Pakina: Kannanotto uudella suomen kielellä

Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) kielipoliittisessa katsauksessa sanotaan, että englantia käytetään yhä enemmän suomalaisissa korkeakouluissa. Voivotellaan ja valitellaan, että nuoret käyttävät finglishiä. 

Sitä vaan ollaan niin worried meidän kielestämme.  

Kotuksen katsauksessa viitataan also OKM:n selvitykseen, which says, että Suomessa almost 90 prosenttia väitöskirjoista kirjoitetaan englanniksi. It’s a fact, että maailma globalisoituu, networkkaa ja cooperation tihenee. I think se on vaan positive, että meillä on kieli, jolla voimme yhdessä communicate jouhevasti ja sujuvasti across the world. Ja let’s face it, suomenkielisellä researchilla ei voi olla samanlaista statusta international researchin kentällä kuin englanninkielisellä. 

On niin basic, että usually ne vanhemman generationin edustajat pyörittelevät nuorten puhumalle kielelle silmiään, koska he eivät ole kasvaneet yhtä internationalissa maailmassa. I’m not saying, että for example nuorten sanavarastosta huolissaan olevat äidinkielenopettajat are wrong. But ehkä suurempi threat kielelle on se, että for example kirjoja luetaan less, eikä se, että puhutaan kieliä a little bit sekaisin.  

Olen niin done, että jopa itse cringeen välillä omalle räikeällekin finglishille. Mutta lähes bilingualissa perhepiirissä kasvaneena ja bilingually opiskelleena se on osa minun identity ja tulee todella naturally. Still koen olevani erinomainen suomen kielen user, ja I’m going to vaalia sitä. 

Don’t you worry: journalistit, kirjailijat, kääntäjät ja kaikenlaiset suomen kielen asiantuntijat pitävät kyllä meidän gorgeousista suomen kielestä huolta. Ja on meitä puhujiakin at the end of the day aika paljon. Ja vaikka niiden asiantuntijoidenkin everyday conversation saattaa sometimes kuulostaa a bit like tämä teksti, niin they know, milloin pitää vaihtaa rekisteriä.