Mitä tarrat opiskelijoiden läppäreissä merkitsevät? Kiersimme kampuksilla kysymässä 

Toimittaja vieraili Kaupin kampuksella kolme kertaa ja näki vain yhden läppärin, jossa oli tarroja. Tarrallisen läppärin omistaja ei kuitenkaan halunnut antaa haastattelua. Keskustan ja Hervannan kampuksilla yhden vierailun aikana löytyi mahdollisia haastateltavia enemmän kuin tarpeeksi. 

Kauppi

Janette Niemelä (lääketiede, 1. vuosi) 

“Minulla ei ole tarroja, sillä en halua tahrata opintojani varten ostamaani uutta konetta. Minua viehättää koneeni siisti pinta, mutta tykkään kyllä tarroista muiden koneissa. Ehkä muutan mieleni, jos tulee vastaan oikein kiva tarra.”

Hervanta 

Valhe Kouneli (tietotekniikka, 1. vuoden maisterifuksi) 

“Tarroja pitää olla, jotta oma kone erottuu läppärimerestä kiltahuoneen pöydällä tai missä ikinä. Kun kotona on musta pöytä ja sohva, koneen huomaa eikä esimerkiksi istu sen päälle.  

Tarroillani haluan viestiä monia asioita. Tykkään korjata asioita. Kuulun Eläinvideokerho-kulttiin (pupetervehdys vaan tietäjille). Olen tullut Helsingistä, mutta nykyään olen tamperelainen. Tunnen oloni kotoisaksi kaikkialla, jossa wifi yhdistyy automaattisesti, kuten vaikka kiltahuoneella. Olen Titeltä. Never stop the madness… 

Vähän kuten haalarit ovat opiskelijan jatke, ja haalarimerkeillä voi kertoa missä on ollut, mitä tehnyt, ja mistä tykkää, niin yhtä lailla läppäri on titeläisen jatke, ja niin kuin haalarimerkeillä, tarroilla voi viestiä kaikenlaista.” 

Pihla Hakulinen (valtio-oppi, 6. vuosi) 

“Minulla on oman ainejärjestöni, harrastusseurojen ja harrastuksistani kertovia tarroja. Niiden lisäksi olen saanut kavereiltani tarroja lahjaksi, kuten vaikka oman lempparini Minna Canthin. Se on hieno ja poliittinen tarra, muistuttaa tasa-arvosta. Pitsatarran sain synttärilahjana ja kukat työkaverilta lopettaessani työt. 

Osan tarroista laitoin läppärin pohjaan, koska päälle ei enää mahtunut. On aina raskasta, kun tulee lisää kivoja tarroja eikä saa laitettua niitä enää. Välillä tarroja pitää vaihtaa, kun joku irtoaa tai menee huonoksi. Tai vastaan tulee parempi. 

Ajoittain luennolle mennessä mietin, onkohan tää “Ski to fuck” ihan asiallinen, mutta sitten vaan en välitä.” 

Mikko Sillankorva (tietotekniikka, 1. vuosi) 

“Kaikki tarrani liittyvät harrastuksiin: lasketteluun ja skeittaukseen. Kuten vaikka Tampereen teekkarien hiihto- ja purjehdusseuran ja Oulun vastaavan YKHS:n tarrat. Tarrat ovat vaan kivan näköisiä, eivät ne sen enempää merkitse.” 

Mert Turgut (ympäristötekniikka, 4. vuosi, vaihto-opiskelija) 

“Harmi, etten vielä ole ehtinyt laittamaan enempää tarroja! Olen lisäämässä näihin Tampereen yliopistosta ja harrastuksistani kuten sukeltamisesta kertovia tarroja.  

Nyt läppärissäni on turkkilaisen kotiyliopistoni tarra sekä erilaisista vapaaehtoisprojekteista saamiani tarroja. Ne muistuttavat minua ystävistä ja yhteisöistä, joita olen niistä saanut. Siitä, ettei kukaan ole yksin ja voimme pitää toisistamme huolta. 

B-tarra kertoo ensimmäisestä isommasta epäonnistumisestani. Se on myös ensimmäinen tarrani. Toimin Erasmus+-vaihto-ohjelman tiiminvetäjänä, ja meille tuli ongelmia. Siitä muistan, että epäonnistuakin voi. Sitten pitää vain nousta ylös ja keskittyä seuraavaan asiaan.” 

Keskustakampus

Pipsa Pääskynkivi (yhteiskuntatutkimus, 1. vuosi) 

“Tää haastattelu on mun unelma! Ostaessani opintoja varten uutta läppäriä mallilla ei ollut väliä, vaan sillä, että saan koristella sen. 

Olen aina halunnut laittaa läppäriini kaikkea, mikä resonoi mussa. Tarroja olen löytänyt äitini tarralaatikosta ja taidenäyttelyistä. Ruka Kuusamo -tarran sain siskoni poikaystävältä. Hän ihaili tarraprosessiani, ja halusi ostaa siihen jonkun tarran. Se maksoi seitsemän euroa! 

En ole raaskinut ostaa kuin yhden tarran itse. Olen niin pihi. Ainoastaan keskellä näkyvän My Little Pony -tarran olen ostanut itse. Se on häiritsevä: miksi niillä on kädet? Halusin sen keskelle, koska se on tosi upea.  

Viime syksynä meinasin ostaa hologrammikissatarran, joka maksoi kaksi euroa. En ostanut, ja se harmittaa minua yhä.” 

Siiri Heikkilä (englannin kieli, 3. vuosi) 

“Tarroilla on helppo ilmaista identiteettiä ja persoonaa. Tykkään katsoa niitä. Niistä tulee kiva olo. 

Pääsen nyt ilmaisemaan itseäni, aina sitä en ole saanut. Nautin siitä, että saan näkyä. Pelit, politiikka, Undertale ja Laku-kanini. 

Tärkein näistä on Undertalen 5. vuotisjuhlapaidan mukana tullut Stay determined -tarra. Siirsin sen tähän toisesta tietokoneesta, koska se on niin spesiaali. Muuten tarrat ovat joko poliittisia tai tuovat nörttipuoleni esiin. On siellä myös minun ja kanini entisen huoneen ovessa ollut nimitarra.”