Kolumni: Älä väheksy hyvän päivän tuttuja

Teksti: Sakri Pölönen

Kirjoittaja opiskelee viidettä vuotta kirjallisuustiedettä.

Monet meistä ovat joutuneet viimeisen vuoden aikana karsimaan tapaamiensa ihmisten määrää. Kontakteja on täytynyt vähentää koronatartuntojen välttämiseksi. Uusia tuttavuuksia ei synny yhtä helposti, kun missään ei voi käydä.

”Minulla on paljon ystäviä, mutta koronan myötä sosiaalinen piiri on kutistunut liki olemattomaksi, vain muutamaan läheisimpään ystävään”, tuskaili anonyymi vastaaja Ilta-Sanomien maaliskuussa aiheesta tekemässä kyselyssä.

New York Timesin kesäkuisessa artikkelissa pohdittiin kutistuneen sosiaalisen piirin mahdollisia plussia. Pandemia onkin mahdollisuus testata, ketkä kaverit ovat oikeasti arvokkaita. Jutussa kannustetaan ”kuratoimaan” ystäviään hyöty edellä.

Mielestäni koko ajatus on kyyninen ja todelliselle elämälle vieras. Toki kannattaa miettiä, keiden kanssa viettää aikaa, eikä kuluttavia tai ahdistavalla tavalla pinnalliselta tuntuvia ihmissuhteita tarvitse jättää roikkumaan. Laaja tuttavapiiri mahdollistaa kuitenkin myös syvemmän sosiaalisen elämän.

Ihminen elää toisilta saamastaan tunnustuksesta. Tunnustaessamme toisen vahvistamme samalla oman olemassaolomme. ”Halumme ensimmäinen kohde on tulla toisen huomaamaksi”, kuten psykoanalyytikko Jacques Lacan on kirjoittanut. Vastavuoroinen tunnustaminen ilmenee useissa eri muodoissa, kasuaalista small talkista aina intensiiviseen romanttiseen rakkauteen asti.

Rakkaat, ystävät, kaverit, tutut, puolitutut – kaikki ovat osa sosiaalista hyvinvointia. Nyökkäys hyvänpäivän tutulta tai rupattelu vuosikurssilaisen kanssa, jonka nimen unohdat lähes aina, voi tuntua pikkujutulta, mutta kohtaamiset elämänpiirimme periferisempien henkilöiden kanssa ovat elintärkeitä. On yksinkertaisesti mukavaa tavata ihmisiä, joihin ei liity samanlaista emotionaalista painolastia kuin hyviin ystäviin.

Vahvat ystävyyssuhteet ovat mitä tärkein osa mielekästä ja täyttä elämää. Tarvitsemme kuitenkin ympärillemme myös ihmisiä, joiden kanssa voi heittää baarissa iloiset ylävitoset – ilman sen kummempaa psykologisointia.