Teekkarien salakerhot laitettiin avaamaan toimintaansa – Visiiri kyseli, mitä kerhot tekevät ja mikä niissä vetää

Ylioppilaskunnan yhdistysasema on kahdeksalla järjestöllä, jotka toimivat valitsemalla jäsenensä ilman selkeitä kriteereitä. Osalla näistä järjestöistä varsinaisiksi jäseniksi valitaan vain yhtä sukupuolta. Lisäksi järjestöjen nykyinen jäsenvalintamalli yhdessä niiden korkealle arvostetun aseman kanssa on omiaan lisäämään ulkopuolelle jäämisen kokemuksia yhteisössä.”

Näillä sanoilla kuvaillaan niin sanottuja suljettuja kerhoja Treyn hallituksen hyväksymässä asiakirjassa kesäkuulta 2019. Dokumentti on otsikoitu Suljettujen kerhojen yhdenvertaisuustavoitteiksi. 

Dokumentissa asetetaan suljettujen kerhojen yhdenvertaisuusprojektiin, eli yv-projektiin, keskeisesti kuuluvat kuusi tavoitetta. Nämä tavoitteet kerhojen tulisi täyttää, mikäli ne mielivät jatkaa toimintaansa ylioppilaskunnan alaisuudessa. 

Suljetut kerhot toimivat ylioppilaskunnan alaisuudessa kuten killat, ainejärjestöt ja harrastekerhotkin, eli niillä on ylioppilaskunnassa yhdistysasema. 

Yhdistysaseman pohjalta kerhoille suodut edut eivät ole mitättömät, sillä jokaisella kahdeksasta kerhosta on muun muassa ylioppilaskunnan kautta yliopistolta saadut kerhotilat Hervannassa. Tiloista ei peritä vuokraa.

Kerhot ovat myös oikeutettuja hakemaan ylioppilaskunnan järjestöille maksamia toiminta-avustuksia. Näitä on hakenut Treyn toiminnan aikana noin puolet kerhoista. Myönnetyt summat ovat samaa luokkaa kuin muillekin hakijoille myönnetyt, eli muutamia satoja euroja.

Suljettujen kerhojen yhdistysasema ei ole ainutlaatuinen järjestely Suomessa, mutta esimerkiksi Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa jäsenensä valikoivat jäsenjärjestöt eivät ole pääsääntöisesti oikeutettuja saamaan toiminta-avustuksia tai tiloja käyttöönsä. Treyn linja puolestaan on, että minkään kerhojen asemaa ei haluta kevyin perustein huonontaa siitä, mikä se oli ennen ylioppilaskuntien yhdistymistä.

Treyn yv-projektin tavoitteiden täyttämiseksi ylioppilaskunnan hallitus antoi suljetuille kerhoille 2 vuotta siirtymäaikaa, jonka jälkeen kerhojen toiminnan täytyy noudattaa projektissa listattuja periaatteita.

Siirtymäaika täyttyi kesällä 2021.

Rooli yhteisössä

Kun Treytä oltiin perustamassa vuonna 2018, teetettiin molemmissa vanhoissa ylioppilaskunnissa yhdenvertaisuuskysely. Hervannan kyselyyn tulleissa avovastauksissa yksi selkeästi eniten esiin noussut asia olivat suljetut kerhot.

Yksinkertainen ratkaisu olisi ollut sulkea kerhot kylmästi uuden ylioppilaskunnan ulkopuolelle. Yv-projektissa Treyn puolelta alusta asti toimineen Laura Kaipian mukaan tämä olisi ollut huono ratkaisu.

”Suljetut kerhot ovat olleet vuosikymmeniä iso osa teekkariyhteisöä. Kerhot tekevät paljon isoja teekkarikulttuuriin kuuluvia juttuja, kuten Jäynäkisaa ja Tamppia. Ne ovat sellaisia asioita, jotka monelle tulevat ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan teekkareista.”

Erityisesti ylioppilaskuntaa kaihersivat kerhojen jäsenottokriteerit. Kahdeksasta kerhosta neljä on valinnut jäsenensä sukupuolen perusteella. 

”Alusta asti Treyn sisäisenä kriteerinä projektissa oli, että sukupuoli jäsenvalinnan kriteerinä halutaan pois. Siitä lähdettiin liikkeelle ja muut kriteerit tulivat sitten matkan varrella, kun asiaa työstettiin.”

