Elokuvien representaatiot muokkaavat käsitystä suomalaisuudesta – Miltä Aki Kaurismäen Suomi näyttää Japanissa?

Suomalaiset tunnetaan maailmalla saunomisesta ja jääkylmässä vedessä uimisesta, mutta toisenlaista Suomi-kuvaa luodaan elokuvien avulla. Kuinka japanilaiset elokuva-arvostelijat tulkitsevat suomalaisuutta ja sen kipukohtia?

Teksti: Nikke Sillanpää

Kuvitus: Rie Fusen väitöskirja


Elokuvan ”Pidä huivista kiinni, Tatjana” -esite vuodelta 1995.

Vuonna 2006 japanilainen Rie Fuse oli vaihto-opiskelijana Italiassa Bolognan kaupungissa. Kaupungissa toimii myös kuuluisa elokuva-arkisto Cineteca di Bologna, josta löytyy runsaat 40 tuhatta elokuvaa. Fuse viehättyi suuresti suomalaisen Aki Kaurismäen elokuvista.  

Italiassa Fuse tapasi myös näyttelijä Kati Outisen, joka oli vierailulla Bolognassa elokuvan kuvauksia varten. Outinen on Kaurismäen luottonäyttelijä. Italiassa koetun Suomi-heräämisen myötä Fusessa syntyi halu tutkia Kaurismäen elokuvia. Fusen väitöskirja Othering Finland in Japan: Representation of Aki Kaurismäki’s Films in Reviews in Japanese Magazines tarkastettiin elokuun puolivälissä.

Rie Fuse tapasi Aki Kaurismäen Helsingissä Toivon tuolla puolen -elokuvan kuvauksissa.
Kuva: Etsuro Endo.

Vuonna 2011 Japanista Suomeen muuttanut Fuse tutki väitöskirjassaan miten Aki Kaurismäen elokuvia on tulkittu Japanissa ja kuinka elokuvien representaatiota artikuloidaan ja käytetään mielikuvien rakentamiseen suomalaisuudesta ja japanilaisuudesta. Hän käytti tutkimusmateriaalina japanilaisia elokuva-arvosteluja vuosilta 1990–2008. Arvosteluja on julkaistu myös elokuvalehtien ulkopuolella, kuten aikakausilehdissä. 

”Olin aloittanut väitöskirjaprojektini kun saavuin Suomeen, mutta sain lapsen vuotta myöhemmin. Vuonna 2015 aloitin työt Helsingin yliopistossa Japanin kielen opettajana, ensin osa-aikaisena ja sitten vakituisena. Maahanmuutto ja sopeutuminen Suomeen on ollut myös haastavaa minulle. Lopulta väitöskirjan teossa kesti kymmenen vuotta. Se oli pitkä matka”, Fuse kertoo.

Kaurismäen elokuvien kautta nähty kuva Suomesta ja suomalaisista on vaihdellut Japanissa. Vuosina 1990–2002 elokuva-arvostelut pitivät Kaurismäkeä omalaatuisena ohjaajana, joka ilmestyi Euroopan periferiasta. Kaurismäen esittämää Suomi-kuvaa pidettiin rujona ja epätodellisena ja elokuvien sisältöä peilataan japanilaista kulttuuritaustaa vasten.

Vuoden 2003 jälkeen arvostelijat alkoivat nähdä samankaltaisuuksia Kaurismäen elokuvien ja positiivisten Suomi-mielikuvien välillä. Arvosteluissa ryhdyttiin luomaan metonyymistä linkkiä elokuvien ja todellisen Suomen välille. Samoihin aikoihin Japanissa heräsi suuri kiinnostus Suomea kohtaan. Kiinnostukselle keksittiin myös oma termi, Finrando būmun eli Suomi-buumi.

Suomi-buumin aalloissa

Suomi ja suomalaisuus ovat kiehtoneet japanilaisia jo ennen 2000-lukua. Esimerkiksi 1970-luvun alussa Japanissa esitettiin paikallista Muumi-animaatiota, vaikkakin monet japanilaiset eivät tienneet hahmojen olevan alun perin Suomesta. 1990-luvulla japanilaiset alkoivat matkustaa entistä enemmän Eurooppaan ja Pohjoismaihin.

Premiere-lehti 4/2003.

