Neuromoninaisille opiskelijoille tarjotaan vertaistukitoiminnassa konkreettisia vinkkejä arjen hallintaan – listasimme vinkit, joista voisivat hyötyä kaikki opiskelijat 

Opiskelu voi tuottaa haasteita varsinkin neuromoninaisille opiskelijoille, mutta yliopisto ja tuore opiskelijayhdistys tarjoavat ohjausta ja vertaistukea. Pyysimme Tampereen yliopiston opinto-ohjaajaa listaamaan vinkkejä, jotka voivat helpottaa kaikkien opiskelijoiden keskittymisvaikeuksia.

Teksti: Ruut Parikka

Kuvat: Ruut Parikka ja Eelis Hyvärinen

Kuvitus: Arsi Keva

This article is also available in English.

Keskittymiseen vaikuttavat ensiarvoisen tärkeinä tasapainoiset elämän rutiinit sekä mielekäs arki. Tampereen yliopiston opinto-ohjaaja ja neuropsykiatrinen valmentaja Sanna-Mari Mertaniemi sanoo, että oman toiminnan ohjaukseen pätevät kaikilla opiskelijoilla samat vinkit kuin neuromoninaisilla opiskelijoilla.  

Tampereen yliopiston opinto-ohjaaja ja neuropsykiatrinen valmentaja Sanna-Mari Mertaniemi

Neuromoninainen on neutraali ilmaisu neuropsykiatrisista häiriöistä. Puhekielessä sanasta käytetään termiä nepsy. Neuromoninaisten ominaisuuksien kirjoon luetaan esimerkiksi autismi, ADHD ja Touretten oireyhtymä. 

Mertaniemi toimii sekä opiskelijoiden ja että yhteisten ohjauspalvelujen koordinaattorina. 

“Työssäni olen halunnut kehittää ja koordinoida opiskelupalveluja sellaisiksi, joita olisin itse toivonut saavani 30 vuotta sitten, kun opiskelin täällä.” 

Yksi Mertaniemen työtehtävistä on neuromoninaisten tuen palvelun kehittäminen, joista yhdeksi osa-alueeksi kuuluu vertaistukitoiminnan eli Vene-ryhmän vetovastuu. 

“Veneen toiminta kokoontuu vuoroviikoin Hervannan ja pääkampuksen Navigaattori-tiloissa. Sen toiminta on suunnattu ihmisille, joilla on diagnoosi tai epäily ADHD:sta tai jotka kokevat kuuluvansa neurokirjoon. Se on kaikille neuromoninaisille opiskelijoille, eli myös autismikirjon opiskelijoille ja tourette-opiskelijoille. Tilaisuuksiin voivat osallistua myös ihmiset, joilla on suuria keskittymisen haasteita ja jotka tarvitsevat apua arjenhallintaan.” 

Opinto-ohjaaja Sanna-Mari Mertaniemi on koonnut toimistolleen toiminnan ohjauksen tarjottimen. “Näistä osa on tullut ihmisille tutuksi peruskoulussa, mutta yhtä lailla näitä samoja apuvälineitä voi käyttää korkeakouluopinnoissa.”

Veneen kokoontumisissa pyritään antamaan konkreettisia vinkkejä ja toiminnan ohjaukseen. Toiminnalla on valtava suosio, mutta ryhmät halutaan ilmoittautumalla pitää pieninä. 

“Ihmisille, joilla on haasteita ennakkoilmoittautumisen tai muistin kanssa, tämä tapahtuma voi olla hyvä tilaisuus treenata aikatauluttamista tai kalenteriin merkkaamista. Yleensä tärkeän asian ihminen pyrkii muistamaan”, Mertaniemi sanoo.

Apua yliopistolta

Opiskelun tueksi opinto-ohjaaja voi laatia opiskelijalle ehdotuksen yksilöllisistä järjestelyistä. 

“Yksilöllisiä järjestelyjä voi hakea opiskelija, jolla on todettu oppimisvaikeus, sairaus, vamma tai muu lausunnolla todettu terveydellinen tila, joka vaikuttaa toimintakykyyn. Se voi olla esimerkiksi neuroninaisuutta, mielenterveyden haasteita tai jokin fyysinen rajoite”, Mertaniemi sanoo. 

Hänen työnkuvaansa kuuluu laatia yksilöllisten erityisjärjestelyjen ehdotuksia. Ehdotus kirjoitetaan yksilöllisten järjestelyiden asiantuntijan kanssa. Ehdotusta varten keskustellaan yhdessä opiskelijan kanssa ja kartoitetaan sitä, millaiset tukitoimet voivat olla opiskelijan tilanteeseen tarpeellisia, jotta hän voi osoittaa omaa osaamistaan opinnoissa yhdenvertaisesti. 

