Kokopitkä Wappudokkari oli käytännössä yhden opiskelijan harteilla – tällaista sen tekeminen oli

Vaativa työ palkitsi tuomalla rohkeutta, iloa ja jopa tyttöystävän.

Teksti: Helmi Isotupa

Kuva: Rowan van der Kaaden

Maaliskuussa julkaistiin Suomen suurin Wappu-Dokkari 2025, joka on Tampereen ylioppilaskunnan tilaama kokopitkä dokumenttielokuva. Tarmo Ylivinkka on Wappudokkarin 2025 tekijä ja neljännen vuoden tietotekniikan opiskelija. Treyn ja Wapputiimin puolelta dokumentin tuottajina sekä Ylivinkan yhteyshenkilöinä toimivat Noora Hakulinen, Sami Perkiö ja Eino Suni. Käytännön videotuotanto oli yksin Ylivinkan harteilla. 

Dokumentissa Ylivinkka kiertelee kuvaamassa Wapun tapahtumissa ja haastattelee juhlijoita sekä järjestäjiä. Dokumentista haluttiin erityisen näyttävä Tampereen Teekkareiden 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi sekä siksi, että teekkariwapun elokuvan julkaisusta oli kulunut kymmenen vuotta. 

Ylivinkka kertoo, että reilu vuosi sitten hän innostui dokumentoimaan opiskelijakulttuuria erityisesti vaakavideoiden muodossa.  

”Olen seurannut paljon vierestä Tampereen Teekkarikameroiden toimintaa ja halusin tuottaa elävää kuvaa samanlaisella intohimolla.” 

Oman killan tapahtumissa hän otti ensimmäiset askeleet kohti tavoitettaan. Ylivinkka haluaa videoillaan esitellä Tampereen opiskelijayhteisön sisälle mahtuvaa kulttuuria, myös niille, joille se on täysin tuntematonta. 

”Killan piireissä sain kannustusta, joka motivoi eteenpäin. Pyrin luomaan vuoden aikana kuvatuista videoista portfolion, jotta voisin sitten itsevarmuudella tarjoutua tekemään isomman projektin.” 

Titen kiltahuoneella silloinen wappusihteeri Hiski Hämäläinen pyysi Ylivinkkaa kuvaamaan Suomen suurinta Wappua. 

”Tuntui kuin tähdet olisivat kohdanneet, kun hallitustuttu päätyi wapputiimiin juuri silloin kun itse ajattelin Wappudokkarin tekemistä”, Ylivinkka muistelee. 

Pienen pohdinnan jälkeen hän teki Treylle tarjouksen, joka hyväksyttiin. Ylivinkalle maksettiin projektista kolmetuhatta euroa. 

Pakka pysyi kasassa ilman suunnittelua

Alun perin dokumentin oli tarkoitus kestää viisi minuuttia, mutta lopulta se venyi puolentoista tunnin pituiseksi. Ylivinkka koki, ettei lyhyeen pätkään olisi saanut mahtumaan kaikkia hänen visioitaan, joiden toteuttamiseen häntä Treyn puolesta myös kannustettiin. Tekemiseen hänelle annettiin muutenkin melko vapaat kädet muutamia toiveita lukuun ottamatta. Esimerkiksi tietyt suurimmat tapahtumat, kuten lakitus ja teekkarikaste, haluttiin mukaan dokumenttiin.  

Treyltä tuli myös idea siitä, että Wappudokkarissa seurataan neljää Teemunkierrosta suorittavaa opiskelijaa eli Wappustaraa.  

”Wappustaroilta tuli kuvaushetkillä parhaita ideoita ja hauskimpia läppiä, jollaisia itse en olisi tullut edes ajatelleeksi”, Ylivinkka kertoo. 

Kuva: TT-Kamerat, Rowan van der Kaaden

Kuvauspäiviä Ylivinkka ei pahemmin suunnitellut, sillä menoa oli mahdotonta ennustaa etukäteen.   

”Suunnittelu oli eniten hermoilua”, Ylivinkka summaa.  

Ideana oli ilmestyä tapahtumiin, seurata meininkiä ja kuvata mahdollisimman paljon. Ylivinkka halusi pysyä kärpäsenä katossa. Kuvauspäivät tuntuivat pitkiltä ja raskailta, mutta projekti eteni silti sulavasti ja pakka pysyi kasassa.  

