“Tulee vähän hölmö olo” – Seurasimme opiskelijan kuntavaalikampanjointia, tällaista se on

Torstai 13. maaliskuuta klo 16:04 

Takapenkille mahtuu hädin tuskin istumaan. Vastaan tulevat pahvilaatikot, vaaliesitteet, luistimet, jääkiekkomaila ja -hanskat. 

“Hyvä että on takana tummennetut ikkunalasit, siellä on nimittäin joka päivä jotain uutta tavaraa”, naurahtaa kokoomuksen kuntavaaliehdokas Veeti Karsikas, 21, ja kurvaa autollaan Tampereen yliopiston keskustakampuksen pihasta. 

Vaalipäivään on aikaa tasan kuukausi. Alla on Skoda Superb vaalimainosteippauksilla, pelkääjän paikalla serkku Joel Karsikas ja määränpäänä Lentävänniemen metsä, jossa on tarkoitus kuvata materiaalia vaalivideoon. Aikataulu on tiukka. 

Auto on pyörillä liikkuva toimisto ja kampanjan päämaja. Takakontissa on vielä beach flag, vaihtovaatteita ja muuta hyödyllistä. 

Vaalivideosta on kuvattu leijonanosa jo edellisenä päivänä. Se on pitänyt sisällään Pyynikin näkötornin, pipolätkää Hervannassa sekä kampanjointia Hämeenkadulla. Videon valmistelemiseen ja kuvaamiseen on mennyt täydehkön työpäivän jälkeen noin seitsemän tuntia. Jossain välissä pitäisi suorittaa toisen vuoden kauppatieteiden opintojakin. 

Karsikas parkkeeraa auton asuinalueen pihaan ja alkaa vetää päälleen ulkoiluvaatteita, sillä videossa on näytettävä autenttiselta reippailijalta. 

Puolimatkassa nuotiopaikalle serkku kysyy, onko mukana mitään, millä nuotion saisi syttymään. 

“Sytkäri unohtui!” Karsikas muistaa ja pamauttaa kädellä otsaansa: “Tässä on ollut niin paljon kaikkea.” 

Video päätetään kuitenkin kuvata, ja sattumalta nuotiopaikalla on tuli jo valmiina. Serkukset ryhtyvät juttelemaan lettuja paistavan opiskelijapariskunnan kanssa Tampereesta, opiskeluista ja ennen kaikkea koirista. Lopuksi lettukestiläiset kysyvät, minkälaista videota on tarkoitus kuvata. 

Karsikas kertoo ja pyytää pariskuntaa arvaamaan puoluettaan. Nainen naurahtaa, että vähän vasemmalla olisi hyvä. Nyt ei osunut nappiin. 

“Mutta hyviä ihmisiä täällä oikeallakin on”, Karsikas toteaa hyväntuulisesti ja saa tsemppitoivotukset lähtöä tekevältä pariskunnalta. 

Viimein päästään kuvaamaan nuotiokohtaus, jossa Karsikas heittää klapin tuleen ja katsoo juhlavasti luontoon. Tämä on tärkeää, sillä vaaliteemana on sujuva arki, johon kuuluvat lähiluonnon rauhoittumispaikat. 

“Näyttää niin tekaistulta paskalta. Tosi huono, ota uusi”, hän ohjaa kuvaajaa. 

Lopulta klipit saadaan mieleisiksi ja kilpajuoksu aikaa vastaan alkaa jälleen. Auringonlasku on kirittänyt videotyötä, mutta nyt aikapaineena on Joelin pöytävaraus keskustan ravintolassa. Skoda starttaa, kun vaatteet on vaihdettu ja alueen postilaatikot painettu mieleen tulevaa flaikuttamista varten. 

Illan agendalla on vielä tukiyhdistyksen kanssa palaveeraamista kadunvarsimainoksista, ja yöllä ehtii täyttää Iltalehden vaalikonetta. Kello tikittää – tosin auton kello ei näytä oikeaa aikaa. 

“Se oli sellainen kun ostin auton. En jaksanut muuttaa sitä, koska ajattelepa että olet aina 14 minuuttia etuajassa kaikkialla.” 

Kätevää. 

