Pääkirjoitus: Vaalit voitti taas näkymätön lista 

Teksti: Maria Muilu

Kuvat: Joel Peltonen

Edustajistovaalit käytiin tänä syksynä historiallisesti ensimmäistä kertaa samana vuonna kaikissa Suomen ylioppilaskunnissa. Valtakunnallinen äänestysprosentti oli 25,57. Womp womp. 

Ehdokkaita oli silti hieman enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Se on sentään myönteistä: vaikuttamaan lähteminen on kiinnostanut opiskelijoita rahtusen aiempaa enemmän. Myös Treyllä ehdokasmäärä nousi. Pääsihteeri oli luvannut ajaa päänsä kaljuksi, jos ehdokkaita saadaan yli 300. Voi vain arvailla, lähtikö muutama ihminen ehdolle vain nähdäkseen kaljun Zeidanin.  

Valtakunnallisesti vaaleissa menestyivät vasemmistolaiset ja vihreät listat. Niin myös Treyllä, kun vaalivoittajiksi ylsivät listat Vihreä vasemmisto ja Vihreä lista. Uutisen vaalituloksista voit lukea täältä.  

Todellinen voittaja oli kuitenkin jälleen näkymätön lista: suurin osa opiskelijoista ei tänäkään vuonna äänestänyt ketään. Ennen vaaleja keskustelu kävi tyypilliseen tapaan kuumana esimerkiksi Jodelissa (johon toimittajat viittaavat mielestäni omituisen paljon kuin jonain valtaenemmistön äänitorvena, mutta viittaanpa nyt minäkin sitten). Siellä mähistiin Treystä ja Visiiristä monin paikoin raivokkaammin kuin itse vaalikampanjoissa, jotka olivat lopulta ihan kilttejä.

KRIITTISYYS vaikuttaa kumpuavan turhautumisesta siihen, että jäsenyys on pakollista, ylioppilaskunta on kaukainen ja outo eikä siellä edes tehdä mitään merkittävää. On silti mielenkiintoinen ristiriita, että turhautuminen jää vuosi toisensa perään vaaliuurnilta lähes näkymättömiin. Meillä on miljoona kanavaa tuutata turhautuneet mielipiteemme ulos, mutta tylsästi vaalit olisivat edelleen se konkreettinen paikka muuttaa ne teoiksi. 

Olkoonkin lakoninen ajatus, mutta ehkä ihmisiä ei vain kiinnosta ja sitten ei kiinnosta. On monia muitakin asioita joista voi kiinnostua. Vastasimme joihinkin lukijoiden mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin tässä numerossa. Ihmisiä kiinnosti esimerkiksi, miksi Linnassa ei tarjoilla mehua. Niinpä. 

Tässä numerossa kävimme lisäksi esimerkiksi etsimässä (poliisi huom. emme poimimassa) taikasieniä, vittuilimme tilaleikkauksille listaamalla vaihtoehtoiset opiskelupaikat ja esittelemme enemmän tuoretta tamperelaista musiikkia kuin kukaan koskaan. Jos vaalit tai äänestäminen ei kiinnosta, niin ehkä joku muu tämän lehden juttu kiinnostaa. 

Kirjoittaja on Visiirin päätoimittaja.