Superfuksikisasta tuli suorittamista – fuksipassin leimausohjeita täsmennettiin
Superfuksikokelaat keräävät leimoja läpi vuoden päästäkseen vappuna koskeen ensimmäisinä. Tänä vuonna fuksipassiin lisättiin ohjeistus siitä, keneltä leima pitää hakea. Taustalla ovat fuksineuvoston mukaan aiempien vuosien epäselvyydet leimauskäytännöissä ja niistä seurannut närä.
Teksti: Maria Muilu
Kuvat: Reetta Sihto ja Nea Laukkanen / TT-kamerat
Kuvitus: Joel Peltonen
Leikkimielinen superfuksikilpailu on viime vuosina muuttunut yhä suunnitelmallisemmaksi suorittamiseksi, ja tänä vuonna fuksipassiin lisättiin entistä tarkemmat leimausohjeet. Fuksipassia ja leimausohjetta täsmennettiin järjestäjien mukaan aiempina vuosina syntyneiden epäselvyyksien vuoksi. Muutoksen myötä fuksien on helpompi varmistaa, keneltä heidän tulee pyytää leima passiin.
Superfuksit ovat eniten fuksipisteitä keränneitä ensimmäisen vuoden teekkariopiskelijoita, joiden kunnia on päästä vappuna kastautumaan Tammerkoskeen ensimmäisinä. Fuksipisteet kerätään fuksipassiin, joka jaetaan orientaatioviikolla jokaiselle teekkarifuksille. Passi on noin 30-sivuinen lappunen, johon on koottu erilaisia teekkaritapahtumia tai teekkariuteen liittyviä asioita. Viime vuosina superfuksiksi pääseminen on käytännössä tarkoittanut koko fuksipassin suorittamista.
Yksi viime vuoden superfuksikokelaista otti Visiirin toimitukseen yhteyttä, koska hänen kokemuksensa mukaan leimojen hyväksymisessä oli epäselvyyksiä. Hän kertoo kokemuksistaan nimettömänä, koska superfuksikokelaat ovat pieni ja helposti tunnistettava joukko.
Kokelas kertoo esimerkiksi joutuneensa selvittelemään kesän ajan, miksi osa hänen keräämistään leimoista ei kelvannut. Hänen mukaansa ainakin joidenkin leimojen kohdalla jäi epäselväksi, miksi aiemmin hyväksytty merkintä ei kelvannut tänä vuonna.
Superfuksitoimintaa organisoi Tampereen Teekkarien fuksineuvosto, jonka muodostavat kiltojen entiset fuksivastaavat.
Suorittaminen on muuttunut
Kisan luonteeseen on tämän lukukauden aikana pyritty tekemään isompia muutoksia, sanoo Tampereen Teekkarit ry:n fuksimestari ja fuksineuvoston puheenjohtaja Jenna Vieras.
Fuksipassi on tehty matalan kynnyksen porkkanaksi kaikille teekkarifukseille, Vieras kuvailee. Sen tarkoitus on kannustaa käymään tapahtumissa ja kokeilemaan erilaisia opiskelijaelämän juttuja.
Viime vuosina superfuksiksi pyrkivät ovat kuitenkin alkaneet suhtautua kilpailuun eri tavalla.
“Ehkä se tässä viime vuosien aikana on muuttunut, että se on enemmän ja enemmän aikataulutettua ja semmoista, että pyritään olemaan kaikkialla”, Vieras sanoo.
Myös haastateltu kokelas kuvailee superfuksivuotta hauskaksi mutta kuormittavaksi. Tapahtumia kertyi useita viikossa, ja esimerkiksi yksittäisen tapahtuman väliin jättäminen tarkoitti yhtä mahdollista menetettyä pistettä. Hän sanoo, että olisi kyllä voinut jättää väliin vaikkapa Herwannan ympärijuoksun vesisateessa, mutta meni silti.