“Järjestelyjä voidaan päivittää myöhemmin tarpeen mukaan opintojen aikana, ja pitää ne näin ajan tasalla.” 

Vipuvoimaa yhteisöstä

Vertaistuen tarpeesta ja Vene-ryhmässä olevien opiskelijoiden aktiivisuudesta Treyn harrastejärjestöjen alaisuuteen syntyi neuromoninaisten oma yhdistys Nemo ry. Yhdistyksen sihteerin ja perustajajäsenen Eelis Hyvärisen mukaan yhdistys on tiettävästi Suomen ensimmäinen korkeakouluopiskelijoiden neuromoninaisten asioita ajava järjestö. 

“Yhdistys perustettiin joulukuussa 2023, ja toiminta on vasta aluillaan. Osallistuimme alkuvuodesta Treyn järjestöstarttiin, ja monien järjestöjen yhdenvertaisuusvastaavat kertoivat kiinnostuksesta tehdä kanssamme yhteistyötä.” 

Hyvärisen mukaan neuromoninaiselle ihmiselle opiskelujen alussa orientaatioviikon tietomäärä ja sosialisoituminen voi olla liian kuormittavaa. 

“Sosiaaliset tilanteet voivat olla neuropiirteiden vuoksi hankalia, ja siten myös oman yhteisön löytäminen. Parhaimmassa tapauksessa yhdistyksemme tulevat tapahtumat ovat epämuodollisia, kuten vaikka leffailtaa. Ennen kaikkea haluaisimme tuoda yhteisöllisyyttä kaikille niin, ettei tarvitsisi maskata esimerkiksi omia erityisen kiiinnostuksen kohteita.” 

Maskaus on tarkoittaa mukautumista tai neuropiirteiden peittämistä niin, että henkilö vaikuttaa neurotyypilliseltä.  

Nemo ry:n perustajajäseniä ja hallituksen jäseniä. Severi Vuorenoja (varapuheenjohtaja), Sonja Torppa (tilavastaava), Joonas Koponen ja Eelis Hyvärinen (sihteeri). Kalamaskotti on nimeltään Neurokirjolohi.”

Yhdistyksen toiminta on vielä alkutekijöissään, mutta tiedotukseen ja keskusteluun on perustettu Telegram-kanavat. Jäsenistöön kuuluu sekä pääkampuksen että Hervannan kampuksen opiskelijoita. Lisätietoa Nemo ry:stä voi saada ottamalla Hyväriseen yhteyttä. Nemo ry:n sihteeri löytyy Telegramista nimellä @eelishyva.  

“Yhdistyksemme on kaikille tamperelaisille korkeakouluopiskelijoille, mukaan lukien Tamk ja Polamk.” 

Tapahtumia ja edunvalvontaa

Nemo ry:n tavoitteena on luoda jäsenistölleen sekä rentoja matalan kynnyksen tapahtumia että strukturoitua etujen ajamista. Yksi yhdistyksen tavoite on selvittää, millaisia yksilöllisiä järjestelyjä ja tukitoimia neuromoninaisten ihmisten on mahdollisuus saada opintoihinsa. 

“Haluamme saada erityisjärjestelyjen toteutukseen selkeyttä myös kurssien vetäjille. Tällä hetkellä järjestelyt ovat vain ehdotuksia, ja niiden toteuttaminen riippuu hyvin paljon opettajasta”, Hyvärinen täydentää. 

Hän itse opiskelee viimeistä vuotta luokanopettajaksi.  

“Käytän oman opiskelun kellottamiseen ja taukoihin pomodoro-tekniikkaa. Olisinpa vain löytänyt sen aikaisemmin.” 

Pomodoro-tekniikka on ajanhallintamenetelmä, jossa tavoitteellista työtä tehdään 25 minuuttia, ja tämän jälkeen pidetään joko pitkä tai lyhempi tauko. Tunin kaikille avoimissa Get stuff done -sessioissa noudetaan menetelmää ohjaajan vetämänä. 

Konkreettisia vinkkejä tarjoaa Tampereen yliopiston opinto-ohjaaja ja neuropsykiatrinen valmentaja Sanna-Mari Mertaniemi



Apua ylivireyteen ja levottomuuteen: 
“Sulje silmäsi hetkesi luennon ajaksi. Poistamalla hetkeksi yhden aistin mieli rauhoittuu.  
Tarkkaavaisuuden voi suunnata fyysiseen rauhoittamiseen eli stimmaukseen. Apuna voi käyttää esimerkiksi hiuslenkin tai sinitarran hypistelyä, piirtelyä tai neulomista.” 

