Testasimme kampusten ja kahviloiden korvapuustit – tällainen on täydellinen puusti

Visiirin korvapuustitoimittajat lähtivät selvittämään, millainen on kampusten ja keskustan kahviloiden korvapuustitarjonta.

Teksti ja kuvat: Aliina Ruuttunen ja Lenni Lehtonen

Kaupungin kahvilat täyttyvät tammi-helmikuun vaihteessa erimakuisista ja -kokoisista laskiaispullista ja runebergintortuista. Sesonkituotteiden sijaan halusimme pureutua siihen, millainen on ympärivuotinen korvapuustitarjonta Tampereella. Korvapuustipäivää vietetään vuosittain 4. lokakuuta, joten syyssesongin ulkopuolelle valitsemamme ajankohta havainnollistaisi sen, millainen asema korvapuustilla on suomalaisessa kahvikulttuurissa.  

Tästä alkoi odottamaton matkamme laskiaispulla- ja runebergintorttusesongin sekä keskitalven kirpeässä auringossa kylpevän Tampereen läpi täydellisen korvapuustin luo. 

Kadonneen kanelinmaun jäljillä  

Korvapuustianalyysimme alkaa ulkonäöstä, josta etenemme syvemmälle puustin rakenteeseen. Mietimme, millaiset ulkoiset tekijät vaikuttavat ostopäätökseen ja halkaisemme jokaisen puustin, jotta niiden koostumus ja rakenne selviävät perusteellisesti.  

Ensimmäinen korvapuusti löytyy keskustakampuksen ravintola Linnasta. Kahden ja puolen euron hintaan on leivottu korvapuustin perusominaisuuksia, kuten sitkeyttä ja kanelia, mutta korvapuustikriitikkoja sillä ei vielä vakuuteta.  

Linnan korvapuustin kypsyysaste tasapainoilee kypsän ja ylikypsän rajamailla, sillä taikina on kuivahtaneen kypsää. Maku muistuttaa korvapuustia, ja sen keskeltä löytyy suupalan verran sitkeyttäkin. Linnan hinta-laatusuhde saa hieman kritiikkiä: puustin hintalapussa voisi olla hieman pienempi summa. Linnan puusti ei räjäytä tajuntaa, mutta on reportaasimme perusvarma aloitus.  

Linnan ravintolaa pyörittävän Sodexon ravintolatoimen päällikkö Vesa Lambacka kertoo, että Linnan kahvilavalikoima elää, eikä valikoimalla ole mitään vakituista runkoa. 

“Korvapuusti on meillä yksi suosituimmista tuotteista. Ne leivotaan täällä paikan päällä, sillä Linnassa työskentelee leipuri.” 

Hän tarkentaa, että Linnassa leivotaan päivittäin sekä kahvilan valikoimaan että erilaisiin tilaisuuksiin, kuten väitöskirjatilaisuuksiin.  

Linnan leipomosta valmistuvat leivokset ovat Lambackan mukaan kotimaisista raaka-aineista valmistettuja niin suurilta osin kuin mahdollista. 
”Tietysti on raaka-aineita, joita ei Suomesta saa, kuten korvapuustien kohdalla kaneli, mutta muuten korvapuustit ovat kotimaisia. Ja leipomoilta tulevat jauhot ovat luomua.” 
Linnan korvapuustikokemuksen jälkeen suuntaamme Tullin raitiovaunupysäkille. Matkustamme ratikalla ohi Kalevan pastellinsävyisen kerrostaloviidakon ja pittoreskiin lumimaisemaan hautautuneen Litukan siirtolapuutarhan, ja menemme Tampereen ammattikorkeakouluun. 

Paistopisteen iloinen vegeyllätys   

Kampuskahvilan valikoimassa on ammattikorkeakoulullakin korvapuusteja ympäri vuoden, mutta puustit eivät ole järin laadukkaita. Vaikka ammattikorkeakoululla tarjolla oleva puusti on rakenteeltaan Linnan korvapuustia ilmavampi ja ulkonäöltään kauniimpi, maku ei puhuttele.  

Yhteistuumin toteamme korvapuustin olevan hieman mauton.  

“Tämän maku muistuttaa sämpylää”, korvapuustitoimittaja Aliina Ruuttunen toteaa. 