Kaipia toteaa, että potkimalla suljetut kerhot ulos yo-kunnan piiristä olisi ”pelastettu Treyn perse” siinä mielessä, vaikeat keskustelut olisi yksinkertaisella ratkaisulla voitu jättää käymättä. Samalla olisi kuitenkin luovuttu paitsi keskusteluyhteydestä, myös esimerkiksi ylioppilaskunnan hallitsemien tilajärjestelyjen ja yhdistysasemaisia kerhoja koskevien sääntöjen kautta tulevasta vallasta puuttua kerhojen toimintaan. 

”On vaikea nähdä, että potkimalla pois yo-kunnan piiristä näiden kerhojen merkitys tai rooli opiskelijayhteisössä poistuisi”, Kaipia sanoo.

Treyn yv-projektin tavoitteet suljetuille kerhoille

1. Järjestö ei käytä sukupuolta jäsenvalinnan kriteerinä.
2. Jäsenvalinta noudattaa Yhdenvertaisuuslain syrjinnän kieltoa.
3. Jäsenvalinnalle on olemassa kriteerit, jotka ovat jokaisen kerhon toiminnasta kiinnostuneen helposti saatavissa.
4. Toiminnasta kiinnostuneilla on mahdollisuus ilmaista kiinnostuksensa järjestön jäsenyyttä kohtaan ja saada vastaus yhteydenottoon.
5. Kerhojen jäsenvalinnat ovat valintakriteereillä perusteltavissa, ja pyydettäessä perustelut annetaan.
6. Järjestö pyrkii myös muilla toimintaansa sopivilla keinoilla vähentämään jäsenvalinnan mahdollisesti aiheuttamaa ulkopuolisuuden tunnetta.

Tampereen kerhot

Suomen teekkarien salaseuraperinne on peräisin jo viime vuosisadan alkuhämäristä. Itsenäistymisen melskeiden aikaan Saksasta Baltian kautta Suomeen rantautunut perinne sisälsi alun perin vahvasti kansallismielisiä ja kielikysymykseen liittyviä ulottuvuuksia. 

Nuo ajat olivat kuitenkin jo kaukana takana, kun Tampereelle perustettiin korkeakoulut 1960–1970 -lukujen taitteessa.

Ensimmäinen suljettu teekkarikerho syntyi, kun teknillistä opetusta Tampereella hoidettiin vielä Otaniemen TKK:n sivukonttorin muodossa. Blebeijit perustettiin vuonna 1967, samana vuonna, kun Tampereen kaupunki julisti suunnittelukilpailun Hervannan kaupunginosan rakentamisesta. Teknillinen yliopisto perustettiin 1972.

Muut Tampereen kerhot ovat nuorempia. Kerhoista toiseksi vanhin, ekskursio- ja automaatioklubin nimellä perustettu TEA-club, sai alkunsa vuonna 1987. 

Pääosa nykyisistä suljetuista kerhoista on syntynyt 1990-luvun alun jälkeen, jolloin Hervannassa nousi muutenkin jonkinlainen kerhonperustusbuumi. Vuonna 1993 perustettiin Tampereen teekkarien perinneseura PerSe. Rankat Ankat sai alkunsa samoihin aikoihin. Naisteekkarikerho Pile aloitti toimintansa 1998. Vuonna 2003 perustettiin Uranaisten opiskelijaseura UrOs ja Elram-kerho. Tuorein ylioppilaskunnan yhdistysasemaa nauttiva suljettu kerho on vuonna 2006 perustettu NMKSV. Kerhon koko nimi on Nuoret Miehet Kivessyöpää Vastaan, mutta kerho on siirtymässä pelkän lyhenteen käyttöön. 

Aktiivisia jäseniä

Yv-projektin keskeinen tavoite on ollut puuttua kerhojen jäsenhankintaan. Aiemmin kerhoihin on voinut liittyä vain siten, että kerhon aiemmat jäsenet päättävät yksimielisesti kutsua jonkun uudeksi jäseneksi. 

Blebeijit ja Rankat Ankat on hyväksyneet jäsenikseen vain miehiä, Pile ja UrOs vain naisia.

Kerhojen haastattelujen perusteella käy ilmi, ettei varsin yhtenäisiä, saati kattavasti ylöskirjattuja jäsenkriteerejä ole ollut juuri missään kerhossa.

