Kauppakasseja ja harrastusvehkeitä – Neljä opiskelijaa kertoo, miksi heillä on auto

Auto. Tuo länsimaisen yhteiskunnan turmion ja hurmion vehje. Tilastokeskuksen mukaan Suomen ajoneuvorekisterissä oli vuoden 2021 päättyessä noin neljä ja puoli miljoonaa autoa. Nykyisellään Suomessa on noin 130 000 yliopisto-opiskelijaa. Osalla heistäkin on auto. Visiirin autotoimitus lähestyi neljää autoilevaa opiskelijaa ja kysyi: paljonko kuluttaa, paljonko kulkee.

Teksti: Ville Jäppinen

Kuvat: Heini Luotola

La grenouille verte «progressif»

Kuinka paljon parkkitilaa Peugeot 207:lla saa kaapattua? Kuvausten yhteydessä
Vili Riuttanen onnistuu huolellisesti asettelemalla täyttämään neljä ruutua. Erinomainen suoritus kielii kuljettajan ja auton saumattomasta yhteistyöstä. Riuttanen ja Peugeot ovat olleet yhteisellä matkalla jo viitisen vuotta.

”Mummo oli aikoinaan halunnut jättää tämän auton minulle ja veljelleni. Veli ei autoa tarvinnut, ja kun sain kesätöitä Ikeasta, hain auton porukoilta Lahdesta. Ja no. Sitten auto jäi minulle ja minä jäin Ikeaan.”

Tampereen yliopistossa viestintää opiskelevan Riuttasen mielestä ”vihreässä sammakossa” parasta on koko. Kompakti auto on näppärä kaupungissa, joskin suuri kääntösäde tekee autosta kokoonsa nähden kömpelön. Työmatka-ajossa pieniruokainen ja toimintavarma Peugeot esiintyy edukseen.

”Neljältä aamuyöstä ei Ikealle pääse kuin autolla. Toki voisihan sitä pyöräillä tai kävellä. Siihen kuitenkin menisi paljon aikaa ja aamuyön tunneilla jokainen nukuttu minuutti on tärkeä. Prismaan on myös mukava ajella ostamaan viikon ruoat.”

Musiikki on Riuttaselle olennainen osa autoilua. Autossa kulkee mukana huomattavan suuri kokoelma cd-levyjä. Ovitaskuihin mahdutetusta jytäkirjastosta löytyy niin Steven Wilsonia ja Toolia kuin Porcupine Treetä. Riuttanen kertoo fiilistelevänsä musiikkia ajaessaan, mutta ei myönnä ajelevansa ympyrää popit soiden.

”Fiilistelen levyjä tosi paljon ja varsinkin täällä autossa. Ajamisella on kuitenkin aina jokin syy. Pelkkä ajelu olisi minun mielestäni vähän hölmöä. Tosin kuuntelen paljon progea, eikä ne 6–15 minuuttiset biisit aina ehdi loppua ennen kuin kerkeän kotipihaan. Silloin kun on jokin todella hyvä biisi kesken, minä en voi nousta autosta.”

Ranskalainen progesammakko täyttää Riuttasen autotarpeen hyvin. Mikäli hän joutuisi hankkimaan nykyisen autonsa tilalle toisen, valikoituisi alle jokin mahdollisimman halpa ja ympäristöystävällinen vaihtoehto. Toinen vaihtoehto olisi autosta luopuminen.

”Jos minulla olisi työpaikka, jossa olisi ihan toimistotyöajat, niin varmaankin myisin auton. En minä tätä niin paljoa tarvitse.”

Peugeot
Malli: 207, vm. 2008
Käyttövoima: Bensiini
Kulutus: 6.3 l/100 km
Huippunopeus: 170 km/h
Kuinka kovaa itse olet ajanut: 160 km/h
Kuvaile neljällä sanalla: Kompakti, luotettava, vihreä ja sammakkomainen.

Pohdintoja herättävä pörisijä

Kun Mira Laurinantti kaartaa yliopiston Virta rakennuksen kulmalta sovitulle haastattelupaikalle, kiinnittyy toimittajan huomio ensimmäisenä auton pitämään julmettuun pörinään. Suomen katukäytössä olevista rakentelemattomista Toyota Auriksista kyseinen yksilö lienee pahaäänisimpiä.

”Tuo helvetin pörinä johtuu siitä, että autosta puuttuu äänenvaimennin. Joku oli ilmeisesti yrittänyt varastaa katalysaattoria, mutta ei tiennyt mitä on tekemässä.”

