Kuinka moni käyttää tilaa?

Järventausta: Se vaihtelee vähän päivittäin.

Kahlman: Jos on lähiopetusta, niin täällä voi olla yhtäkkiä 20 ihmistä. Silloin kaikki istumapaikat ovat täynnä ja osa saa vielä seistäkin. Saltsusta jäsenemme saavat aina ilmaista kahvia, mikä vetää porukkaa tänne etenkin lounaan jälkeen. Pidämme täällä myös hallituspäivystystä viikoittain.

Mitä erityistä tai kummallista tilastanne löytyy?

Järventausta: Ainakin hienoja koristeita, joita olemme saaneet lahjaksi. Seinällä meillä on fuksien tekemiä Salus-lippuja. Niitä on tehty nyt kahtena vuotena.

Kahlman: Jostain syystä yksisarvisesta on tullut meille joku juttu. Saimme esimerkiksi Biopsilta jokin aika sitten yksisarvisen, jolla on labratakki päällä. Olemme kuitenkin yrittäneet päästä tästä yksisarvisjutusta vähän eroon.

Tuutti: Ehkä kummallista on myös sandaalikasa. Niille pitäisi ehkä hankkia kori.

Sähkökilta majailee entisessä vahtimestarin kopissa Sähkötalossa. Tilassa on omat soppensa opiskelulle, hengailulle ja lepäämiselle.

Missä olemme?

Sähkökilta ry:n yrityssuhdevastaava Elias Korpi: Olemme Hervannan kampuksen Sähkötalossa, Sähkökillan eli Sähkötekniikan opiskelijoiden kiltahuoneessa, Skillassa. Skiltaan tullaan usein ennen tai jälkeen luentojen tai vaikka illalla opiskelemaan. Tämä on sellainen taukopaikka. Lähtökohtaisesti tilassa on meidän jäseniämme, mutta kaikki ovat toki tervetulleita käymään.

Skilta taitaa olla ainoa Sähkötalon kiltahuone, joka sijaitsee niin sanotusti maan pinnalla. Muut kiltahuoneet ovat rakennuksen kellaritiloissa Skellarissa. Olen ymmärtänyt, että kiltahuoneemme on entinen vahtimestarin työtila.

Mikä tekee järjestötilastanne viihtyisän?

Tila on monipuolinen. Tämä ei ole yksi avoin tila, kuten monella muulla killalla on, vaan tämä on jaettu käytännössä kolmeen eri osaan. Opiskelunurkkauksen pöydän ääressä voi tehdä vaikka matikan tehtäviä, sohvalla taas voi hengailla vähän rennommin. Tilan perällä on ’rippaussohva’. Se on pimeä nurkka, jonne voi mennä lepäämään, jos aamulla valo häikäisee liikaa. Lisäksi on vielä olohuonetyyppinen hengailutila, josta löytyy esimerkiksi sohvaryhmä, televisio ja Nintendo Switch.

Kuinka moni käyttää tilaa?

Aktiivisia jäseniä on Skillassa paljon. Jotkut ovat tilassa aina. He tulevat aamulla, lähtevät illalla ja ovat sellaisia vakiokalusteita. Karkeasti arvioituna noin kolmasosa jäsenistämme käyttää tilaa esimerkiksi luentojen välissä. Meillä on noin 500–600 opiskelijaa, ja heistä ehkä 100–300 käyttää tilaa.

Mitä erityistä tai kummallista järjestötilastanne löytyy?

Meillä on täällä sellainen ’takaluukku’. Se on eräänlainen kolo, jonka kautta pääsee tilaan, jossa jotkut saattavat joskus viettää aikaa.

Transla ry jakaa ainejärjestötilan yhdessä Kopula ry:n ja Lexica ry:n kanssa. Translan oma toimisto on toistaiseksi auki vain hallitukselle ja Trønslø-nallelle, eivätkä naapurijärjestötkään ole saaneet tilojaan koko jäsenistön käyttöön.

Missä olemme?

Transla ry:n puheenjohtaja Iida Seppänen: Olemme Transla ry:n eli kääntäjä- ja tulkkiopiskelijoiden toimistossa – kai tätä toimistoksi voi kutsua. Tila sijaitsee keskustakampuksella, Päätalon C-siivessä. Saimme vuosi sitten oman ainejärjestötilan, jota olimme halunneet kauan. Tuossa vieressä on yhteinen tila, jonka jaamme Lexica ry:n ja Kopula ry:n kanssa. Jokaisella ainejärjestöllä on lisäksi nämä omat kopit.

Iida Seppänen.

Emme ole vielä avanneet tilaa jäsenistölle, sillä meillä on ollut vähän haasteita tilapalveluiden kanssa. Haluaisimme rajoittaa tilan kulkuoikeuksia niin, että vain järjestöjemme jäsenet pääsisivät sisään ulko-ovesta. Ulko-ovessa on sähkölukko, josta jokainen opiskelija pääsee kulkemaan opiskelijakortilla.

Yritämme kuitenkin avata tilan esimerkiksi niin, että täällä olisi hallituslaisia päivystämässä. Itse toki toivoisin, että tila päästäisiin avaamaan mahdollisimman pian.

Mikä tekee järjestötilastanne viihtyisän?

Tilasta näkee ulos ja pystyy katselemaan maisemia. Tässä on pientä pihaa, ja Kopulan huoneesta pääsee ihan ulos asti.

Tämä sohva on myös ehdottomasti suosikkejani. Saimme sohvan lahjoituksena entiseltä hallituslaiselta, koska hänellä sattui olemaan ylimääräinen. Se on todella mukava, ja siinä on hyvä ottaa vaikka päikkärit.

Kuinka moni käyttää tilaa?

Jos puhutaan tästä Translan toimistosta, niin noin 20–50 ihmistä täällä varmaan pyörisi, kunhan saisimme tilan laajemmin auki. Kaikki eivät toki kerralla tähän mahdu.

Mitä erityistä tai kummallista järjestötilastanne löytyy?

Kopulan ja Lexican kanssa jaetussa yleisessä tilassa on telkkari. En tiedä, onko se jollain tapaa luksusta, vai onko sellainen kaikilla. Se on kuitenkin kiva lisä.