Ei olympiapaineita vaan osallistuvaa vaikuttamista – syksyllä Tampereella aloittavassa skeittilukiossa saa etsiä omaa polkua

Syksyllä Sammon keskuslukiossa starttaavaan skeittilinjaan haluttiin lautailun lisäksi itse tekemisen meininkiä ja yhteisöllisyyttä.

Teksti: Nikke Sillanpää

Kuvat: Heini Luotola

Kuvitus: Taneli Himanen

Mitja Piekäinen, frontside boneless.

Koko historiansa ajan skeittauksen suosio on elänyt aaltoina. Ysärin lapsista varttuneemmat muistavat vielä edellisen mainingin, vaikka eivät lajia olisi harrastaneet: Playstation ja Tony Hawk’s Pro Skater, Jackass ja Bam Margera, Seinäjoen lahja Kalifornialle: Arto Saari, maailman paras rullalautailija 2001.

Milleniumin skedeaalto hiipui samoihin aikoihin kuin nykypäivän lukiolaiset syntyivät, mutta nyt laji on tullut taas takaisin ehkä suurempana kuin koskaan. Rullalautailu on mukana Tokion olympialaisissa sitten, kun ne joskus järjestetään.

Mutta kyse ei ole siitä, että skeittaus tarvitsisi olympialaisia. Suosittua siitä on tullut
muutenkin. Ennemminkin sporadisen lajivalikoiman ja ikääntyvien katsojien kanssa painiva olympia-show tarvitsee skeittausta ja skeittaajia. Rullalautailu kun ei ole pelkkä liikuntasuorite.

Kun skeittauksen harrastajat ryhtyivät puuhaamaan Tampereelle lajiin painottuvaa lukiokoulutusta, oli alusta asti selvää, ettei sitä rakenneta kilpailutoiminnan tai pelkän urheilun ympärille.

Mikko Kyrönviita on ollut olennainen osa uuden skeittilinjan suunnittelua. Työ on jatkunut vuosia, mutta tulevana syksynä se vihdoin kantaa hedelmää, kun linjan ensimmäinen vuosikurssi aloittaa opintonsa.

Tampereen yliopistossa ympäristöpolitiikan tutkijana työskentelevä Kyrönviita aloitti rullalautailun 1980-luvun puolivälissä kotikylillään Parkanossa. Vaikka tuolloin Suomessa jylläsi niin sanottu toinen skeittiaalto, eivät pieni paikkakunta, outo harrastus ja sen mukana tulleet erikoinen musiikkimaku sekä isot vaatteet olleet tie suosituimpien nuorten piireihin.

”Turpiin tuli”, muistelee Kyrönviita.

Sittemmin laudan päällä on vierähtänyt jo 35 vuotta. Kyrönviita on toiminut aktiivisesti Tampereen paikallisessa skeittiyhteisössä, erityisesti skeittaajien oman yhdistyksen Pirkanmaan Kaarikoirien kanssa. Samoissa piireissä kehittyi idea skeittilukion perustamiselle.

Luca Ekman, frontside layback.

Täysin tyhjästä ajatus ei syntynyt, vaan inspiraatiota saatiin Ruotsin Malmössa toimivasta Bryggerietin lukiosta, joka aloitti skeittauspainotteisen opetuksen jo vuonna 2006.

Rullalautailu on ohjannut myös Kyrönviidan omaa oppimispolkua.

”Skeittaus on keskeinen syy siihen, miksi olen alkanut opiskella yliopistossa aluetiedettä ja kaupunkitutkimusta sekä lukenut Aallossa visuaalista kulttuuria. Kaikki kiinnostus kaupunkitilaan ja arkkitehtuuriin on lähtenyt skeittivideoista ja -lehdistä. Englantiakin opin Thrasheria lukiessa enkä niinkään koulun penkillä, kuten varmasti moni muukin tuohon aikaan”, Kyrönviita muistelee.