”Kriteerit eivät ole olleet mitenkään spesifioidut, vaikka ne on tietyllä tavalla tiedetty. Käytännössä on pitänyt olla tekijätyyppi, jonka uskotaan tulevan kaikkien kanssa toimeen”, kertoo TEA-clubiin kuuluva Lauri Sahramaa. 

Muiden kerhojen vastaukset ovat pitkälti samansuuntaisia. Uranaisten opiskelijaseuran kirjallisissa säännöissä on edellytetty vain, että uusi jäsen on tamperelainen opiskelija ja hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen.

”On pitänyt olla sellainen henkilö, joka saa kaikkien hyväksynnän ja sopii joukkoon”, toteaa Elli Ruokonen UrOksesta.

Yleistä on, että jäseniä on etsitty tarpeen vaatiessa tietynlaisten kykyjen, kuten koodaustaitojen tai graafisen osaamisen perusteella.

Kerhojen jäseninä on runsaasti teekkaripiireissä muutenkin aktiivisia toimijoita. 

”Kerhon jäseniä yhdistävä piirre on, että tykkäämme tehdä asioita yhdessä ja tykkäämme tehdä muita varten. Tyypillisesti jäsenet ovat uusiin asioihin heittäytyviä ja inspiroivia tyyppejä. Sattumalta samoja piirteitä löytyy aika monilta opiskelija-aktiiveilta”, kertoo NMKSV-kerhoon kuuluva Adam Zeidan. 

”Suurin osa jäsenistä on ollut aikaisemmin aktiivisia omissa killoissaan tai muualla. On toimittajia kiltalehdistä, fuksineuvostoporukkaa ja tapahtumajärjestäjiä. Itse olen ollut kiltahommissa mukana fuksina ja toisen vuoden opiskelijana. Sieltä löytyi kiinnostus tällaiseen tekemiseen ja sitten kun tuli vastaan tilaisuus liittyä kerhoon, niin ei siitä tohtinut kieltäytyä”, toteaa Blebeiji-kerhon Valtteri Paajanen. 

Kerhojen jäsenyydessä haastateltuihin tuntuu vetoavan mahdollisuus päästä toteuttamaan esimerkiksi tapahtumia rajatulla porukalla, jossa kaikki osallistuvat tekemiseen. 

”Monella on tosi kova työmoraali sen suhteen, että välillä kerhon hommat menee koulu- ja työhommien eteen”, kertoo Blebeijien Aleksi Suonsivu. 

”Killoilla ja ainejärjestöllä on laajasti erilaisia tehtäviä ja vastuita. Kerhossa toimiessa voi keskittyä niihin muutamiin juttuihin, kuten tapahtumien järjestämiseen”, sanoo Elram-kerhon Tuomas Tiira.

Yksi kerholaisten merkittäväksi nostama seikka on myös kerhojen luoma sosiaalinen ympäristö. Porukat ovat tiiviisti yhteen hitsautuneita, koska mukaan otetaan vain tyyppejä, joiden jäsenyydelle on kerholaisten yksimielinen kannatus.

Kerhoista käytännössä kaikki ovatkin saaneet alkunsa jonkinlaisena kaveriporukkana, jota on lähdetty kerhon perustamisen jälkeen laajentamaan uusilla jäsenillä. Ajan saatossa alkuperäinen porukka on väistynyt, mutta kerho on jäänyt. 

”Kerhoon liittyessä pääsee tavallaan kaveriporukkaan. Yhtäkkiä on kaksikymmentä uutta frendiä, vaikka et vielä edes tunne niitä. Kaikki on kiinnostuneita siitä, mitä sinulle kuuluu ja mitä elämässäsi tapahtuu”, toteaa naisteekkarikerho Pilen jäsen Jenni Sammaljoki. 

Projektin myötä kerhoille annettiin vapaat kädet siihen, miten ne käytännössä muuttavat jäsenottoaan täyttämään projektissa annetut vaatimukset, mutta viimeistään alkavasta syksystä lähtien jäsenyyden kriteerit tulee olla julkisesti saatavilla ja kerhoon pitää olla mahdollista hakea jäseneksi. Kerhot saavat yhä itse valita jäsenensä. 

Uudet käytännöt ovat kirjavia. Esimerkiksi TEA-clubin jäsenkriteerit näkyvät kerhon nettisivuilla, jossa voi jättää myös sähköisen hakemuksen. Rankat Ankat puolestaan ilmoittavat, että haun auetessa hakuohjeet löytyvät kerhotilan ovesta. Jotkut kerhot toimittavat hakuohjeet sähköpostin automaattivastauksena. Blebeijeille hakemus pitää toimittaa henkilökohtaisesti kerhon yleiskokoukselle.

