Pääkirjoitus: Opiskelija ansaitsee muutakin kuin halpaa kaljaa 

Syksyisin kaikkien kalenterit tuntuvat olevan täynnä erilaisia tapahtumia, ja usein riennot tarkoittavat myös rahanmenoa. Toimittaja Venni Uotila käsittelee opiskelijatapahtumien hintoja jutussaan. Juttua varten pyysimme kahta opiskelijaa pitämään syksyn ajan kirjaa opiskelijatapahtumiin kuluneesta rahasta. Kukin lukija saa subjektiivisesti arvioida, onko noin satanen kuussa paljon vai vähän. Nämä summat keskittyivät kuitenkin vain opiskelijatapahtumiin, jotka eivät suinkaan ole ainoa paikka, johon opiskelijana saa rahansa uppoamaan.  

On ikiaikainen kysymys, saako rahattomana tehdä jotakin mukavaa. 

Jos esimerkiksi muiden lehtien kommenttipalstoja on uskominen, opiskelijathan eivät tee muuta kuin ryyppäävät ja kitisevät rahanpuutteestaan. Onneksi tätä rellestystä varten Tampereella on auennut pelkästään tänä syksynä monia uusia, opiskelijaystävällisiä baareja, joihin kävimme tutustumassa. On hienoa, että ravintolaskene elävöityy, mutta opiskelijaelämän ei pitäisi kaventua kaistaleeksi luentosalin ja hanakaljan väliin.  

Samaan aikaan kulttuurista on leikattu rajusti. Vaikka Tampere tituleeraa itseään Suomen teatteripääkaupungiksi, sen pienet näyttämöt toimivat tiukoilla resursseilla. Kulttuurialalta kantautuu solidaarisuutta: kaikki teatterit eivät esimerkiksi ole nostaneet opiskelijalippujen hintoja, vaikka kaikki onkin kallistunut. 

Kulttuuri ja viihde eivät ole pyhitettyjä vain tietylle kaupungin asukasryhmälle. Opiskelijat eivät käy vain tarjousbissellä ja approilla, vaan he ovat osa kaupungin elämää siinä missä muutkin asukkaat. Jos mielekkääseen vapaa-aikaan ei ole opiskelijoilla aikaa tai varaa, jotakin on pielessä. Opiskelijabudjetilla saavutettavat ja monipuoliset tapahtumat hyödyttäisivät monia ja tekisivät elämästä yleisesti mukavaa.  

Kirjoittaja on Visiirin päätoimittaja.