Tiistai 18. maaliskuuta klo 16:02 

Nuotiopaikalla tuntemattomille rupattelemaan ryhtynyt Karsikas on juuri sellainen hahmo, jona muistan hänet. 

Tapasimme ensimmäisen kerran lähes kolme vuotta sitten Santahaminan varuskunnassa samaan tupaan astuessamme. Varusmiespalveluksen aikana ensimmäisten päivien hiljainen poika Seinäjoelta paljastui vuolaspuheiseksi verkostoitujaksi ja omien sekä koko tupamme etujen neuvottelijaksi. 

Nyt hän saapuu 17 minuuttia myöhässä sovitusta tapaamisesta keskustakampuksen Alakuppilaan. Tai 31 minuuttia, jos uskoo ajanlaskussa Skodan kelloa. Kadunvarsiparkkia on ollut vaikea löytää. 

Päivä on ollut tänäänkin täysi. Kahdeksalta alkanut työvuoro tuntiopettajana Raholan alakoululla on loppunut kahdelta. Siitä kotiin vaihtamaan puku päälle ja sitten kohti keskustaa. Karsikas on saanut kutsuvieraslipun Tampere Entrepreneurship Society -opiskelijajärjestön Suomi, miksi et kasva? -tapahtumaan Tampere-talolle. 

Miksi sitten käyttää kaikki liikenevä vapaa-aika kuntavaalikampanjaan? Karsikas haluaa olla mukana vaikuttamassa kotikaupunkiinsa ja ylläpitämässä puoluerajat ylittävää yhteistyötä. Tämä on tietysti kaunista sanahelinää, mutta entä ne mahdollisuudet päästä läpi? Miksi vaivautua? 

“Pakko uskoa läpipääsyyn, eihän tätä muuten kannattaisi tehdä.” 

Tampereella valtuustopaikkaan on edellisillä kerroilla vaadittu vähintään satoja ääniä. Karsikas tuntee paljon ihmisiä ja puhuu paljon kampanjateemoistaan, mutta silti tarvittavan äänipotin suuruus jyskyttää takaraivossa. 

“Jos kuvittelet 600 ihmistä tuohon yliopiston eteen, niin sehän täyttyisi aivan totaalisesti. Onhan se ihan valtava luku. Ja pitäisi saada kaikki ne laittamaan numeroni lappuun.” 

Ajan lisäksi kuluu rahaa. Karsikas arvioi laittavansa lopulta kampanjaan noin tuhat euroa omaa rahaa ja saavansa tukiyhdistyksen kautta toiset tuhat euroa. Valtaosa tukiyhdistyksen rahoista, 967 euroa, tulee Kokoomusopiskelijoilta, loput yksityishenkilöiltä. 

“En laske itse panostamiini rahoihin ansionmenetyksiä, vaihtoehtoiskustannuksia tai auton kuluja. Jos ne ottaisi huomioon, hinta kasvaisi aivan järjettömäksi.” 

Opiskelijalla omat rahat tulevat pääosin säästöistä. Opiskelijaehdokkaita on pelkästään Tampereen kuntavaaleissa tänä vuonna yhteensä vähän yli 60, melko tasaisesti kaikista eduskuntapuolueista. Maanlaajuisesti heitä on arviolta satoja. 

Mutta nyt täytyy rientää Tampere-talolle. 

Karsikas on ostanut lipun jo ennen kuin on saanut kutsuvieraspaikan. Nyt hän on lahjoittanut ylimääräisen lipun eteenpäin Instagramin kautta. Kaveri, jolle paikka menee, soittaa vitsaillakseen, miksi lipussa lukee sana paneelikeskustelu. Ei kai lipun haltija joudu itse lavalle puhumaan? 

“Jos joudut, toista vain että sääntelyä pitää vähentää, sääntelyä pitää vähentää”, Karsikas neuvoo puhelimeen. 

Tapahtumassa puhuva Björn Wahlroos hämmästelee sitä, ettei Suomen talous ole kasvanut 18 vuoteen. Amerikkalaiset ja aasialaiset tekevät valtavasti enemmän töitä. Suomi tarvitsee kapitalisteja, jotka viihtyisivät täällä. 

Kauluspaitoihin ja quarter zip -neuleisiin sonnustautunut yleisö nyökyttelee. 