Osa kerhoista siirtyy suoraan pelkästään hakemusperustaiseen jäsenottoon, jotkut aikovat vielä jatkaa hakemusten vastaanottamisen rinnalla myös omatoimista soveltuvien jäsenten etsintää. Projektin ykköstavoitteen mukaisesti kaikki mies- ja naiskerhot ovat ilmoittaneet luopuvansa sukupuolesta jäsenoton kriteerinä. 

Joka tapauksessa kehitys on nähtävä melko merkittävänä, sillä ennen projektia kerhojen jäsenyydestä kyseleville oli kautta linjan tarjota lähinnä valkoisia valheita. 

Status yhteisössä

Yksi kerhojen kiinnostavin ja samalla laajinta yhdenvertaisuuskeskustelua herättänyt puoli on niiden statusasema. Kaikilla kerhoilla on omat haalarit tai muita tunnusvaatteita, joilla ne erottuvat tapahtumissa ”riviopiskelijoista”. Suljettujen kerhojen kerhotilat on teekkariyhteisössä tunnettu hyvistä etkoista, juhlista ja jatkoista. Niihin päästäkseen pitää joko kuulua kerhoon tai olla väleissä jonkun kerholaisen kanssa.

”Kerhoilla on tietynlainen salaperäinen aura, kun muut eivät täsmälleen tiedä, mitä ne tekevät. Ulospäin ne näyttäytyvät yhteenkuuluvina joukkoina, ja siihen liittyy tiettyä sosiaalista valtaa, jota ne voivat käyttää. Olisi hölmöä väittää, etteikö kerhostatus olisi tuonut minulle mitään etuja. On tiloja, joissa saa viettää aikaa, ja pääsee tutustumaan ihmisiin laajalta pohjalta”, toteaa TEA-clubin Lauri Sahramaa. 

”Vaikka kerhon haalareita ei välttämättä tunnisteta juuri meidän kerhollemme kuuluviksi, niin kyllä ne joukosta erottuvat sen verran, että niiden perusteella tulee joskus kiinnostuneita kyselemään”, kertoo Uranaisten opiskelijaseuran Elli Ruokonen.

Osalle haastatelluista kerhon jäsenyys on iso osa omaa opiskelijaidentiteettiä, kun osa taas ajattelee, ettei jäsenyys oikeastaan vaikuta heihin tai heidän asemaansa. 

Useat vastaajat myös painottavat sitä, että esimerkiksi kiltatoimintaa ei arvoteta vähempiarvoiseksi kuin suljetuissa kerhoissa toimimista, mikä on saattanut olla väärinkäsitys kerhojen ulkopuolella.

”Jotkut voivat elää opiskelijaelämäänsä hyvin vahvasti kerhoidentiteetin kautta ja olla ylpeitä siitä. Itse olen häärännyt vähän kaikkialla enkä koe, että se olisi ensimmäinen asia, jonka kautta määrittelee itsensä”, toteaa Adam Zeidan, NMKSV:n jäsen ja Treyn edustajiston entinen puheenjohtaja.

Monet myös korostavat sitä, että ulkopuoliset eivät välttämättä tajua, kuinka paljon työtä kerhon jäsenyyteen kuuluu. Tyypillisesti kerhoissa on parikymmentä aktiivijäsentä, joiden voimin järjestetään isojakin tapahtumia. 

”Lähtökohtaisesti meidän jäsenet ovat tarpeeksi idiootteja käyttämään viikoittain noin 20 tuntia vappulehden ja tapahtumien tekemiseen”, toteaa Aleksi Suonsivu Blebeiji-kerhosta.

Lähes kaikki kerhojen jäsenet ovat vähintään entisiä kilta-aktiiveja. Yleisesti ottaen erittäin suurella osalla teekkaritaustaisista opiskelija- ja yo-kunta-aktiiveista on jäsenyys jossakin suljetussa kerhossa. Yhteensä kerhoissa on aktiivisia jäseniä noin 180.