Fuksipassin suorittamista hän suunnitteli jopa Excel-taulukolla. Fuksimestarin ja kokelaan mukaan excelöinti on nykyään tyypillistä.
Kun pisteitä tavoitellaan näin tarkasti, myös leiman merkitys kasvaa. Vieraan mukaan fuksipassia ja leimausohjeita täsmennettiin, koska aiempina vuosina oli ollut epäselvyyksiä siitä, kenen antama leima hyväksytään. Tapahtumia saattaa olla järjestämässä useita eri tahoja.
“Jos jonain vuonna on huomattu, että jostain tapahtumasta voisi saada esimerkiksi kolmelta eri taholta leimoja, niitä on voinut sinne lisäillä”, Vieras sanoo.
Haastatellun kokelaan näkökulmasta ongelma oli juuri siinä, ettei käytäntö aina ollut hänen mielestään avoin tai yksiselitteinen. Hän sanoo, että joitain leimoja hylättiin, vaikka vastaavanlaisia leimoja oli hänen tietojensa mukaan aiemmin hyväksytty.
Jenna Vieraan mukaan leimausohjeita päivitetään vuosittain.
“Suora vertailu siihen, mitä viime vuosina on tehty, ei ole välttämättä relevanttia, koska ohjeistuksia päivitetään aina sille vuodelle”, Vieras sanoo.
Kokelas pohti, johtuiko tiukentunut leimaustulkinta kokelaiden tavallista suuremmasta määrästä ja siitä, ettei heidän kaikkien olisi haluttu pääsevän superfukseiksi. Kokelaita oli noin kymmenkunta, ja yleensä superfukseja on noin kolme.
Kokelaita oli enemmän kuin tavallisesti, mutta Jenna Vieraan mukaan ei mitenkään poikkeuksellisen paljon. Hän sanoo, että kokelaiden määrä ei vaikuta sääntöihin.
“Sillä ei ole tämän kisan kannalta väliä, onko täällä 25 ihmistä kokeilemassa vai kolme.”
Kannustin fuksivuoteen
Superfuksin tittelin haastavuudesta kertoo se, että vuosittain aloittavista yli tuhannesta teekkarifuksista superfuksikokelaiksi lähtee vain kourallinen. Tapahtumissa on käytävä koko vuoden ajan monta kertaa viikossa.
Superfuksien julkistus vappuna on varsinainen spektaakkeli. Valtava ämpäri täytetään kaljalla, paikalle kutsutaan aiemmatkin superfuksit ja kaikki hörppivät yhteisestä ämpäristä. Myös itse superfuksikokelaat saavat tietää lopulliset tulokset vasta vappupäivänä Frenckellin aukiolla. Tänä vuonna superfukseiksi julkistettiin kolme opiskelijaa.
Kyseessä on leikkimielinen kilpailu, mutta samalla se on näkyvä osa teekkarikulttuuria ja vaatii kokelailta paljon vaivannäköä.
Jenna Vieraan mukaan ongelmana on ollut se, että kisasta on tullut yhä tarkempaa, ja siksi ristiriitatilanteita on ilmennyt vuoden aikana. Vuoden mittaan tarkentuneet muutokset ovat Vieraan mukaan väistämättä luoneet epäselviä tilanteita ja aiheuttaneet närää kilpailijoissa.
“Joku on vaikka ymmärtänyt jonkun asian väärin tai ei ole välttämättä saanut kunnon ohjeita, minkä takia loppupeleissä on jouduttu toteamaan, että tämä henkilö ei voi saada tästä tietystä kohdasta pisteitä pyytämällään leimalla. Siitä on tullut vuosien mittaan aika paljon erilaista närää.”
Jenna Vieras haluaa korostaa, että fuksipassi on tehty kaikkia teekkarifukseja varten.
“Sen pohjimmainen tarkoitus on yleisesti kannustaa teekkarifukseja käymään fuksitapahtumissa, osallistumaan heidän fuksivuoteensa ja tehdä siitä ikimuistoinen.”