Sulavuudesta kertoo myös se, että erään haastattelun jälkeen Ylivinkka sopi ensitreffit nykyisen tyttöystävänsä kanssa.  

”Muita kommelluksia Wappuna ei tainnut tapahtua, kuin tämä yksi, jossa ollaan vieläkin mukana”, Ylivinkka sanoo huvittuneena. 

Yksin tekeminen stressasi

Joskus kuvauspaikkoihin etukäteen soittelu ja tilanteiden järjestäminen loi lisää stressiä. Wapun aikana käytännön asioista huolehtivasta työparista olisi ollut Ylivinkalle apua. Tällöin hän olisi voinut keskittyä täysillä kuvaamiseen.  

”Rupesin jossain kohtaa miettimään, että miksi ihmeessä teen tätä itsekseni”, Ylivinkka naurahtaa. 

Vastaavanlaisen projektin tekemisestä kiinnostuneille hän suosittelee ottamaan kavereita mukaan eri vastuualueiden jakamista varten.  

”Työtaakan jakaminen on taito, joka helpottaa elämää.”  

Koska videotuotanto käytännössä oli Ylivinkan omalla vastuulla, projektissa muutoin mukana olleiden sekä läheisten tuki tuntui tärkeältä. Dokkaria ei olisi myöskään voitu toteuttaa ilman lukuisia Wapun tapahtumia ja niiden tekijöitä. Tapahtumien kulisseissa pyörineenä ja järjestäjien juttuja kuunnelleena Ylivinkka toivoo, ettei niiden vaatimaa valtavaa työmäärää unohdettaisi.  

18-päiväisen kuvausputken lisäksi editointi otti aikansa. Editointia Ylivinkka jatkoi lokakuuhun asti ja prosessista kertyi useita kokonaisia työpäiviä. 

”Tyttöystäväni tarjosi paljon tukea kiireen keskellä ja sparrasi editointiin liittyvissä valinnoissa. Siitä olen erityisen kiitollinen.” 

Wappudokkaria tehdessä oli hankala sovittaa yhteen työt, opiskelu ja dokkariprojekti. Se johti pienimuotoiseen loppuunpalamiseen. Ylivinkka kertoo pitäneensä dokkaria kuitenkin niin tärkeänä, että päätti karsia muista hommista saadakseen sen valmiiksi.  

Kaikesta säädöstä ja henkisestä tuskailusta huolimatta projektista oli Ylivinkalle ehdottomasti enemmän iloa kuin taakkaa. Hänen mielestään on tärkeää tallentaa opiskelijatapahtumia, jotta muutkin kuin osallistujat voivat nähdä, mitä niissä tapahtuu.  

Haastatteluista juhlafiilistä

Kuva: Helmi Isotupa.

Vaikka työtä oli paljon, Ylivinkka ehti nauttia juhlinnasta. Kameran takaa ja dokkari verukkeena hän huomasi uskaltavansa lähestyä ihmisiä rohkeammin. Ylivinkan mukaan haastatteluista välittyvät ilo ja opiskelijoiden monipuoliset tavat juhlia Wappua. 

Hän tunsi juhlivansa omaa juhlaa kuvatessaan ja kuunnellessaan ihmisten fiiliksiä tapahtumissa.  

”Tämä oli niin uniikki tapa viettää Wappua, kun pääsin juttelemaan sen merkityksestä niin monen kanssa.” 

Vuoden 2026 Wapusta ei ole suunnitteilla dokkaria. Treyn hallituksessa tänä vuonna vaikuttava Hiski Hämäläinen sanoo, että Wappudokkari 2025 oli kertaluontoinen projekti. 

Ylivinkka voisi kuitenkin mielellään lähteä toteuttamaan urakkaa uudestaan, jos vain saisi resursseja tuotantotiimin perustamiseksi. Hän rohkaisee kokeilemaan videokuvaamista, vaikkapa matkapuhelimella. Esimerkiksi Wappu monine tapahtumineen on kuvaamiselle oiva tilaisuus. Lyhyetkin pätkät pienemmistä tapahtumista jättävät pysyvän jäljen opiskelijakulttuurista.  

”Jos Wappudokkarin katsomisen jälkeen heräsi pienikin kipinä kuvaamiseen, niin sekin olisi iso voitto!”