Kaneli ei maistu lainkaan, ja makeutta tuovat puustin päällä olevat sokerirouheet. Paistoväri on tähänastisista puusteista selvästi kauniimpi ja hinta-laatusuhde oikeudenmukaisempi – kahden euron ja kahdenkymmenen sentin korvapuustille uskaltaa antaa jo varovaisia odotuksia, mutta onnistuneessa lopputuloksessa on kyse myös korvapuustin mausta.  

Aivan oman lukunsa korvapuustireportaasiimme kirjoittaa Hervanta, jossa vierailemme niin ikään  helmikuisena iltapäivänä. Pistäydymme Hervannan kampusmiljöössä kolmessa eri kampuskahvilassa ja toteamme puustien loistavan poissaolollaan. Hervannan korvapuusteista emme osaa siis sanoa juuri mitään, mutta ainakaan päivittäinen saatavuus ei ansaitse kehuja.   

Tampereen korvapuustivalikoimaa kartoittaessamme haasteeksi muodostuu vegaanisen korvapuustin löytäminen. Useammalla kahvilalla ei ole tarjottavaa, eikä myöskään vinkkejä siitä, mistä vegaanisia korvapuusteja voisi löytää.  

Niinpä kivijalkakahvilat haastaa Lidlin paistopiste, jonka korvapuusti ei sisällä eläinperäisiä ainesosia. Puusti vakuuttaa suurella koollaan, mutta raati on silti epäileväinen. Voiko paistopisteen pulla todella voittaa kahviloiden korvapuustit? Aivan varmoja tästä emme ole. Puusti on pehmeä, mutta korvapuusteille ominainen sitkeys uupuu. Hinta-laatusuhde kuitenkin ihastuttaa: alle eurolla paistopisteestä löytyy erikoisruokavalioon soveltuva puusti, josta riittää jaettavaksi ystävällekin. 

Lidlin valikoimapäällikkö Aino Laineenoja toteaa korvapuustien olevan kauppaketjun paistopisteen tärkeimpiä tuotteita. Korvapuusti on paistopisteen valikoiman suosituin makea tuote. Puustit keräävät vegaaniutensa johdosta positiivista palautetta ja Laineenojan mukaan myös säännöllistä kiitosta asiakkailta. 

Kampuskahviloiden ja paistopisteen jälkeen lähdemme korvapuustintuoksun perässä vaeltamaan kohti keskustan kivijalkakahviloita. Ensimmäiseksi pistäydyimme Tempon talossa sijaitsevassa Fazer Caféssa, joka on suomalaisille tuttu kotimaisen herkuttelukulttuurin yhtenä kulmakivenä. 

Puusteja Tammerkosken partaalla

Kahvilatiskille päästyämme meille ojennetaan korvapuustien kiiltävästä rivistä vertailun suurikokoisin puusti, ja asetuimme nurkkapöytään suorittamaan koemaistelua. Puusti näyttää erityisen houkuttelevalta, sillä se vaikuttaa sisältävän paljon täytettä. Haukatessa toteamme Fazerin korvapuustin olevan juuri sitä, mitä korvapuustin ajattelemmekin olevan. 

“Tässä on sitä sitkeyttä, mitä korvapuustissa kuuluu olla”, toimittaja Lenni Lehtonen tiivistää. 

Rapean pinnan alta todella paljastuu kerroksittain sitkeyttä ja sopivasti kanelin makua, mistä Fazerin korvapuustia voi kehua hyvällä omatunnolla. Fazerilta kerrotaan, että heidän korvapuustinsa leivotaan käsityönä ja kotimaisista raaka-aineista yhtiön artesaanileipomossa Sörnäisissä, mistä ne päivittäin matkaavat esimerkiksi Tampereelle.  

Perinteikkään ja suomalaisuudestaan tunnetun brändin korvapuustin valitseminen osaksi reportaasiamme olisi sopinut loppuhuipennukseksi, mutta emme olleet vielä tyytyväisiä. Fazerin maukkaita ja laadukkaita korvapuusteja ei leivota Tampereella, ja jossain on oltava kivijalkakahvila, mistä saa tamperelaisia korvapuusteja.    

Täydellisen korvapuustin resepti 

Aivan keskustakampuksen kupeessa sijaitsee korvapuustimaistelijoiden pyhiinvaelluskohde, Café Puusti. Sorsapuistoa vastapäätä oleva kahvila tarjoaa vain ja ainoastaan korvapuusteja. Astuessamme sisään perinteikkääseen pullien valtakuntaan huomio kiinnittyy ensimmäisenä juuri korvapuusteja notkuvaan tiskiin.