Jos kaikista maailman automerkeistä tulisi valita varmin ja arkisin, olisi Toyota listan kärkipäässä. Kasvatustieteitä opiskelevalle Laurinantille Auris onkin ensisijaisesti käyttöauto. Sillä on hyvä kuljettaa niin ihmisiä kuin tavaroita.

”Autosta on todella iso apu elämässäni. Pääsen tällä töihin Lempäälään, järjestöhommissa on aina valtavasti kaikkea roudattavaa ja tuonne taakse mahtuu myös kaksi golfbägiä. Tämä on minulle ennen kaikkea käyttöauto, joka ei juurikaan seiso pihassa.”

Laurinantti ei osaa nimetä autosta huonoja piirteitä. Auto on yksinkertaisesti niin varmatoiminen ja hyvä ajettava. Pörinä tietysti ärsyttää, mutta opettajana työskentelevä Laurinantti on myös saavuttanut huomattavaa katu-uskottavuutta äänekkäällä kiesillään.

”Lapsista on hirveän siistiä, että mulla on tällainen ralliauto! Oppilaiden mielestä auto kuulostaa siltä, että olisin lähdössä Kymiringille. Haltioituneimmat oppilaat ovat myös halunneet ostaa tämän auton.”

Ammattinsa puolesta Laurinantti törmää myös kysymyksiin autoilun eettisyydestä ja kestävyydestä. Opettajana hän toimii lapsille esimerkkinä. Laurinantti pohtii, miten samaan aikaan voi opettaa ilmastonmuutoksesta ja ajaa bensa-autolla.

”On minulla välillä omantunnon tuskia autoilusta. Olen kuitenkin lasten
kanssa puhunut autoilusta ja olemme yhdessä miettineet autoilun ongelmia. Toisaalta oppilaille autoileva opettaja on normaali asia, sillä lähes kaikki opettajat autoilevat.”

Laurinantin taloyhtiöön on hiljattain asennettu sähköauton lataustolppa.
Mikäli uuden auton hankinta olisi nyt ajankohtaista tai mahdollista, vaihtaisi Laurinantti mielellään hybridi- tai sähköautoon.

Toyota
Malli: Auris, vm. 2015
Käyttövoima: Bensiini
Kulutus: 4,8 l/100 km
Huippunopeus: 200 km/h
Kuinka kovaa itse olet ajanut: Ei tällä yli 160 uskalla ees yrittää :D
Kuvaile neljällä sanalla: Näppärä, kaupunkikirppu, ralliauto, kaverikiesi

Kenttähuollettava ja karismaattinen kulkuri

Konetekniikkaa opiskelevan Juho Jaatisen Volkswagen Transporterissa vuosikymmenet leijuvat vanhan  auton pysähtyneessä ilmassa. Ikkunoissa roikkuvat rusehtavan hailakat ruutuverhot toisintavat suomalaisten mummoloiden 1970-luvulle jämähtänyttä tunnelmaa. Kojelaudalla vehreyttä tuovat muoviset viherkasvit. Jaatinen sanoo nauttivansa auton luonteesta.

”Fiilistelen tällaisia vanhoja autoja. En näe sitä mitenkään negatiivisena asiana, että auto on vanha. Mielestäni se luo luonnetta autoon ja myös semmoista harrastusmeininkiä. Ainoa vanhan auton miinus tosin on ruoste. Hiukan parempaa yksilöä olin aluksi ajatellut, mutta niin oli uskomaton tarjous, että tähän oli pakko tarttua.”

Viidelläsadalla eurolla on tosiaan saatu paljon autoa. Avarasta ohjaamosta aukeaa esteetön näköala jokaiseen suuntaan. Auto on selvästi suunniteltu tien päälle. Retkille. Reissuun. Kun takatilan penkit poistaa, mahtuu avaraan tilaan hyvin sekä patja että matkatavarat. Jaatinen onkin hankkinut auton retkeilykäyttöön.

”Autolla matkailu on mielestäni hyvä välimuoto. Kun vaeltaessa näet läheltä pienen alueen, voi autolla nähdä laajempia alueita. Lentämiseen verrattuna autolla ajaessa maisema myös vaihtuu eri tavalla ja voi saada paremmin kokonaiskuvaa koko maasta tai alueesta, jolla matkustaa.”

Jaatinen kehuu Transporterin yksinkertaisuutta. Volkkariin on saatavilla hyvin varaosia ja huoltaminen on helppoa. Tekniikkansa puolesta kohtuu yksinkertaisen auton korjaaminen onnistuu tarvittaessa myös tien päällä, mistä on etua retkeilykäytössä.