Väliajalle poistuttaessa kaksi teekkaria tulee puhumaan tunnistamalleen Karsikkaalle. Tietojohtamisen opiskelija kertoo äänestävänsä vuorotellen perussuomalaisia ja kokoomusta. Karsikas haistaa tilaisuuden ja tokaisee, että nyt ehdokasta ei tarvitse varmaankaan miettiä. 

Teekkari innostuu ja pyytää Karsikasta puhumaan poliitikkopiireissä valtion virastojen yhdistämisen puolesta. Hän viittaa viime viikolla tulleeseen uutiseen, jonka Iltalehti otsikoi raflaavasti “Suomeen uusi jättivirasto”. 

Ei mitään uusia jättivirastoja, vaan yhdistäkää vanhoja ja potkikaa puolet työntekijöistä pihalle, teekkari perustelee. Katsokaa Amerikkaa, hyvin sielläkin näyttää menevän. 

Karsikas myötäilee, mutta toisaalta myös puolustelee puoluetoveriaan, tamperelaista kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosta, jonka johdolla uudistusta tehdään. Jos Iltalehden juttua lukee otsikkoa pidemmälle, huomaa, että tarkoituksena on juuri siirtää vanhojen virastojen tehtäviä uuteen yksikköön eli periaatteessa yhdistää toimintoja. 

Poliitikon osa alkaa olla selvä – ymmärtää realiteetit ja yrittää perustella niitä äänestäjille. 

Perjantai 28. maaliskuuta klo 14:13 

Kova rymähdys ja hämmentynyttä mutinaa. Ne ovat ensimmäiset äänet, jotka kuulen astuessani Pirkanmaan kokoomuksen piiritoimistoon Kuninkaankadulla. 

Kierrän toimiston ja löydän Karsikkaan keräilemästä kymmenen litran suurtalouskahvinkeittimen osasia maasta. Käytävällä on suuri vesilammikko. 

Edellisenäkin päivänä on käynyt huonosti. Karsikas on ollut menossa jakamaan flaijereita Ratinan ja Koskikeskuksen välissä, kun on pienessä juoksuvauhdissa kompastunut rotvalliin ja kaatunut. 

Tänään – kun on ensin aamulla opintojensa ryhmätyönä suunnitellut Metsä Groupille strategiaa – hän on käynyt lääkärissä. Tuomio: revähdys pohkeessa ja venähdys ranteessa. Polvet ovat auki ja kämmenet ruhjeilla. 

Sitten on ollut aika avata Keskustorin vaalimökkikausi, vaalipäivään kun on enää vähän yli kaksi viikkoa. Kokoomuksen mökillä ei ole kuitenkaan ollut kahvia, joten Karsikas on lähtenyt ostamaan Puuilosta keitintä ja kahvipaketteja. 

Ja nyt hän on nostanut upouutta kahvinkeitintään kantokahvasta, joka on pettänyt ja läväyttänyt kaikki vedet piiritoimiston lattialle. Karsikas tarttuu lastaan ja heittelee käsipaperia lattialle. 

“Tulee vähän hölmö olo. Muut ovat kalastelemassa ääniä, minä kalastelen täällä näitä”, hän harmittelee liikutellessaan mopinvarrella märkää paperimuhjua lätäkössä. 

Koska loppukiri on alkanut, Karsikas on ottanut seuraavaksi kahdeksi viikoksi palkatonta vapaata töistä. Nyt olisi loistava aika olla kampanjoimassa torilla, mutta hän on siivoamassa. 

Puhelin värisee viesteistä ja soitoista. Kaverit ovat odottaneet näkevänsä ehdokkaan vaalimökillä. Nyt siellä on vain hänen beach flaginsa. 

“Tuntuu, että mitä enemmän yrittää, sitä vähemmän saa arvostusta. Jos asiakaspalvelijoita ei arvosteta, niin ei kyllä ehdokkaitakaan”, hän puuskahtaa heittäessään viimeiset litimärät paperit roskikseen. 

Kahvinkeitin täytetään uudestaan vedellä, ja matka kohti Keskustoria alkaa. Siellä odottaa kampanjapäällikkö Antti Hintikka sekä kokoomuksen muita ehdokkaita. Moni muu puolue avaa mökkinsä vasta huomenna lauantaina. 

