Kolumni: Kurssit eivät voi enää alkaa jo elokuussa
Opiskelijoiden niskaan kasaantuu alati enemmän keskenään ristiriitaisia ja yhteensopimattomia vaatimuksia, Ukko Kaukua kirjoittaa kolumnissaan.
Teksti: Ukko Kaukua
Kuvat: Joel Peltonen
Nykyinen tukijärjestelmä tekee kesälomailun käytännössä mahdottomaksi, mutta yliopisto pyörii kuin opiskelijoiden elämän ainoa velvoite olisi akatemian penkillä sykkiminen. Kerron anekdootin.
Olin viime kesän töissä, minä onnekas paskiainen. Kun vakkareiden lomat on lusittu, kesuri palaa suoraan koulun penkille. Opiskelija ei tietenkään saa lomailla missään välissä, mutta kai jotenkin on ennenkin jaksettu. Työsopimukseni jatkui elokuun loppuun, kuten monissa kesätöissä on tavallista.
Yhdestä vaivaisesta viikosta mäkättäminen voi tuntua kohtuuttomalta, mutta kokemukseni kielii laajemmasta ongelmasta.
Huumori kuitenkin loppui siinä vaiheessa, kun huomasin elokuussa viimeistä työviikkoa raataessani, että suuri osa syksyn kursseista oli jo käynnissä ja luennot pyörivät Tampereella. Nielin katkeran kalkin ja töiden päätyttyä katsoin rästiin jääneitä luentoja tuplanopeudella päivät pääksytysten, jotta pääsin takaisin tahtiin.
Yhdestä vaivaisesta viikosta mäkättäminen voi tuntua kohtuuttomalta, mutta kokemukseni kielii laajemmasta ongelmasta.
Yliopisto-opiskelijoiden niskaan on ladattu kovat vaatimukset: opinnot tulisi suorittaa tavoiteajassa ja täysipäiväisesti opiskellen, eli laskennallisesti pitäisi tehdä noin 40-tuntisia työviikkoja. Jos ei halua velkaantua, pitäisi tuossa ohessa kuitenkin tehdä myös töitä. Uutta asumislisää ei myöskään makseta kesäisin, joten kesätöissä olisi suotavaa käydä, jos niitä sattuu saamaan.
Korkeakoulutettujen määrää halutaan lisätä huomattavasti, mutta yliopistojen rahoituksesta leikataan, opiskelijoiden tukia karsitaan ja opintojen lainarahoitusta lisätään. Samaan aikaan yliopistoilla on paine saada meidät ulos täältä mahdollisimman nopeasti. Ajallaan valmistuminen on yliopistojen rahoitukselle paljon tärkeämpi kriteeri kuin esimerkiksi opintojen jälkeinen työllistyminen. Tämä ei tietenkään ole yliopistojen vika.
Ei ole järkevää samaan aikaan leikata opiskelijoiden toimeentulosta, leikata yliopistojen rahoitusta ja yrittää muuttaa puolet suomalaisista ”huippuosaajiksi”.
Ja jos niiden kesäkuukausien elämä pitää rahoittaa töillä, olisi kohtuullista, että opinnot alkaisivat oikeasti vasta sitten syyskuussa.
Kirjoittaja on tietotekniikan opiskelija ja toimittaja, joka työskentelee opintojen ohella.