”Skeittaus on keskeinen syy siihen, miksi olen alkanut opiskella yliopistossa aluetiedettä ja kaupunkitutkimusta sekä lukenut Aallossa visuaalista kulttuuria.”

Mikko Kyrönviita, tutkija tampereen yliopistossa

Rehtori vakuuttui

Tampereen kaupungin puolesta skeittilinjalle näytettiin vihreää valoa vuonna 2018. Linjan kodiksi valikoitui Sammon keskuslukio, josta löytyi jo ennestään sekä urheilu- että viestintälinjat.

Tavallaan skeittilinja yhdistelee näitä molempia, sillä rullalautailua ei voi eristää sitä ympäröivästä kulttuurista pelkäksi liikuntamuodoksi. Harrastajat kuvaavat skeittausta, julkaisevat elokuvia ja pienlehtiä sekä järjestävät itse skeittitapahtumia ja myös rakentavat harrastuspaikkoja. Itse tekemisen meininki kuuluu skeittikulttuuriin vahvasti.

Sammon keskuslukion rehtori Tuija Ylöniemi ja viestintälinjan koordinaattori Sanna Tikka ovat keskustelleet runsaasti skeittilinjan toteutuksesta muiden linjaa suunnitelleiden toimijoiden, kuten skeittiyhdistys Kaarikoirien, Olympiakomitean ja Tampereen yliopiston kanssa.

Vaikka skeittaus onkin nyt osa olympialaisten lajivalikoimaa, ei sitä pidetty linjaa määrittelevänä seikkana. Tärkeämpää opetuksessa on yhteisöllisyyden korostaminen sekä nuorille tarjottava väylä vaikuttamiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen.

Samuli Karjalainen, switch frontside feeble.

”En ollut ajatellut aikaisemmin sitä, minkä Kaarikoirat toivat esille, eli että skeittaukseen sisältyy paljon yhteiskunnallista osaamista ja aktiivista kansalaisvaikuttamista. Ja myös vuorovaikutusta niin kaupungin tasolla kuin kansainvälisestikin”, Ylöniemi mainitsee.

Skeittilinjan opetussuunnitelmaa koostaessa haluttiin painottaa erityisesti yhteisöllisyyttä ja oman polun löytämistä. Pedagogisissa päätöksissä mietittiin erityisesti ryhmädynamiikkaa ja yhteisten projektien toteuttamista. Linjalla suoritetaan normaalin lukiokoulutuksen lisäksi 16 opintopistettä linjan omia opintoja, mikä vastaa kahdeksaa kurssia. Kursseja voidaan jakaa pienempiin tai isompiin osasuorituksiin, esimerkiksi opiskelijoiden toteuttama skeittitapahtuman suunnittelu tai tapahtumaviestintä voitaisiin laskea opintopisteiksi.

Skeittaamista kouluajalla

Toki skeittilinjaan kuuluu myös varsinaista rullalautailua. Pirkanmaan Kaarikoirat on kouluttanut linjaa varten kaksi lajin valmentajaa.

Normaalisti linjalaiset pääsevät harjoittelemaan skeittaamista viikoittain Tampereella sijaitsevilla skeittialueilla ja kaupunkiympäristössä. Opintoihin kuuluu olennaisesti myös opintokokonaisuus skeittaamisen harjoittelusta.

Sohvalla hengaavat Veikko Martikainen (vas.), Tommi Feldberg, Mikko Rikala ja Jami Karjalainen. Taustalla Luca Ekman täräyttää backside slash grindin.

Skeittilinjan opiskelijat pääsevät skeittaamaan paljon yhdessä, mikä luo ryhmän sisäistä yhteishenkeä ja mahdollistaa oivan tilaisuuden myös kaupunkitilan hahmottamiseen. Ympäristöpolitiikan tutkija Mikko Kyrönviidan mukaan skeittaus julkisessa kaupunkitilassa on olennainen osa skeittikulttuuria, ja tätä suhdetta kaupunkitilan käyttöön halutaan yhdistää myös opintoihin.