Karsikas laittaa kahvin keittymään. Hän ei itse juo kahvia, eikä muista milloin olisi viimeksi sitä keittänyt. Nyt hän joka tapauksessa omistaa lähes kahdeksankymmenen euron hintaisen keittimen. 

Hintikka on sitä mieltä, että Karsikas voisi välillä hieman levätä, mutta tämä ei ole kuulemassa kehotusta. 

Kun kahvi on keittynyt noin neljässäkymmenessä minuutissa, kokoomuksen mökki alkaa vetää ihmisiä puoleensa aiempaa paremmin. Moni käy ottamassa kahvin ja sanoo etsivänsä ehdokkaansa netistä. 

Muutkin kokoomuksen ehdokkaat saavat ohjata jututtamiaan kansalaisia Karsikkaan kahvin pariin, mutta kahvi tarjoillaan pahvimukeista, joita koristaa Karsikkaan naama. 

Pitkäaikaistyöttömäksi itseään tituleeraava mies tulee kysymään tiukkoja kysymyksiä Karsikkaalta. Hallitusohjelman ensimmäinen kappale on kuulemma suurinta valhetta mitä on kirjoitettu, sillä siinä lukee, että heikoimmista pidetään huolta. Leikkaukset eivät ole linjassa tämän kanssa, mies toteaa. 

Karsikas luovii jo valmiiksi hävityssä keskustelussa taitavasti. Hän vetoaa siihen, ettei opiskelijana itsekään allekirjoita kaikkea, mitä puolue valtakunnan tasolla tekee. Leppynyt kansalainen palkitsee hänet sananvaihdon jälkeen kädenpuristuksella. 

Kahvijonon pitkittyessä alkaa näyttää siltä, että Karsikas-kupit jäävät mukavasti esille roskisten päälle ja Keskustorin penkeille. 

Aurinko pilkottaa ensi kertaa koko harmaana päivänä. Jos mitataan oman naaman kattavuutta, Karsikas voittaa kuin voittaakin tämän erän. 

Maanantai 7. huhtikuuta klo 08:41 

Mitä tehdä, kun on tehnyt jo lähes kaikkensa? 

Tulla ratikkapysäkin ja Tamkin väliin jakamaan kahvia ja keksejä. Löytyvätkö kokoomuksen äänestäjät sitten ammattikorkeakoulusta, ihmettelen. 

“Ei saa ajatella noin, että äänestäjät ovat jossain tietyssä paikassa. Pitää mennä ihmisten sekaan”, Karsikas perustelee. 

Mutta keskustaan, yliopiston humanistikampuksen nurkille, hän ei sentään ole keskittänyt kampanjaansa. Kampuksella opiskellaan toki myös kauppatieteitä, mutta muiden alojen opiskelijoiden kanssa kohtaamiset eivät ole aina olleet kaikista lämpimimpiä. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. 

“Faktahan se on, että keskustakampuksella ei ole kokoomuslaisena niin tervetullut. Tuntuu, että siellä ei olla niin valmiita keskustelemaan näkökulmista, vaan kaikki ovat jumiutuneet omiin mielipiteisiinsä.” 

Ennakkoäänestys on alkanut ja pian jo loppunutkin. Viime torstaina Karsikas on tehnyt 21-tuntisen kampanjapäivän ja ajellut kolmelta aamuyöllä laittamassa mainoskylttejä teiden varsille. Yöunet jäävät säännöllisesti lyhyiksi, eikä vaalipäivää ehdi edes jännittää. 

Riittäisikö töissäkäyvän opiskelijan aika valtuustotyöhön, jos kansa antaa luottamuksensa? 

“Jos vertaa siihen, kuinka paljon olen laittanut aikaani tähän kampanjaan puolen vuoden aikana, niin se valtuustotyöhön käytetty aika on minimaalinen. Se on kuin muurahainen Taysin pääaulassa.” 

Ratikka keskustasta pyyhkäisee muutaman minuutin välein paikalle. Maahan unohdetun kakkaisen vaipan reuna värisee tuulessa. Jalkakäytävän toisella puolella Karsikas päivystää pöytänsä takana. 

