Yliopistojen aloituspaikkojen määräytyminen on monimutkainen himmeli – kuka päättää, mitä opiskelemme?
Korkeakoulutettujen työttömyys huitelee ennätyskorkealla. Kohdistuvatko aloituspaikat aloille, joilla töitä ja kysyntää todella on?
Teksti: Pihla Leppänen
Kuvitus: Joel Peltonen
Suomi kuroo umpeen korkeakoulutettujen määrää.
Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä Suomessa 60 prosenttia 25–34-vuotiaista olisi korkeakoulutettuja. Vuonna 2025 prosenttiosuus oli 38,1, ja Suomi onkin takamatkalla verrattuna muihin Pohjoismaihin.
Samaan aikaan korkeakoulutettujen työttömyys huitelee ennätyskorkealla. Aloituspaikkoja lisätään vinhaan tahtiin, mutta kuka päättää, mille aloille meitä oikein koulutetaan? Kohdistuvatko aloituspaikat aloille, joilla töitä ja kysyntää todella on?
Ministeriö määrää isoista linjoista
Koulutuspolitiikan ylätasosta päättää opetus- ja kulttuuriministeriö. Se asettaa korkeakouluille tutkintotavoitteita ohjausaloittain. Ohjausalat ovat koulutusalojen yläkategorioita, joihin kuuluvat esimerkiksi kasvatusalat tai tekniikan alat. Näiden sisällä korkeakoulut saavat itse päättää, millaisia tutkinto-ohjelmia ne tarjoavat ja kuinka monta opiskelijaa kuhunkin tutkinto-ohjelmaan otetaan.
Korkeakouluilla on siis paljon vapautta päättää, mitä ne kouluttavat. Tampereen yliopiston opiskelija- ja hakijapalveluiden päällikkö Kaisa Keskitalon mukaan opiskelijavalintaesitykset tulevat tiedekunnista, ja lopullisen päätöksen tekee rehtori.
Millaiseen tietoon perustuen aloituspaikoista sitten päätetään?
Mitään valmista kaavaa tai prosenttiosuutta tietylle tekijälle ei Keskitalon mukaan ole. Esimerkiksi työllisyyttä tai opiskelijoiden palautetta tutkinto-ohjelmista seurataan, mutta automaattista vaikutusta aloituspaikkojen määrään niillä ei ole.
Ministeriön antamien raamien puitteissa merkitystä on kuitenkin myös sillä, mitkä koulutukset kiinnostavat hakijoita.
”Tarkastelemme vuosittain elokuussa opiskelijavalintakierrosten jälkeen, miten hyvin paikat ovat täyttyneet. Onneksi meidän yliopistossamme ei viime vuosina isoja vajauksia ole jäänyt”, Keskitalo sanoo.
Työllistyminen ja opiskelijapalaute pienessä roolissa
Opiskelijoiden työllistymisen ja opiskelijapalautteiden vaikutukset yliopistojen rahoitukseen ovat pieniä. Rahoitusmallissa iso painotus on suoritetuissa tutkinnoissa, jotka muodostavat 30 prosenttia rahoituksesta. Opiskelijoiden työllistymisen sekä työllistymisen laadun painotus on vain neljä prosenttia. Opiskelijapalaute vastaa puolestaan kolmea prosenttia rahoituksesta.
Ohjaako malli yliopistoja vain tuottamaan massaluentotutkintoja ilman osaamista tai selkeää työllisyysnäkymää? Tulisiko työllistyminen ja opiskelijatyytyväisyys ottaa paremmin huomioon?
Opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Ulla Mäkeläinen tunnistaa huolen, mutta muistuttaa, että hyvinä aikoina erot työllistymisessä eri tutkintojen tai korkeakoulujen välillä ovat pieniä.
”Olemme kuitenkin käyneet keskustelua siitä, olisiko rahoituksessa täysremontin aika”, myöntää Mäkeläinen ja painottaa, että keskustelu osaamisen laadusta on tarpeen.
Tampereen yliopiston opiskelija- ja hakijapalveluiden päällikkö Kaisa Keskitalo ei halua kommentoida, onko rahoitusmalli yliopiston näkökulmasta mielekäs.
Tutkintouskovaisuutta kritisoidaan
Sekä Mäkeläinen että Keskitalo korostavat, että koulutuspolitiikassa tulevaisuuden ennustaminen on haastavaa. Tutkintotavoitteet asetetaan neljän vuoden ohjausjaksolla, ja opiskelijat siirtyvät työelämään tyypillisesti vasta viidestä seitsemän vuoden jälkeen opintojen aloittamisesta. Nopeita muutoksia on vaikea tehdä.
Toimittajan tivaus siitä, eikö huonommin työllistävistä tutkinnoista tulisi vähentää aloituspaikkoja, saa vastauksekseen erilaisen käsityksen koulutuksen luonteesta. Mäkeläinen korostaa, että opetus- ja kulttuuriministeriössä toivottaisiin tutkintouskovaisuudesta luopumista.
”Humanisti voi hyvinkin olla pelikehitysyhtiössä työskentelemässä digipuolen tai tekoälyn vastuullisuuden parissa”, Mäkeläinen visioi.
Syksyn 2026 lisäaloituspaikkahaussa tehtiin kuitenkin poikkeus yleisestä linjasta ja lisättiin yli tuhat aloituspaikkaa aloille, joiden toivotaan nimenomaisesti lisäävän talouskasvua. Tällaisiksi katsottiin esimerkiksi teknologiaan, turvallisuuteen ja peliteollisuuteen liittyvät alat.
Koulutus kannattaa
Vaikka korkeakoulutettujen työllisyystilanne onkin tällä hetkellä kautta linjan heikko, korkeakoulutus kannattelee yksilöä pidemmällä aikavälillä, muistuttaa opetusneuvos Ulla Mäkeläinen.
”Kun katsotaan vaikkapa ammatillisen koulutuksen suorittaneiden työllisyyslukuja, ovat ne kautta linjan heikommat”, hän huomauttaa.
Mäkeläinen toivoisikin, että huolimatta haastavista ajoista nuoret uskaltaisivat seurata alavalinnoissaan intohimoaan.
”Yhteiskuntavastuuta kyllä kannetaan korkeakouluissa ja yrityksissä. Kaikkien tahtotila on, että nuoret työllistyvät”, Mäkeläinen toteaa.