Kohti kohutonta tulevaa

Teekkarien suljettujen kerhojen toiminta on vuosien saatossa noussut useita kertoja valtakunnan uutisiin asti, eikä yleensä hyvässä sävyssä. Keväällä 2015 Aalto-yliopiston ylioppilaskunnassa työskennellyt Lotta Aarikka kirjoitti suurta näkyvyyttä saaneen blogitekstin, joka käsitteli Otaniemessä toimivia kerhoja, jotka tuolloin hyväksyivät jäsenekseen vain miehiä. Kerhoista Sitsimiesliitto ja Luolamiehet tunnetaan Otaniemen teekkarien vappulehtien julkaisijoina.

Vuoden 2020 lopulla puolestaan someammattilainen ja entinen TTY:n opiskelija Natalia Salmela nosti esiin kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä 2007 alkaneiden opintojensa aikana. Aiheesta heränneessä keskustelussa mainittiin muun muassa tamperelaiset teekkarien mieskerhot Blebeijit ja Rankat Ankat.

Tampereen vappulehti Tamppia julkaiseva Blebeiji-kerho oli Helsingin Sanomien sivuilla myös vuonna 2019. Artikkelissa kerholta tiedusteltiin, miksi Tamppi-lehden toimituskuntaan hyväksytään vain miehiä. Jutussa haastateltu Treyn silloinen puheenjohtaja Paula Sajaniemi totesi, että ”tietyt teekkariperinteet eivät ole ihan ajassa kiinni”.

Yv-projektia perustettaessa Treyssä tiedostettiin kerhojen nousevan säännöllisesti esiin mediassa. Edellä mainitut Otaniemen vappulehtiä julkaisevat kerhot muuttivat toimintatapojaan lopulta julkisuuden kautta tulleen paineen vuoksi.

”Osittain myös haluttiin suojella näitä kerhoja ikään kuin sysäämällä ne aloittamaan toiminnan muutos ennen kuin se pitää mediamyllyn takia tehdä hirveällä rytäkällä, kuten kävi Aalto-yliopistossa”, Treyssä projektia vetämässä ollut Laura Kaipia sanoo.

Pointti vaikuttaa menneen perille kerhoissa. Monista kerhoista kerrotaan, että projektin käynnistämisen aiheuttaman alkujärkytyksen jälkeen ne alkoivat pohtia kriittisesti omaa toimintaansa. 

”Me ehkä ihan aluksi pelkäsimme sitä, että siirtymäaika tarkoittaisi, että meillä olisi kaksi vuotta aikaa ottaa joku kiintiömiesjäsen ja sen myötä kaikki olisi yhdenvertaista. Vaikka ei se todellakaan ollut projektin idea. Ensimmäisen Treyn kanssa käydyn kahdenkeskisen jutteluhetken jälkeen totesimme, että tämä on tosi hyvä projekti ja haluamme saada tästä kaiken irti”, kertoo naisteekkarikerho Pilen jäsen Veera Marttila.

”Kerhon porukka lähti projektiin sillä agendalla, että ryhdytään miettimään meidän toimintaa ihan oikeasti, ja että jos muutoksia vaaditaan, niin tästä saadaan enemmän hyötyä kerhon toiminnalle tulevaisuudessa, kun ei mennä pelkällä minimipanoksella”, sanoo NMKSV:hen kuuluva Sohvi Hyvärinen. 

Kerhoissa on myös pohdittu muun muassa häirintään liittyviä kysymyksiä ja tapahtumista on alettu kerätä anonyymiä palautetta, jonka perusteella toimintaa voidaan tarkastella.

”Häirintään liittyen on koko kerhon sisällä puhuttu pelisäännöistä ja teroitettu sellaista yleistä käyttäytymisen tunnistamista. On myös valittu henkilöitä, jotka vastaavat yhdenvertaisuudesta ja sen toteutumisesta. Yleisesti yv-projekti on meillä buustannut tällaisista asioista keskustelua”, toteaa Tampereen teekkarien perinneseuran Valtteri Seppälä.

Projekti on saanut jotkut kerhot myös pohtimaan sitä, miksi toiminta oikeastaan edes on kiedottu salamyhkäisyyteen. Lisääntyneestä avoimuudesta on löydetty arvoa.

”Yliopistolla saattaa kiertää huhuja, että jos teet tällaista ja olet tämmöinen, niin saatat päästä kerhoon”, sanoo Blebeiji-kerhon Aleksi Suonsivu.

”Monet niistä jutuista ovat olleet ihan ala-arvoista paskaa. Projektin myötä näistä päästään eroon, mikä on ehdottomasti hyvä juttu”, jatkaa Valtteri Paajanen Blebeijeistä. 

