Lopputyön sankarit: Kallion hipsterit ja uutta teknologiaa
Teksti ja kuvat: Aliisa Lyly
Uuden tekniikan pioneeri
Tuulia Taipale: “Dippatyössäni mittasin nanopartikkelien lämpöliikkeen avulla erityyppisten hydrogeelimateriaalien jäykkyyttä soluviljelyn aikana.
Oli jännää huomata, miten eri lailla solut käyttäytyivät eri näytteissä, vaikka hydrogeelit näyttävät ulospäin tosi samanlaisilta. Mikrorakenteeltaan huokoisemmissa geelinäytteissä solut jäykistivät materiaalia tuottamalla kollageenia. Näytteissä, joissa oli vähemmän huokosia, solut tekivät huomattavasti vähemmän tällaisia muutoksia geelin rakenteeseen.
Dipassani käyttämääni teknologiaa kutsutaan 3D-mikroreologiaksi. Kuulin siitä ensimmäisen kerran Wappuradion ohjelman kautta. Se kiinnosti minua alusta asti ja mietin, että onkohan tuo sellainen aihe, mitä pääsisin itse joskus tekemään.
Lopputyöni ei ollut pelkästään tutkielmani tekoa, vaan pääsin tuona aikana myös esittelemään monissa konferensseissa dippaani sen eri vaiheissa. Olen todella iloinen siitä, että pääsin oppimaan, millaista tutkimusmaailmassa on. Se on ollut todella hyvä pohja sille, että pääsee kehittymään tutkijana.
3D-mikroreologia on todella uusi aihe, ja olen ensimmäisten joukossa tekemässä tällä tekniikalla tätä asiaa Suomessa. Koska minun täytyi itse kehittää eteenpäin käyttämääni menetelmä työssäni, teoriapuoli osoittautui haasteellisemmaksi kuin olin ajatellut. Tietysti siihen auttoi se, että minulla oli todella hyvät ohjaajat. Heidän kanssaan pystyi aina juttelemaan, että mikä juttu tää on ja mitäs kannattaisi tehdä.
Työssäni syntyneen datan määrä paisui niin isoksi, että minulla meni paljon aikaa viestitellä IT helpparille, että hei mitäs mä teen. Se oli välillä työlästä, koska IT:lläkin meni aikaa sen miettimiseen, että miten tässä tilanteessa pitäisi toimia. Mutta lopulta saatiin dippatyö tehtyä ja datat säilöön!”
Dippa
Otsikko: 3D Microrheology of extracellular matrix hydrogel cell cultures
Ala: Bioteknologia
Mitta: 87 sivua
Kauan kesti: 1,5 vuotta
Kuinka rankkaa oli asteikolla 1–5: 4.
Kallio: vegaaneita, hipstereitä ja huumeita
Anette Partonen: “Gradussani tarkastelin, miten Kallion kaupunginosaan tuleva hyväosaisuus vaikuttaa siihen, miten aluetta käsitellään Helsingin Sanomissa 2000-luvulla.
Etenkin 2010-luvulla Kalliosta piirrettiin tosi trendikästä kuvaa. Kirjoitettiin että vau, täällä menee kaikki niin hienosti, kun täällä on vegaaniravintoloita ja hipstereitä. Sitten 2020-luvun taitteessa on puhuttu enemmän huumeista, ja esimerkiksi keskustelu alfa-pvp:stä keskittyy paljon Kallioon.
Opin, että pystyn keskittymään itsenäisesti isoon projektiin. Alun perin se pelotti, koska kandia tehdessä oli vielä niin kiinni yliopistomaailmassa. Gradua tehdessä oli jo vähän toinen jalka ulos ovesta, ja lopputyön tekeminen alkoi jopa turhauttaa. Olen tosi ylpeä, että sain sen puserrettua kasaan.
Haastavaa oli, että asuin koko gradun teon ajan Helsingissä. Seminaari oli kokonaan etänä ja mietin, että mitähän tästä nyt tulee.
Oli myös hankalaa saada omat kiinnostavat havainnot aineistosta yhdistettyä siihen kaikkeen teoriaan. Se tuntui tosi vaikealta ihan loppusuoralle asti, kunnes luin sitä kokonaisuutta läpi ja ajattelin että no niin, nyt tää on ihan fiksua kamaa!
Tuntuu, että käytin paljon vähemmän aikaa gradun tekoon kuin moni kavereistani. Toisaalta siinäkin oppi sen, että käytetyn ajan määrä ei välttämättä määrää sitä, kuinka hyvää työnlaatu on.
Ei kannata stressata sitä projektia liikaa, koska loppujen lopuksi se on vain pitkä essee. Se on ihan mahdollista saada kasaan, eikä se vaadi mitään ylivoimaista älykkyyttä.
Vinkkinä sanoisin, että on hyvä olla jokin tosi fyysinen harrastus, mitä tekee gradun ohessa, ettei vain tuijota tietokonetta. Kannattaa mennä vaikka kiipeilemään tai tehdä käsitöitä.”
GRADU
Otsikko: Urbaania kaupunkiympäristöä parhaimmillaan? Kallion kaupunginosan esittäminen Helsingin Sanomissa 2000-luvulla
Ala: Journalistiikka
Mitta: 62 sivua
Kauan kesti: 10 kuukautta
Kuinka rankkaa oli asteikolla 1–5: 3,5.