Kolumni: Sinun kirjeesi ei postia kiinnosta
Osakeyhtiön tehtävä on takoa omistajille voittoa, ja sitä taas saadaan iskemällä kiinni ennennäkemättömään rojuliikenteeseen, Kaisa Hietalahti kirjoittaa kolumnissaan.
Teksti ja kuvat: Kaisa Hietalahti
Terveisiä Ruotsista! Olisin lähettänyt sinne kortin, jos ulkomaankirjeen postimerkeille ei olisi tullut hintaa 44 kruunua (suunnilleen 4,03 euroa). Onneksi on sähköposti.
Pakettikin olisi ollut valmiina, mutta tuon sen Tampereelle sitten kun tulen taas joululomalla käymään. Laivalippu maksaa vähemmän kuin postipaketin lähettäminen.
Sekä Suomen että länsinaapurin kuljetusverkoilla on yhteiset juuret 1600-luvulla. Ruotsissa pakettiliikenteeseen päästettiin kilpailijoita yli 30 vuotta sitten, ja samoihin aikoihin postipuljusta tehtiin osakeyhtiö. Suomessa vedettiin tänä syksynä askel pidemmälle ja lähdettiin kauppaamaan osakkeita markkinoille.
Osakeyhtiön tehtävä on takoa omistajille voittoa, ja sitä taas saadaan iskemällä kiinni ennennäkemättömään rojuliikenteeseen.
Pörssiin listautuminen sijoittuu sarjaan ”vähemmän kiinnostavia tapahtumia”, mikä osoittaa, kuinka kauas koko postitoiminnan alkuperäisestä ideasta oli jo menty.
Osakeyhtiön tehtävä on takoa omistajille voittoa, ja sitä taas saadaan iskemällä kiinni ennennäkemättömään rojuliikenteeseen. Onhan se hienoa, että näin myös Suomi valtiona on mukana tärkeissä asioissa, tekemässä historiaa. Kiitos globaalit tavaravirrat, kiitos Temu!
Käsin kirjoitetut kirjeet ja syntymäpäiväpaketit tulevat (toistaiseksi) perille lähinnä siksi, että laki pakottaa. Pelkään että niiden lähettämisen kulttuuri kuihtuu, mutta saan lohtua siitä, että postin kohtalo on tietysti yksittäistapaus eikä vakavimmasta päästä. On paljon tärkeämpiäkin yhteisiä palveluita, joiden varaan yhteiskunta perustuu. Niitä ei tietenkään alistettaisi rahantekokoneiksi.
Esimerkiksi sairaanhoitoa. Vaikka toki sote-alueilla on jo tiukka budjetti ja moni vanhainkoti kuuluu ketjuun.
On niin monia luonnollisia monopoleja, joihin ei mahdu kilpailua. Sähköverkko on ehkä nykyisin huono esimerkki (se myytiin viime vuosikymmenellä), tai rautatie (jota avataan kilpailulle parhaillaan), mutta joitain muita varmaan olisi.
Yhteishyviä, kuten vesi. Viime vuonna lakia tosin melkein muutettiin niin, että kunnat voisivat myydä vesihuollon pois. Mutta vain melkein.
Oli miten oli, kun Suomessa seuraavan kerran keksitään yksityistää jotain yhteistä, toivon, että sen ei väitetä olevan vain tekninen kysymys.
Kirjoittaja on visuaalisen journalismin opiskelija ja kaipaa kirjekavereita kaukana kotoa.