”Muiden hälytyskellot olivat ilmeisesti paremmassa vireessä” – Toimittaja osallistui maan rankimpaan opiskelijatapahtumaan

Elämässä tulee vastaan fiksuja ja vähän vähemmän fiksuja ideoita. Itse olen erikoistunut jälkimmäisten keksimiseen ja toteuttamiseen.

Siitä syystä tuntui perin erinomaiselta idealta ilmoittautua mukaan Lost in Kainuu Adventure Race -nimiseen seikkailukisaan, joka järjestetään vuosittain jossakin päin Kainuuta. Tällä kertaa kilpailtiin Hossan kansallispuistossa syyskuun puolivälissä.

Seikkailu-urheilulla tarkoitetaan kilpailuja, joissa yhdistellään toisiinsa suunnistusta, maastopyöräilyä sekä vesistönylityksiä, jotka tapahtuvat kisoista riippuen esimerkiksi melomalla, uimalla tai uimapatjan avulla kauhomalla. Lisäksi reiteillä on usein tehtävärasteja, joilla suoritetaan esimerkiksi köysilaskeutumisen kaltaisia haasteita.

Ajallisesti kisojen mitta vaihtelee muutamasta tunnista jopa useisiin päiviin. Tapahtuman säännöistä riippuen ajanotto joko pysäytetään yöksi tai vaihtoehtoisesti kello juoksee armotta vuorokauden ympäri. Tällöin on kilpailijoiden oman harkinnan varassa, montako tuntia nukkumiselle haluaa uhrata.

Lost in Kainuu -kilpailuissa on viisi sarjaa. Lyhyimmät kilpamatkat ovat yksipäiväiset Casually Lost- ja Almost Lost -sarjat, joista ensimmäisessä taitetaan noin 40–50 kilometriä ja jälkimmäisessä noin 80–90 kilometriä pitkä reitti.

Kaksipäiväisistä kevyin on lyhyet yöunet kahden kisapäivän väliin jättävä Lost-sarja, mitaltaan noin 180–200 kilometriä. Kahdessa pisimmässä matkassa ei juuri nukuta.  Extremely Lost -sarjassa noin 240–260 kilometrin matka taitetaan vuorokaudessa ja kuninkuusmatka Lost in Kainuun 350–400 kilometrin kisareitin läpi selviytymiseen on aikaa 48 tuntia.

Sarjoista kolme ensimmäistä ovat parisarjoja, kun taas Extremely Lost vaatii kolmihenkisen joukkueen. Lost in Kainuu -sarjassa jokaisessa joukkueessa tulee olla neljä osallistujaa. 

Opiskelijoiden SM eli OSM-mitaleita oli tällä kertaa tarjolla Lost- ja Extremely Lost -sarjoissa. Sain yllytyshullutettua mukaani hieman inhimillisempään Lost-sarjaan hyvän kiipeilykaverini Nea Kuosmasen, jonka itsesuojeluvaisto on vähintään yhtä huono kuin omani.

Jostain syystä lähes 200 kilometrin yhdistetty juoksu-, pyöräily-, ja uimaretki syyskuisen Kainuun auringossa kuulosti molempien mielestä kokemisen arvoiselta, joten naputtelimme ilmoittautumiset sisään ja suuntasimme auton keulan kohti Hossaa.

Ilmoittautumisten sulkeutuessa selvisi, että muiden Suomen opiskelijoiden hälytyskellot olivat ilmeisesti paremmassa vireessä. Joukkueemme Jatkojohto oli ylhäisessä yksinäisyydessään mukana taistelemassa OSM-mitaleista. Pelkkä maaliin asti raahautuminen tulisi riittämään mestaruuteen.

Nokkeluus osuu omaan nilkkaan

Universumi yritti vielä parhaansa mukaan estää meitä ottamasta osaa kilpailuun. Oma maastopyöräni varastettiin vain pari päivää ennen lähtöä, kun taas kisaparini nappasi kilpailua edeltävällä viikolla pienen syysnuhan. Flunssa iski täysin selittämättä sen jälkeen, kun olimme päättäneet treenata kisaa varten avovesiuintia jo hieman koleassa Pyhäjärvessä. Ihme juttu.

Universumin tahto kuitenkin sivuutettiin, kun varastettu pyörä vaihtui lainamankeliin ja tauti ehti parantua ennen kisapäiviä. Näin löysimme kuin löysimmekin itsemme torstai-iltana Hossan kansallispuiston leirintäalueelta, valmiina seuraavana aamuna alkavaan koitokseen.

Perjantaina Lost-sarjan lähtöviivalta starttasi yhteensä reilut 70 joukkuetta, jotka oli jaettu miesten ja naisten sarjoihin sekä sekaparisarjaan.