Projektin katsotaan myös parantaneen mahdollisuuksia löytää toimintaan mukaan sopivia jäseniä. Monesti rekrytointi on painottunut niille aloille, joissa kerhon jäseniä opiskelee jo entuudestaan.

”Meillä on tiedostettu se se, että jäsenten oma kapasiteetti tutustua ihmisiin on rajallinen. Parhaat tyypit eivät välttämättä ole aina niissä piireissä, joissa jo valmiiksi on mukana. Me näemme, että yv-projekti on tuonut mahdollisuuden tutustua isompaan määrään ihmisiä ja siltä kannalta se on win-win-tilanne”, sanoo Valtteri Seppälä Perinneseurasta.

Toiminnan avaamista on pohdittu myös muilta kuin jäsenkriteerien osalta.

”Joissakin kerhoissa, kuten meilläkin, on esimerkiksi aiemmin ollut kiellettyä kertoa sellaisia asioita kuten kerhon ikää. Mikä siinä on niin salaista? Eikö siitä pitäisi ennemmin olla ylpeä, että olemme olleet näin kauan pystyssä?”, kysyy Veera Marttila naisteekkarikerho Pilestä.

”Me olemme suunnitelleet, että syksystä alkaen pidettäisiin kerhokahveja siten, että kerhohuoneella on ovet auki ja tänne saa tulla hengaamaan matalalla kynnyksellä”, jatkaa Pilen Jenni Sammaljoki.

Treyn osalta projekti on saatettu loppuun. Lähitulevaisuus näyttää, missä määrin se saavutti sille asetetut tavoitteet. Suljettujen kerhojen yhdenvertaisuustavoitteet-dokumentti päättyy sanoihin: ”Siirtymäajan päätyttyä kerhojen odotetaan jatkavan yhdenvertaisuuden edistämistä toiminnassaan samoin kuin muiden Treyn yhdistysasemassa olevien järjestöjen. Projektin jälkeen tavoitteiden toteutumista voidaan tarkastella, jos on syytä epäillä, etteivät ne toteudu.”

Juttuun on haastateltu TEA-clubin, UrOksen, Blebeijien, Pilen, Elramin, NMKSV:n ja PerSen edustajia. Rankat Ankat -kerho ei toistuvista pyynnöistä huolimatta suostunut haastateltavaksi, vaan kysymyksiin vastattiin sähköpostilla.

Suljettujen kerhojen toimintaa

• TEA-club: Järjestää Akateemisen kyykän MM-kilpailut, joka on yksi Suomen suurimmista opiskelijatapahtumista. Hoitavat nykyään myös vapun Härwelikisaa.
• Blebeijit: Vappulehti Tamppi ja useat siihen liittyvät tapahtumat, joista osa on lehden myyjien kesti
• UrOs: Levittää tietoa tekniikan alojen opiskelusta toisen asteen opiskelijoille. Kerho julkaisee myös Tekniikan kutsu -nimistä blogia. Järjestää vappuisin Simassa-bileet.
• NMKSV: Vuoden päätapahtuma on Wapunkaato, vappuviikkojen viimeiset viralliset baaribileet. 
• Rankat Ankat: Muun muassa Akateemisen beerpongin MM-kisat ja Untuvikkojen lentokoulu -niminen benji-tapahtuma. Hoitaneet Teekkarikasteen mainosmyyntiä useana vuonna, viimeksi 2021. 
• Elram: Päätapahtumina Teemunkierrokseen kuuluva Wappuleffanäytös ja loppusyksystä Puoli vuotta wappuun -juhlat. 
• Pile: Suurin tapahtuma on Naisteekkaripäivät. Järjestävät myös muun muassa alkuvuodesta pidettäviä Lupaustenrikkojaisia.
• PerSe: Perinneseura järjestää vappuisen Jäynäkisan ja toimittaa teekkarien laulukirja Rasputinta.

Julkisen toiminnan kerhoilla on myös runsaasti jäsenistölle tarkoitettua toimintaa, kuten ekskursioita. Kaikki kerhot järjestävät myös suljettujen kerhojen kesken yhteisiä tilaisuuksia. 

UrOksella, Pilellä, Blebeijeillä ja Rankoilla Ankoilla on myös yhteinen edustajistoryhmä Kyltyrböndet, joka ajaa järjestölähtöistä ja poliittisesti sitoutumatonta opiskelijapolitiikkaa.