Vain harva matkustaa vaihtoon vihreästi, eikä yliopisto voi tukea sitä enempää – Toimittaja testasi vaihtomatkan lentämättä
Maata pitkin vaihtokohteeseen matkustaminen kiinnostaa opiskelijoita, mutta vain harva ryhtyy siihen, sillä se koetaan kalliiksi ja hankalaksi. Tampereen yliopistolla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa asiaan.
Teksti ja kuvat: Saara Peltola
Syksyn viimeiset auringonsäteet lämmittävät käsivarttani junan ikkunan läpi. Kuulokkeistani soi Voyage Voyage ja katson kaihoisasti kotoisaa, metsäistä maisemaa. Jossain Vantaan kohdalla huomaan lentokoneen nousevan ilmaan. Symbolista, ajattelen. Minulla on junamatkaa reilu tunti takana ja 18 tuntia edessä, vaikka olisin voinut ottaa parin tunnin lennon. Tarkoituksena on selvittää, kuinka paljon rahaa, aikaa ja hiilidioksidipäästöjä matkani maata pitkin vaihtokohteeseeni Saksan Leipzigiin kuluttaa.
Maata pitkin vaihtoon matkustaa tamperelaisista yliopisto-opiskelijoista vain harva: esimerkiksi Erasmus+-ohjelman vihreää tukea hyödyntää noin 10 prosenttia lähtijöistä. Tänä syksynä vaihtoon lähtee noin 570 opiskelijaa, joista Erasmus+ -vaihtoon 400. Heistä 35 matkustaa kohteeseensa vähäpäästöisemmin, eli ohjelman vihreää tukea hyödyntäen.
Ainoastaan Erasmus+-vaihto-ohjelmaan osallistuvat ovat Tampereen yliopistossa oikeutettuja vihreään matkatukeen, eikä Euroopan ulkopuolelle suuntaavia tueta ympäristöystävällisen matkustustavan valinnassa.
Astun laivaan ja M/S Romanticin Jockea erehdyttävästi muistuttava risteilyisäntä toivottaa minulle soinnukkaalla äänellään hyvää vaihtolukukautta ja sanoo, että nähdään puolen vuoden päästä uudelleen. Tosiaan nähdään, sillä saadakseni vihreän matkustamisen tuen minun on matkustettava joko yksi suunta täysin vihreästi tai suurin osa meno-paluu -matkasta. Ensin mainittu on Suomesta hädin tuskin mahdollista, koska laivamatka on järkevin tapa päästä Eurooppaan vievien liikenneyhteyksien äärelle. Vihreän tuen saaja voi myös lentää osan matkastaan, kunhan liikkuu suurimman osan molempien matkojen kilometreistä ympäristöystävällisemmin.
Vihreän matkustamisen tuki määräytyy matkattavien kilometrien mukaan etäisyyskategorioittain. Esimerkiksi alle 1000 kilometrin matkalle myönnetään tavallista matka-apurahaa 309 euroa ja vihreää apurahaa 417 euroa. Lisäksi matkustuspäiville myönnetään pientä päivärahaa. Saan siis matkalleni noin 150 euroa enemmän kuin saisin, jos lentäisin.
Laivamatka Helsingistä Tukholmaan maksoi 72,50 euroa ja yöjuna Tukholmasta Berliiniin noin 140 euroa. Kahden tunnin matkasta Berliinistä Leipzigiin pulitin noin 50 euroa, kiitos Deutsche Bahnin hintojen. Vihreän matkustamisen tuki ei tule täysin kattamaan enää paluumatkaani, vaan joudun käyttämään sitä varten omia säästöjäni. Kahdensuuntaiset lentoliput olisivat maksaneet korkeintaan 200 euroa, jolloin matka-apuraha olisi riittänyt kattamaan kaikki matkakulut.
Apurahan summa ei täsmää vähäpäästöisemmän matkailun hintalappuun, sillä junamatkailu on usein suhteessa kalliimpaa kuin lentomatkailu. Hitaammalla matkalla täytyy usein myös maksaa yöpaikoista. Miksi vaihtoon lähteviä opiskelijoita ei kannusteta taittamaan matkaansa maata pitkin?
Tampereen yliopiston kansainvälisen liikkuvuuden erityisasiantuntija Eeva Heikkilä myöntää, ettei tarpeeksi suurta taloudellista porkkanaa maata pitkin matkustamiseen ole. Siitä Erasmus+-ohjelman liikkujat ovatkin vaihtojen jälkeen teetetyissä palautekyselyissä valittaneet.