Apua alavireyteen ja aivosumuun: 
”Veden juonti ja tietoinen hengittäminen auttavat aivoja aktivoitumaan. Myös liikkuminen voi auttaa. 
Joskus voi yksinkertaisesti olla väsynyt tekemään mitään, ja silloin on suhtauduttava itseensä armollisesti. Meille kaikille tulee sellaisia tilanteita. Prokrastinaatiosta tuli korona-aikaan muotisana, ja toimettomuutta ei pitäisi aina nähdä huonona asiana. Perimmäiset syyt jaksamiseen voivat olla monitasoisemmat kuin voimme ymmärtää.”

Apua opiskelun aloittamiseen: 
“On tärkeää asettaa opiskelulle tavoitteet ja selkeät aikarajat. Moni ei suoriudu sillä, että päättää “kirjoittaa tänään kymmenen sivun esseen”. Työn suunnittelu suuntaa oman tarkkaavaisuuden tehtävien suorittamiseen. 
Siirtymä tavan mukaisesti yhteen tutuksi tulleeseen paikkaan voi auttaa aivoja järjestäytymään opiskelua varten. Neuromoninaiselle henkilölle myös opiskelupaikan vaihtaminen välillä voi virkistää. 
Tee olosi mukavaksi – se auttaa myös. Kengät voi vaihtaa villasukkiin, jos istuskelee pitkät ajat opiskelutilassa.” 

Tekoälystä alkusysäys:
“Generatiivisen tekoälyn avulla voi saada tekstiin alkusysäyksen. Tekoäly voi myös auttaa aiheen pallottelussa tai esimerkiksi tyhjän paperin kammon kanssa.
Generatiivisen tekoälyn avulla voi saada tekstiin alkusysäyksen. Tekoäly voi myös auttaa aiheen pallottelussa tai esimerkiksi tyhjän paperin kammon kanssa.“ 

Tuplaamisesta tsemppiä: 
“Neuromoninaisissa piireissä tuttuna opiskelutekniikkana käytetään myös body doublea eli tuplaamista, jossa hyödynnetään toisen henkilön läsnäoloa erilaisten tehtävien ja asioiden saattamiseksi loppuun. Toisen henkilön läsnäolo nostaa dopamiinitasoja sekä lisää vastuuntuntoa tarvittavan tehtävän tekemiseksi. 
Tähän tuplaamiseen voi toimia Linnan hiljainen lukusali tai yhteinen opiskelu kaverin kanssa.” 

Apua asioiden muistamiseen: 
“Jos jonkin muistamisen tavan esimerkiksi aiemmissa opinnoissa on havainnut toimivaksi, sitä kannattaa käyttää uudestaan. Flash-kortit, alleviivaaminen, muistiinpanojen kirjoittaminen – tapoja on monia, kunhan tietää että ne ovat aiemminkin tepsineet. Hyväksi havaittua reseptiä ei tarvitse lähteä muuttamaan, mikäli se on kestävällä ja hyvinvointia tukevalla pohjalla.” 
Ajanhallinnan ja tarkkaavaisuuden parantamiseksi kannattaa suosia perinteistä rannekelloa. Tavalliseen kelloon ei tule muita häiritseviä hälytyksiä tai muistutuksia. Yleensä ihmiset katsovat puhelinta ja jäävät skrollaamaan siksi, että vilkaisevat paljonko kello on. 

Tunnista, oletko Beethoven vai Mozart 
Tampereen yliopiston opintopsykologi Simo Ahosen mukaan tekstintuottajissa on kahdenlaisia ihmisiä: “Beethoven-ihmiset” alkavat tekstiä tuottaessa tykittää ajatuksia sanoiksi. Beethovenit muuttavat ideansa tekstiksi nopeasti, mutta muokkaavat tekstiä useita kertoja. 
 “Mozart-ihmiset” taas jäsentävät ajatukset ja aihepiirin päässään ja suoltavat lopuksi tekstin yhdellä kertaa ulos.  
Beethovenin kompastuksena on tekstin poukkoilu ja sivuraiteisiin joutuminen. Mozartit taas saattavat jahkata liian pitkään ja suoriutuvat palautuksista viime tipassa. Kiireessä saattaa unohtaa käsitellä joitain osa-alueita. 
Kummassakaan tavassa ei ole mitään vikaa, mutta tunnistettuaan oman kirjoitustyylin on suositeltavaa kokeilla ajoittain vastakkaistakin menetelmää kehittääkseen omaa kirjoitustapaansa. 

Artikkelissa on käytetty Aava-hankkeen julkaisemaa autismin syrjimätöntä sanastoa, Simo Ahosen kirjaa Opinnäyte jumissa (2023) sekä Karita Palomäen teosta Nainen ja ADHD (2024).