”Kaupunkitilan käyttöön liittyy vastuuta ja velvollisuuksia. Kaupunkitilassa on muita käyttäjiä ja ihmisryhmiä, eikä skeittauskaan välttämättä jokaiseen paikkaan sovi. Voidaan havainnollistaa, miksi tietynlaisia kaupunkitiloja on suunniteltu ja miksi ne tilat ovat skeitattavia, vaikka niitä ei ole alun perin siihen tarkoitettu.”

Tauno Ahola ja Manu Viitakangas, boardslide ja manual.

Skeittilinjan toivotaan tuovan monipuolisuutta skeitti- ja lukiokulttuuriin

Nuori lukiolainen voi löytää skeittauksen kautta monia eri väyliä kohti tulevaa ammattia, sillä skeittikulttuuri yhdistelee paljon eri osa-alueita kuten valo- ja videokuvaamista, tapahtumatuotantoa ja arkkitehtuuria. Lajin monimuotoisuus näkyy myös linjan suunnittelutiimissä.

Hervannan kampukselta valmistunut arkkitehti Ella Salminen on ollut mukana skeittilinjan suunnittelussa, jotta opintoihin saataisiin kaupunkikehityksen lisäksi skeittausta harrastava arkkitehtuurin ammattilainen. Salmisen rooli mahdollisena skeittialueiden suunnittelun opettajana on vielä epäselvää, mutta hän uskoo, että opetus kannustaisi lukiolaisia tähtäämään myös arkkitehtuurin suuntaan. Osuudestaan linjan toteutuksessa hän näkee muutakin hyötyä.

”On hienoa, että linjan suunnittelussa ja mahdollisesti opetuksessakin on myös naisedustusta.”

Skeittaus on ollut viime vuosiin asti vahvasti nuorten miesten hallitsema laji. Uusimman skeittiaallon näkyvimpiä piirteitä on ollut naisten ja sukupuolivähemmistöjä edustavien skeittarien esiinmarssi.

Skeittilinjalle halutaankin monipuolinen joukko opiskelijoita, joista jokaisen ei tarvitse olla teknisesti huipputasolla. Linjan viestinnässä on pyritty tavoittamaan skeittaajia taitotasoon, sukupuoleen tai taustoihin katsomatta. Tyttörullalautailijoiden yhdistys TRL toimii linjan yhteistyökumppanina ja yhdistyksen vankkaa kokemusta tasa-arvoa edustavana toimijana pidetään linjan sisällä todella tärkeänä asiana.

Sammon lukion viestintälinjan koordinaattori Sanna Tikka toivoo linjalla olevan positiivisia vaikutuksia myös muihin lukio-opiskelijoihin.

”Toivon, että parhaimmillaan se, että saamme tänne skeittariporukkaa voi kasvattaa myös meidän muita lukiolaisia näkemään uudenlaisia juttuja, kulttuurin monimuotoisuutta ja erilaisia tapoja elää.”

Elias Kanerva (vas.), Mitja Piekäinen ja Touko Tolvanen vastailevat toimittajan kysymyksiin. Nuoret eivät ole vielä varmoja tulevaisuuden urasuunnitelmistaan, mutta skeittauksen parissa työskenteleminen pitkin elämää olisi heistä hienoa.

Motivaatiolla sisään

Uudelle skeittilinjalle valitaan 20 opiskelijaa. Pelkästään silkkisen ilmavalla kickflipillä ovet eivät aukea, vaan linjalle hakiessa tulee palauttaa ennakkotehtävä, joka koostuu motivaatiokirjeestä, vapaamuotoisesta henkilökohtaisesta lajihistoriasta sekä kuva- ja videonäytteistä. Ennakkotehtävien perusteella muun muassa visuaaliset taidot, tapahtumien järjestäminen ja kisamenestys lasketaan eduksi. Linjalle toivotaankin monipuolista joukkoa nuoria, joilla on mahdollisuudet kehittää itseään skeittaajana ja ihmisenä.