Ratikasta nousseet opiskelijat jumittuvat liikennevaloihin Karsikkaan väijytykseen. Harva on kuitenkaan juttutuulella. Yksi kehuu ideaa aamukahvin jakamisesta. 

Konetekniikan opiskelija ottaa kahvia ja jää juttelemaan työllisyystilanteesta. Karsikkaan mielestä talouden laskusuhdanne on parhaita aikoja olla opiskelemassa. Tämä on yllättänyt Karsikkaan vaalityössä: ihmiset haluavat puhua pitkään ja hartaasti, ja keskustelut siirtyvät hyvin nopeasti valtakunnanpolitiikkaan. 

Seuraavaksi paikalle saapuu ensimmäisen vuoden sairaanhoitajaopiskelija. Karsikas pääsee kehumaan sairaanhoitajien tärkeää työtä ja kertomaan omasta hoitajaäidistään. Jutustelun aikana opiskelija paljastuu todelliseksi jackpotiksi, sillä hänen poikaystävänsä on yrittäjä. Siinäpä pariskunta, jonka ammatteja Karsikas voi vilpittömästi kehua, ja kehuukin. 

Sitten on taas hiljaista. Skarppina kannattaa kuitenkin olla. Viime kuntavaaleissa kokoomus voitti Tampereella vain 15 äänen erolla. 

“Yksi kävely Hämeenkadulla voi siis ratkaista koko vaalin. [Kalervo] Kummola arvostaa ihan törkeästi tätä, että ollaan täällä ihmisten parissa”, Karsikas selittää järjestellessään leivoskeksejä pöydällä jälleen uuteen asentoon. 

Joitain signaaleja annetuista äänistä hän on jo kuullut. Hervannan kampuksen kirjastossa oli kuulemma puhuttu hänestä nimellä, minkä lisäksi hän on saanut tuntemattomilta yksityisviestejä somessa. Niissä kerrotaan, miksi ääni on mennyt hänelle. 

“Ensin se tuntui tosi hyvältä. Sitten aloin miettiä, että mitä jos ne ovatkin ainoat äänet, joita saan. Siinä tulee kyllä yhdelle äänelle aikamoinen hintalappu.” 

Kahden tunnin seisoskelun jälkeen Karsikas alkaa pakkailla kamppeitaan. Seuraavaksi pitäisi löytää jotain syötävää ja siirtää kahvituspiste Keskustorin Maanantaimarkkinoille. 

Koska Karsikas ei vielä tiedä, haluaako poliitikon uralle, tulevan sunnuntain tulos voi määrittää paljon. Esimerkiksi sen, onko hän ehdolla eduskuntavaaleissa kahden vuoden päästä. 

“Ei ole mitään master plania. Eikös se Sanna Marin niin sanonut?”, hän virnistää. 

Maanantai 14. huhtikuuta klo 00:34 

197 ääntä. Tulos on ennen tarkastuslaskentaa vain yhden äänen päässä varavaltuutetun paikasta. Siinä on Karsikkaan äänipotti. 

Valtaosa äänistä on tullut Hervannan eri äänestysalueilta sekä Lentävänniemestä. 

Kelpo äänisaalis politiikan noviisilta ja vaalien ensikertalaiselta. Ilman varsinaista valtuustopaikkaa jäivät myös sellaiset nimekkäämmät opiskelijaehdokkaat kuin mediapersoona Patrick Itäniemi (kok.) ja Treyn entinen puheenjohtaja Noora Hakulinen (vihr.). 

Soitan ja laitan Karsikkaalle viestiä läpi vaali-illan, mutta mies ei vastaa. Hän on kertonut katsovansa vaaleja perheensä ja ystäviensä kanssa. 

Aiemmin Karsikas on myös kertonut, että jos tulos ei ole toivotunlainen, hän laittaa kännykän kiinni ja katoaa kahdeksi viikoksi Tampereelta. Kun en saa vastausta, kuvittelen hänet mahdolliseen piilopaikkaansa. 

Siellä ei ole jaettavia flaijereita tai rotvallia, johon kompastua. Eikä siellä tarvitse keittää kahvia. 

Siellä on aikaa levätä. 

Tarkastuslaskennan jälkeen Veeti Karsikas jäi viiden äänen päähän varavaltuutetun paikasta.