Ensimmäisen kisapäivän aikana vuoroteltiin juoksun, maastopyöräilyn ja pisimmillään muutaman sadan metrin mittaisten vesistönylitysten välillä. Juoksu ja pyöräily sujuivat kohtuullisen hyvin, mutta vesi ei ollut aivan yhtä hieno elementti.

Muut kilpailijat kantoivat kisan aikana mukanaan ilmatäytteisiä uimapatjoja, mutta luulimme Nean kanssa keksineemme aivan loistavan idean.

Koska uimapatjojen kokoa tai laatua ei ollut määritelty sen tarkemmin, olimme päättäneet juksuttaa systeemiä. Mukanamme olivat vain märkäpuvut ja avovesiuinnissa käytettävät uintipoijut – sekä uimakoulusta tutut pienet vaahtomuoviset kellukelevyt. Luulimme säästävämme aikaa ja vaivaa, kun mukana ei tarvitsisi kantaa valtavaa uimapatjaa, ja myös pumppausoperaatiolta vältyttäisiin.

Nokkeluus osui kuitenkin omaan nilkkaan. Märkäpuvun kiskominen niskaan kesti vähintään yhtä kauan kuin uimapatjan pumppaaminen täyteen, eikä uiminen ollut yhtä nopeaa kuin patjan avulla eteenpäin kauhominen.

Lisäksi vesi oli varsin koleaa myös sammakkopuvun kanssa, ja varsinkin päivän viimeisen vesistönylityksen kohdalla motivaatio iltauintia kohtaan alkoi olla jo melko vähissä. Kisaparini ymmärsikin ottaa varalta mukaan otetun uimapatjan käyttöön jo ensimmäisen lenkin jälkeen, siinä missä itse jatkoin jääräpäisesti avovesiuimarin uraani kisan loppuun saakka.

Osaltaan uimastrategian heikkoudesta johtuen myöhästyimme erään rastin aikarajasta muutamalla minuutilla. Oletimme, että samalla meidät oli hylätty kilpailusta.

Olimme silti kohtalaisen tyytyväisiä suoritukseemme, kun viimein löysimme tiemme ensimmäisen päivän maaliin reilun 12 tunnin matkan jälkeen.

Ruuan ja nesteen tankkauksen jälkeen oli aika nauttia ruhtinaalliset viiden tunnin yöunet. Mieltä kevensi kummasti tieto siitä, että haastavampien sarjojen kisaajilla matka metsässä jatkui edelleen.

Ette ikinä usko

Toisena päivänä ensimmäiseltä päivältä tuttu paletti toistui jälleen. Aamu starttasi juoksulla ja muutamalla uima-/uimapatjapätkällä, jonka jälkeen siirryttiin pyörän selkään. Päivän loppupuolella ohjelmaan kuului lisäksi muutama kilometri melontaa.

Toisena päivänä radan kauimmaiset rastit jäivät saavuttamatta, mutta koska jo ensimmäinen päivä oli jäänyt vajaaksi, päätimme olla enää välittämättä asiasta ja vain nautiskella aurinkoisesta syysseikkailusta.

Kun saavutimme kisan lopullisen maalin reilun 10 tunnin jälkeen, odotti vastassa kuitenkin vielä viimeinen yllätys.

Seikkailukisoissa rastien skippaaminen johtaa kuulemma vain pistevähennykseen, eikä suinkaan hylkäykseen. Näin suorituksemme oli hyväksytty, ja olimme virallisesti seikkailun opiskelijoiden suomenmestareita.

Kisatoverini kommentoi yllättävää käännettä tyhjentävästi sanoin ”Nice, mut mentäiskö nyt nukkumaan?”

OSM

Opiskelijoiden Liikuntaliiton järjestämät opiskelijoiden SM-kisat eli OSM-kisat ovat valtakunnalliset korkeakouluopiskelijoiden mestaruuskilpailut. Kisoihin osallistuu tuhansia opiskelijoita ammattikorkeakouluista ja yliopistoista ympäri Suomen.

OSM-kisojen lajivalikoima on hyvin laaja. Opiskelijoiden SM-kisojen lajeihin ovat kuuluneet muun muassa painonnosto, maraton, pöytätennis, hankisähly, frisbeegolf, bingo, tankotanssi, golf, seinäkiipeily, jääkiekko, futsal sekä suunnistus. Lisäksi kisavalikoimaan on kuulunut useita elektronisen urheilun lajeja, kuten Counter-Strike ja Overwatch.

Opiskelijoiden SM-kisoihin ja tulevien tapahtumien kisakalenteriin voi tutustua osoitteessa osmkisat.fi