”Toivoisin, että tämä linja soveltuisi marginaalissakin olleille ihmisille, jotta heillä olisi mahdollisuus tuoda omat vahvuutensa esiin ja saada niistä palautetta.”

Tuija Ylöniemi, sammon lukion rehtori

Skeittilinjan sisäänpääsyn keskiarvoraja on 7,75. Se on sama kuin viestintälinjalla ja matalampi kuin Sammon lukion yleinen raja. Matalammalla keskiarvolla halutaan antaa tilaa sille, että opiskelija voi ennakkotehtävän avulla osoittaa osaamista, joka ei näy peruskoulun päättötodistuksessa.

”Toivoisin, että tämä linja soveltuisi marginaalissakin olleille ihmisille, jotta heillä olisi mahdollisuus tuoda omat vahvuutensa esiin ja saada niistä palautetta”, Sammon lukion rehtori Tuija Ylöniemi tiivistää.

Myös kilpailupainotteiselle ammattilaisuudelle pidetään ovi auki. Mikäli opiskelija haluaa keskittyä skeittilinjan aikana huippu-urheilijan uraan ja skeittikisojen käymiseen, on hänellä mahdollisuus hakea opintojen aikana urheilulinjalle. Siellä avautuvat urheilulinjalaisille suunnatut palvelut, joihin kuuluun muun muassa aktiivista kehonhuoltoa, ravitsemustieteen opiskelua ja enemmän valmentajan ohjaamaa treeniaikaa.

Elias Kanerva, rock to fakie.

Yliopisto esillä

Tampereen yliopiston uusi kansainvälinen Sustainable Urban Development -ohjelma on keskeisessä osassa skeittilinjaa käyvien lukiolaisten ja yliopiston välisessä yhteistyössä. Ohjelmaan sisältyvät kaupunkikehityksen kurssit paneutuvat kestävän kehityksen mukaisiin ratkaisuihin, ja kenttä kurssien työt keskittyvät Hiedanrannan alueelle.

Tämä antaa skeittilinjan opiskelijoille mahdollisuuden osallistua käytännön töihin Hiedanrannassa, missä Pirkanmaan Kaarikoirien skeittitilat sijaitsevat. Kyrönviita näkee tämän yhteistyön tärkeänä paikkana molemminpuoliselle oppimiselle.

”Skeittaaminen itsessään ja esimerkiksi Kaarikoirien toiminta ovat hyvinkin vahvasti yksi kaupunkikulttuurin ja kaupunkitilan ilmiö. Idea on, että yliopisto-opiskelijat voisivat oppia skeittareilta, ja kun erilaiset toimijat kohtaavat, syntyy oppimista ja vuorovaikutusta. Sitä kautta myös lukiolaisten kynnys yliopistoa kohtaan madaltuu ja he voivat hahmottaa millaisia juttuja yliopistossa tehdään, ja että se on heillekin mahdollista.”

Hiedanranta on lukion kannalta keskeinen sijainti myös siksi, että alueelle ollaan aloittamassa uuden skeittihallin rakentamista tämän vuoden syksyllä. Halli rakennetaan vanhan muovitehtaan tiloihin.

Uudelle hallille on Tampereella suuri kysyntä paitsi lukiolinjan aloituksen vuoksi, myös siksi, että Tampereen edellinen street-skeittaukseen tarkoitettu sisähalli suljettiin kaksi vuotta aiemmin. Skeittihalleille on tyypillistä, että niitä pyöritetään väliaikaisissa tiloissa kengännauhabudjetilla ja vapaaehtoisvoimin. Uusi, lukiokoulutukseen kytköksissä oleva pysyvä sisäharrastuspaikka on merkittävä parannus tähän tilanteeseen.