Euroopan komission vuonna 2023 teettämässä kyselyssä kysyttiin, kannustiko vihreän matkustamisen tuki valitsemaan ilmastolle kestävämpiä kulkuvälineitä. 353 vastaajasta 42 vastasi myöntävästi. 148:aa vastaajaa tuki ei kannustanut, koska tarjolla ei ollut järkevää ilmastoystävällistä vaihtoehtoa. Liikkujista 66 vastasi kieltävästi, sillä ekologinen vaihtoehto oli matka-apurahasta huolimatta liian kallis.
Heikkilä päättelee, että kiinnostusta maata pitkin matkustamiseen olisi, mutta Suomesta se on liian hankalaa ja kallista. Heikkilän mukaan liikkujia ei helpota se, ettei vihreään matkustustapaan lasketa laivaa.
“Se on helppoa lähteä jollain Air Balticilla suoraan, kuin että ensin menet Tukholmaan ja sieltä junalla sitten yli Tanskaan. Ei se ole helppoa.”
Tampereen yliopistolla ei itsellään ole vaihto-opiskeluun liittyviä vastuullisuusvelvoitteita. Opetushallituksen Erasmus+-ohjelman kansallinen toimisto jakaa Euroopan komission budjetin pohjalta rahat korkeakouluille, jotka jakavat sen eteenpäin omille opiskelija- ja henkilökuntaliikkujilleen. Yliopiston kädet ovat siis sidotut jakamaan enemmän apurahaa vihreään matkustamiseen.
Laivan kahviossa syön ranskanperunat, juon oluen ja painun retrohenkeä huokuvan tupakkahuoneen kautta hyttiini. Sinne on siunaantunut televisio, josta katson viimeisen Suomi-iltani kunniaksi, kun Kirsi Alm-Siira lukee uutiset.
Aamulla Tukholman satamasta laukkusäilytykseen raahautuessani kiroan tavaramäärääni. Matkalaukun rengas on mennyt rikki ennen kuin matka on ehtinyt edes kunnolla alkaa. Käyn Fotografiskassa ja kävelen vanhassa kaupungissa, kunnes pääsen junaan.
Ravintolavaunussa, paossa klaustrofobiaa aiheuttavaa hyttiäni, parivaljakko kysyy minulta jotain ruotsiksi. Pahoittelen ruotsin kielen taitoani, mutta kieli vaihtuukin yllättäen suomeen. Tornionlaaksosta Ruotsin puolelta kotoisin olevat ystävykset Rose-Marie Markinhuhta ja Pia Suonvieri ovat “Höstresalla”, ensimmäisellä yhteisellä interreilillään. Monta tuntia vierähtää, kun kaksikko kertoo minulle kotipaikastaan rajalla, sen meänkielestä sekä matkoistaan ja ammateistaan.
Kaksikko tuumii, että junamatkailun kallista hintaa tasapainottaa sen sosiaalinen puoli. Markinhuhtan mielestä junat on suunniteltu sosiaalisemmiksi kuin lentokoneet: voi kävellä edestakaisin, pysähtyä juttelemaan. Suonvieri on oivaltanut hitaamman matkustustavan olevan myös mielelleen parempaa.
“Kun lennän jonnekin, sielu saapuu vasta viikon päästä perässä. Hitaasti matkustaessa se ehtii vähän paremmin mukaan”, Suonvieri tuumaa.
Hidas matkustaminen tuntuu toden totta lievittävän kulttuurishokkia. Lentäminen on kuin teleporttaus tuntemattomaan, mutta kun siirtyy konkreettisesti paikasta toiseen ja huomaa maisemien, ihmisten ja kielen muuttuvan, mieli pysyy paremmin mukana.
Kun matkaa Tukholmasta on kulunut noin viisi tuntia, ahtaudun muutaman neliön tilaan viiden muun kanssa. Tavaratilasta ulos pursuava matkalaukku on puoliksi pääni päällä, enkä mahdu oikaisemaan hartioitani kapeassa kolmannen kerroksen yläpunkassa. Järsin aamupalaksi ostamani suklaacroissantin pahimpaan nälkääni.
Unta odotellessani pohdin liikennevälineen valintaa. Opiskelijoita mahtaa kiinnostaa maata pitkin matkustamisen tarjoama kokemus, mutta ajoitus ennen tai jälkeen vaihtolukukauden ei ole paras mahdollinen. Ulkomaille muutto itsessään tuntuu suurelta hypyltä tuntemattomaan, eikä uusien paikkojen näkeminen ole välttämättä elämänmuutoksessa ensimmäisenä mielessä.