”Kävimme Lofooteilla kesällä ja reissun ainoa ongelma oli löystynyt kaasuvaijeri. Auto alkoi hyytymään, eikä sillä päässyt enää mäkiä ylös. Korjaus oli kuitenkin vain puolen tunnin homma, ja pelkkä kiristäminen riitti.”

Pakettiautokuskit ovat vuosikymmeniä vääntäneet kättä monikäyttöisimmän kuormajuhdan tittelistä Transporterin ja Toyota Hiacen välillä. Myös Jaatinen korostaa autonsa monikäyttöisyyttä. Vaikka auto on pääasiassa varusteltu retkeilyautoksi, on Transporterilla tehty niin muuttoa kuin kuskattu ystäviä. Kuten aidolla monikäyttöautolla kuuluukin.

Volgswagen
Malli: Transporter, vm. 1992
Käyttövoima: Diesel
Kulutus: 8 l/100 km
Huippunopeus: 132 km/h
Kuinka kovaa itse olet ajanut: Täysiä!
Kuvaile neljällä sanalla: Simppeli, rento, hidas, mutta monipuolinen

Hanskaan sopiva sorateiden hopeakylki

Harmaan Volkswagen Golfin kylkiä koristavat sponsoriteippaukset ja tussilla kirjoitettu Instagram-käyttäjänimi. Takapuskuriin liimatussa sydäntarrassa lukee äiti ja isä. Turvakaarilla ja kuppipenkeillä varustetun auton moottori murahtelee kaipuutaan sorateille. Konetekniikkaa opiskelevan Veeti Rossin Golf on eittämättä ehta rallipeli.

”Tätä autoa on vaikea kuvailla. Tämä tuntuu tosi kodikkaalta, istuu käteen hyvin ja on hiottu just minulle sopivaksi. Ajamisessa kiehtoo vauhti. Se on hienoa hommaa, kun soratiellä mennään puiden välissä parhaillaan sataa kuuttakymmentä. Se vaatii kanttia, mutta on palkitsevaa.”

Toistaiseksi Rossi on ajanut lähinnä yksittäisiä rallikilpailuja kohtuullisen matkan päässä Iittalassa sijaitsevalta tallilta. Sarjaan hän on aikeissa osallistua ensi vuonna. Haaveena Rossilla on päästä ajamaan Jyväskylän MM-ralliin.

”Vielä toistaiseksi olemme keskittyneet hakemaan ajokokemusta ja kilometrejä. MM-kilpailuun osallistuminen myös maksaa useita tuhansia euroja. Osallistumismaksun lisäksi rallin ajaminen on kallista, sillä kilometrien kasvaessa kustannuksetkin nousevat.”

Vaikka ralliautoilussa huomio kiinnittyy usein kuljettajaan, on kyseessä pohjimmiltaan joukkuelaji. Rossin isä on olennaisessa osassa tukemassa ja auttamassa auton ylläpidossa. Lisäksi hänellä on kartturinaan perhetuttu, jonka vastuulla on koko kisan ajan aikataulussa ja määrätyllä reitillä pysyminen.

”Yhdessä tätä on tehty. Aluksi jäimme kärjestä puolta minuuttia per erikoiskoe, mutta pikkuhiljaa on saavutettu kärjen vauhtia. Huippuhetki koettiin muutama viikko sitten, kun Lammilla ensimmäisen kerran saavutettiin luokkavoitto.”

Kolmisen vuotta kestäneen kilpa-ajouran aikana sekä Rossi että auto ovat toistaiseksi säilyneet ilman suurempia vaurioita. Suurin ruttu löytyy Golfin etukulmasta. Rossin ensimmäisessä rallissa oli satanut koko viikon ja keli reitillä oli vaikea. Mutaiset tiet veivät lopulta ojan pohjalle.

”Lajin luonne on sellainen, että yritetään ajaa täysillä ja joskus ajaessa käy inhimillisiä virheitä. On olemassa kuljettajia, jotka ovat kaataneet auton ja kuljettajia, jotka tulevat kaatamaan.”

Volgswagen
Malli: Golf IV vm. 2001
Käyttövoima: Bensiini
Kulutus: Siirtymällä n. 10 l/100km ja erikoiskokeella kaasu pohjassa n. 20 l/100km
Huippunopeus: 175 km/h
Kuinka kovaa itse olet ajanut: n. 160 km/h
Kuvaile neljällä sanalla: Luotettava, turvallinen, henkilökohtainen ja karismaattinen.