Kolumni: Julistus pötköttelyä vastaan

Olen jo jonkin aikaa havainnoinut somemaailmassa (eli omassa algoritmisessa vegenössökuplassani) yleistynyttä ilmiötä: jengiä loikoiluttaa. Puolituttujen storyissa vilisevissä meemikuvissa muumit ja söpöt metsän eläimet esimerkiksi muistuttavat, että on ok perua menoja jos ei jaksa, tai ilmoittavat oravanpyörässä juoksemisen sijaan aikovansa pötkötellä. 

Ymmärtäähän tuon, kun jo uutisten lukeminen meinaa aamulla kumota ihmisen saman tien takaisin sänkyyn. Levosta ja tekemisen karsimisesta onkin brändätty ratkaisua moneen valveutunutta nyky-yksilöä nakertavaan pulmaan aina ahdistuksesta markkinakapitalismiin. Mutta jos maailmantuska, rahastressi tai vitamiinipuutos lamauttaa ihmisen jo muutenkin, saattaa hyväntahtoinen meemihassuttelu tuntua ontolta ja ironiselta. 

Minä tulenkin nyt rohkeasti ulos pötköttelyvastaisena.  

Noh, ehkä en aivan. Jatkuvat muistutukset lepäämisen tärkeydestä nostattavat kuitenkin mieleeni kysymyksen: mitä seuraavaksi? Rakenteiden tai ihan vain oman elämän muuttaminen vaatii toki jaksamisesta huolehtimista. Lepo ja turhan karsiminen ovat osa tätä, mutta mitä muuta tarvitaan? Jos suorittavan tekemisen paine halutaan torjua, mistä sen tilalle löytyisi rakentavampi vaihtoehto? 

PÖTKÖTTELY on työkalu, ei itseisarvo. On löydettävä myös tapoja aktivoitua. Sen ei tarvitse aina tarkoittaa mitään suurta tai kauas tähtäävää. Rakentavien ja tarkoituksenmukaisten valintojen tekemisen voi aloittaa arkisista tilanteista. Tukisiko jaksamista ja mielenterveyttä sittenkin se, että lähtisi ennalta sovittuun tapaamiseen, vaikka ajatus viime hetkellä alkaisi hermostuttaa? Löytyykö ratkaisu kädettömään oloon omaan piilopaikkaan käpertymisestä, vai voisivatko uudet kokemukset sittenkin antaa puhtia päivään? 

Vallitsevassa prekaarissa maailmantilassa tunnistan impulssin kääntyä jyrkästi kaikkea pöhinää vastaan. Produktiivisuutta voi kuitenkin olla muunkinlaista kuin jatkuvaa talouskasvua ja status quota tukevaa. Jos tunnistat, ettet halua pöhistä, mieti seuraavaksi, mitä sitten aidosti haluaisit tehdä. Missä kehittyä, miten haastaa itseäsi?  

Terve kiire ja mielekäs tekeminen ovat ihmiselle hyväksi ja voivat palvella juuri sitä, mitä itse tahdot. Jos haluat raivota konetta vastaan, ruoki sen sijaan vaikka uteliaisuutta, yhteisöllisyyttä tai pehmeitä arvoja, kunhan et jää sammaloitumaan paikallesi. Sellaisella ei maailmasta kiireetöntä muumimaautopiaa tehdä. 

Kirjoittaja on Visiirin toimitusharjoittelija sekä parantumaton ilonpilaaja ja parantuva vitkuttelija.