Kahvilan radiossa soi legendaarisen ruotsalaisen laulajattaren Carolan kappale Främling, mikä muistuttaa korvapuustitoimittajia ruotsalaisen kahvikulttuurista, fikasta. 

Paikan päällä selviää, että vegaaninen korvapuusti on saapunut kahvilan valikoimiin haastatteluviikolla. Niinpä pöytään istuessamme maisteltavana on sekä klassikkopuustiksi tituleerattu korvapuusti sekä sen vegaaninen versio. Miten on, löytyykö Tampereen paras korvapuusti Sorsapuiston laidalta?  

Puustileipuri Heli Rapatin mukaan korvapuustin tärkein ominaisuus on sen maku. 


”Meillä ei ole mitään taikinakonetta, joten jokainen puusti on ainutlaatuinen yksilö niin maultaan kuin ulkonäöltään. Asiakkaat saavat meillä sitten valita mieluisensa, osa haluaa pienimmän ja osa puolestaan suurimman”, hän luonnehtii. 


Viidentoista vuoden kokemuksella korvapuustit valmistuvat artesaanihengessä kahvilan pienessä takahuoneessa

Korvapuusteja on Cafe Puustissa saatavilla vuoden ympäri, joten koemaistelun suorittamisella ei ollut kiire. Vegaanisessa korvapuustissa on jotain vanhaa ja jotain uutta. Koemaistelun aikana havaitsemme vegepuustin maistuvan klassista korvapuustia makeammalta, mutta vielä suurempi eroavaisuus oli sen pyöreä muoto.

 “Vegaanisia puusteja en suostu tekemään klassikon muotoon, klassikolla on klassikon asema”, Rapatti sanoo.  

Vielä viimeiseksi kysyttäessä täydellisen korvapuustin reseptiä, Rapatti naurahtaa, ja hetken pohdittuaan vastaa. 

“Puustiin vaikuttaa se, millä jalalla leipuri nousee aamulla. Jos on kiire ja pahalla päällä ja jotkut asiat vinksallaan, niin silloin menee puusti pieleen. “

Café Puustin korvapuusti on paistoväriltään kuulas ja sen pinta tuntuu pehmeältä. Pehmeyttä löytyy myös pintaa syvemmältä.  

“On meinaa pehmeä pulla”, korvapuustitoimittaja Aliina Ruuttunen toteaa. Vastapäätä istuva korvapuustikollega Lenni Lehtonen on myös haltioitunut. 

“Tästä tulee onnellinen olo”, Lehtonen kiteyttää korvapuustia haukatessaan. 

Täydellisen korvapuustin ainesosiksi listaamme kahden korvapuustitoimittajan voimin  tunnelmallisuuden, huolitellun kokonaisuuden ja täyteläisen maun — sydämellisyyttä unohtamatta. 

Visiirin korvapuustivertailu

Linna
Hinta: 2,20 € 
Koko: 9,5 cm pitkä, 8,5 cm leveä, 3 cm korkea 
Saatavuus: saatavilla viikoittain 
Arvio: 2,5/5 

Tamk
Hinta: 2,50 €
Koko: 10,5 cm pitkä, 8,5 cm leveä, 4,4 cm korkea 
Rakenne: sopivan sitkeä 
Saatavuus: saatavilla viikoittain 
Arvio: 2/5

Lidl
Hinta: 0,97 €
Koko: 12 cm pitkä, 9,4 cm leveä, 5 cm korkea 
Rakenne: pehmeä ja höttöinen 
Saatavuus: saatavilla päivittäin
Arvio: 3/5 

Café Puusti
Hinta: 4,30 € (klassikkopuusti) 
Koko: 11,3 cm pitkä, 8,6 cm leveä, 5,5 cm korkea
Rakenne: pehmeä, mutta myös rapea 
Saatavuus: saatavilla päivittäin 
Arvio: 5/5 

Fazer 
Hinta: 4,70 € 
Koko: 12,6 cm pitkä, 11,4 cm leveä, 2,6 cm korkea 
Rakenne: pehmeä, paljon kerroksia 
Saatavuus: saatavilla päivittäin 
Arvio: 4,5/5