Opetushallituksen Erasmus+-ohjelman vastaavan asiantuntijan Mari Pohjolan mukaan kiinnostus vihreän matkustamisen tukeen on noussut tasaisesti joka vuosi. Lukuvuonna 2021–2022, jolloin tuen jakaminen alkoi, hyödyntäjiä oli Suomessa noin 40, kun lukuvuonna 2024–2025 määrä on jo reilu 600. Suomessa lähtijöistä noin neljä prosenttia matkustaa johonkin Erasmus-ohjelmaan maata pitkin. Koko Euroopassa sama luku on noin 13.
Pohjola arvelee, että ihmisillä on mielenkiintoa maata pitkin matkustamiseen, mutta kestää hetken, ennen kun apuraha tulee kaikkien tietoon. Kansallisella toimistolla on hieman joustovaraa päättää vaihtoapurahoista, mutta matka-apurahat määräytyvät kaikille maille saman Erasmus+-ohjelman välimatkalaskurin perusteella.
Erasmus+-ohjelmaa rahoitetaan seitsemän vuoden kausissa, ja nykyisessä rahoituskaudessa ympäristövastuullisuus on yksi kantava teema esimerkiksi digitaalisuuden ohella.
“On ihan totta, että kaikissa kategorioissa vihreän matkustamisen tuki ei ole mitenkään merkittävästi isompi, mutta se on symbolisesti tärkeä. Se on yksi tapa, jolla me yritämme kannustaa ympäristövastuullisempaan matkustamiseen”, Pohjola sanoo.
Opetushallitus on saanut Pohjolan mukaan palautetta korkeakouluilta kannustimen puutteesta ja toiveita suuremmasta matkatuesta. Tampereen yliopiston Eeva Heikkilä kuuluu samaan kehittämisryhmään, jossa Pohjola kuulee korkeakoulujen palautetta Erasmus+-ohjelmasta ja apurahoista. Palautteen pohjalta kansallinen toimisto keskustelee komission kanssa ja voi siten vaikuttaa tuleviin ohjelmakausiin.
Mari Pohjola kertoo, ettei seuraavasta, vuoden 2028 ohjelmakaudesta tiedetä vielä yksityiskohtia. Hän ei osaa vielä sanoa, nouseeko vihreän matka-apurahan määrä.
Kehitysryhmässä Heikkilä on kuullut, että Turussa opiskelijat lähtevät ympäristöystävällisemmin matkaan innokkaammin kuin muualla Suomessa. Heikkilä ei keksi syitä Turun suuremmalle osuudelle maata pitkin vaihtoon lähtevistä opiskelijoista, mutta myöntää Tampereen yliopistolla olevan petrattavaa vihreän tuen markkinoinnissa. Yhteisissä lähtevien infotilaisuuksissa kerrotaan vihreän tuen mahdollisuudesta, mutta suurempaa markkinointia yliopisto ei tee.
Kolmantena matkustuspäivänä olen ärtynyt siitä, että tuhlasin rahaa ja väsytin itseni ennen lukukauden alkua. Matkaani on kulunut noin 270 euroa, joka on reilusti puolet meno-paluu -matkaan saamastani apurahasta. Aamukahvin jälkeen asiaa tuumattuani ympäristöteko alkaa kuitenkin tuntua sellaiselta asialta, johon halusinkin sijoittaa ylimääräisen satasen.
Tampereen yliopiston Heikkilän mielestä opiskelijoita voisi kannustaa maata pitkin matkustamiseen sen sosiaalisilla puolilla. Matkan aikana voi saada uusia tuttavuuksia ympäri Eurooppaa, ja itsenäinen maailmanmatkaaja voi hyötyä kokemuksistaan jopa työelämässä.
Heikkilä on oikeassa. Kahden tunnin lennon sijaan koin kahden päivän seikkailun, jossa näin uusia paikkoja Tukholmassa, ihastelin auringonlaskuja ja kävin mielenkiintoisia keskusteluja aina pohjoisruotsalaisista vankiloista feminismiin Piilaaksossa.
Yöjuna saapuu Berliiniin puolitoista tuntia myöhässä aikataulusta. Vaihdan Intercityyn, joka vie parissa tunnissa Leipzigiin. Maisemat näyttävät lähes samalta kuin matkani alussa Tampereella. Kuin olisin ihan lähellä koti-Suomea enkä yli tuhannen kilometrin päässä.
Ehkä sieluni toden totta ehti mukaan, kuten Suonvieri kuvasi.