Vuosituhannen vaihteessa Suomi-buumi oli valmis räjähtämään toden teolla. Suomen valtio markkinoi maata voimakkaasti Japanissa. Tokioon perustettiin Suomen Japanin-instituutti vuonna 1997 ja turismiala mainosti Suomea innokkaasti. Suomen loistavat PISA-tulokset kiinnostivat japanilaisia toden teolla. Aki Kaurismäen maailmanlaajuisesti tunnetuin elokuva Mies vailla menneisyyttä julkaistiin vuonna 2002. Suomi-buumi syntyi Japanissa juuri oikealla hetkellä.

”Paljon asioita tapahtui samanaikaisesti, jonka takia 2000-luvulla Suomi-kuva saavutti tavalliset kansalaiset Japanissa. Myös Suomessa kuvattu japanilainen elokuva Kamome Shokudo (Ruokala Lokki, 2006) saavutti suuren suosion, jolla oli merkittävä vaikutus suomalaisuuden esittämisessä Japanissa”, Fuse toteaa.  

Kaurismäkeläinen huumori helpottaa ymmärtämään suomalaisia

Miksi Kaurismäen elokuvat kiinnostavat japanilaista yleisöä? Elokuvissa käsitellään kuitenkin usein synkkiä yhteiskunnallisia aiheita, kuten kodittomuutta ja työttömyyttä, eivätkä päähenkilöt ilmaise useinkaan suuria tunteita. Fusen mukaan japanilaiset elokuva-arvostelijat ovat sitä mieltä, että Kaurismäen elokuvista löytyy usein myös huumoria ja hahmot käyttäytyvät tavalla, joka saa yleisön nauramaan. Tämä auttaa käsittelemään vakaviakin aiheita huumorin kautta. Useat arvostelijat ovat pitäneet suomalaisia ja japanilaisia myös hiljaisina kansoina.

Fusen mukaan asiassa on kuitenkin enemmän ulottuvuuksia.

”Kun japanilaiset vertaavat Suomea Japaniin, heillä on usein taustalla mielikuva eurooppalaisista tai yhdysvaltalaisista ihmisistä. Italialaisiin, ranskalaisiin ja amerikkalaisiin verrattuna suomalaiset ovat erittäin hiljaisia. Yksilöinä kaikki suomalaiset tai japanilaiset eivät kuitenkaan ole hiljaisia. Täysin yleistettäviä samankaltaisuuksia on vaikea löytää”, Fuse toteaa.

Cahier du cinema Japon -lehti 4/1991 ja Geijyutsu shincho -lehti 2/2003.

Tutkimuksessa todetaan myös, että japanilaisissa arvosteluissa Aki Kaurismäen elokuvia käsiteltiin hieman eri tavalla kuin muissa maissa on ollut tapana. Kaurismäen yksi pääteemoista, vahva sosiaaliluokan näkyminen, ei arvosteluissa niinkään näkynyt. Sen sijaan esiin nousi juurikin tavallisten ihmisten hiljaisuus. Kiinnostavaa on myös tutkimuksen elokuva-arvosteluista löytämä tarve näyttää Suomi trendikkäänä maana. Seikka ei välttämättä suomalaiselle katsojalle tulisi mieleenkään.

Suomi nosti jälleen päätään pandemian aikana

Suomi-buumi alkoi 2010-luvun koittaessa hiipua samaa tahtia kansallisten PISA-tulosten kanssa, mutta koronapandemian aikana kiinnostus on noussut uudelleen. Uutiset nuoresta pääministeristä Sanna Marinista ja naisjohtoisesta hallituksesta herättivät kiinnostusta maailmalla ja myös Japanissa. Uutisiin ovat nousseet myös vähäiset koronatartunnat ja hyvin sujunut siirtyminen etäopetukseen.

”Esimerkiksi japanilainen instituutti saattaa kutsua suomalaisia peruskoulu- ja lukio-opettajia pitämään luennon siitä, kuinka etäopetusta tulisi tarjota. Suomeen erikoistuneet tutkijat pitävät Japanissa myös luentoja siitä millainen maa Suomi on, ja miksi Suomi on pärjännyt hyvin koronapandemiankin aikana”, Fuse sanoo.

Tulevaisuudessa Fuse haluaisi tutkia representaatioita toisenlaisista aiheista, kuten Muumeista tai Marimekosta. Miten suomalaisuus näyttäytyy näiden perusteella japanilaisille? Myös lehtiartikkeleita laajemman aineiston käyttäminen  kiinnostaa.