Toimittaja lähti pahvikyltin kanssa Hervantaan etsimään työttömiä opiskelijoita
Toimittaja lähti pahvikyltin kanssa Hervannan kampukselle etsimään opiskelijoita puhumaan kesätyöttömyydestä. Vaikka kyltin ääreen ei pysähdytty, kesäajan työttömyys on todellinen ongelma.
Teksti: Pihla Nurmi
Kuvat: Joel Peltonen
You can also read this article in English.
Jollain tavalla minua hävettää. Istun Hervannan kampuksen päärakennuksen ala-aulassa pahvikyltti käsissäni. Kyltin teksti huutaa asiaa, josta opiskelijoiden keskuudessa tunnutaan vaikenevan.
“Vielä ilman kesätöitä? Kerro ajatuksistasi Visiirin toimittajalle.” Ja sama toistettuna englanniksi.
Olen etsinyt jo kahden viikon ajan ilman kesätöitä jäänyttä opiskelijaa, joka suostuisi kertomaan tulevan kesän rahatilanteestaan. Viestikanavat ovat kaikuneet tyhjyyttään, vaikka olen yrittänyt tavoittaa haastateltavaa lähes kaikin keinoin.
Päädyn lopulta pyytämään opiskelijoita puhumaan rahasta kasvotusten. Siksi jalkaudun kampukselle.
Moni vastaantuleva opiskelija saattaa olla yhä ilman kesätöitä. Työllisyystilanne on heikentynyt, ja kesätyötilanne on tänä vuonna poikkeuksellisen hankala: paikkoja on aiempaa vähemmän, hakijoita ennätysmäärä. Jo pelkästään Puuilon kesätyöpaikkoihin haki Aamulehden mukaan 21 000 ihmistä – paikan sai heistä 400.
Kelan mukaan noin 23 800 opiskelijaa sai toimeentulotukea vähintään yhtenä maksukuukautena kesä–elokuussa vuonna 2025. Tänä kesänä opiskelijoiden taloudellinen tilanne voi olla erityisen hankala asumistukiuudistuksen vuoksi. Nykyinen asumislisä on sidottu opintotukikuukausiin, ja jos kesällä ei suorita opintoja, tuki katkeaa kesäkuukausien ajaksi kokonaan.
Maailmantilannekin kiristyy, hinnat nousevat, sosiaalietuuksia leikataan ja uutiset täyttyvät kriiseistä. Tuoreen nuorisobarometrin mukaan nuorten tyytyväisyys omaan elämään on laskenut historiallisen matalalle tasolle.
Ja tämän kaiken keskellä monen opiskelijan sähköpostiin kilahtaa toistuvasti viesti:
Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun.
Raha-asioista vaietaan usein
Annan kyltin puhua puolestani. En kehtaa häiritä opiskelevia tai tunkeutua keskelle kaveriporukoiden keskusteluja. Tässä vaiheessa minulla on vielä toivoa, että onnistun Salen takahuoneesta myyjältä saadun pahvinpalan avulla houkuttelemaan työttömiä opiskelijoita luokseni.
Seisoessani kampuksella ympäröivä hälinä ja puheensorina korostavat sitä, ettei kukaan halua puhua minulle. Moni vilkaisee kylttiä ohi kulkiessaan. Joitakin se huvittaa, toiset supattelevat siitä jotain ystävälleen. Osa pysähtyy hetkeksi lukemaan, mutta jatkaa sitten matkaansa. Suurin osa kävelee ohi.
Kyltin kanssa seisominen ja tyhjyyttä humisevat viestikanavat turhauttavat minua, mutta itsekin opiskelijana ymmärrän hyvin, miksi moni ei halua puhua. Rahasta vaietaan Suomessa usein, erityisesti silloin kun sitä ei ole. Oma tilanne voi hävettää ja huonoksi työnhakijaksi leimautuminen pelottaa. Julkisessa keskustelussa opiskelijoita on kuvattu toistuvasti yhteiskunnan taakkana – ihmisinä, jotka eivät tee tarpeeksi tai elävät muiden rahoilla.
Ehkä moni ei halua vielä huhtikuussa luopua toivosta. Kesään ja opintotuen kesätaukoon on kuitenkin vielä hieman yli kuukausi aikaa.
Rahasta vaietaan Suomessa usein, erityisesti silloin kun sitä ei ole.
Tilanne on perseestä
Treyn sosiaalipoliittinen asiantuntija Ilona Taubert kuvaa ensi kesän tilannetta opiskelijoiden osalta suorasanaisesti.
”Tilanne on perseestä.”
Taubertin mukaan keskeinen ongelma on järjestelmän rakenne. Opiskelijoiden siirtäminen pois yleiseltä asumistuelta on heikentänyt toimeentuloa, ja kesällä tilanne korostuu entisestään. Asumislisää ei makseta kuukausilta, jolloin opintotukea ei nosteta, mikä koskee monia juuri kesäkuukausina.
Samalla heikko työllisyystilanne vaikeuttaa opiskelijoiden asemaa.
“Työpaikkoja on nyt yksinkertaisesti liian vähän. Samoista kesätyöpaikoista kilpailee suuri joukko eri taustoista tulevia hakijoita. Opiskelijat ovat osa tätä joukkoa”, Taubert sanoo.
Jos kesätöitä ei löydy, seuraukset ulottuvat pidemmälle.
“Jos opiskelija ei saa kesällä töitä, hän ei pysty turvaamaan toimeentuloaan loppuvuodelle.”
Kesällä toimeentulo nojaa usein lainaan, mikä huolestuttaa Taubertia. Opiskelijat eivät siirry työelämään samalta viivalta.
“Toisilla on tukenaan perheen taloudellinen turva, toiset joutuvat rahoittamaan elämisensä lainalla. Se näkyy myöhemmin varallisuuseroina.”
Kesäajan työttömyys lisää epävarmuutta ja painetta.
“Opiskelun ei pitäisi olla taloudellinen riski. Jos siitä tulee sellainen, jokin on mennyt pieleen.”
Onko teillä kesätöitä?
Päädyn siihen, ettei pahvinpalan kanssa pyöriminen tuota tulosta. Olen kuluttanut kengänpohjiani Tietotalon, Kampusareenan ja päärakennuksen lattioilla jo lähes tunnin.
Pyydän Ilonalta apua. Hän ohjaa meidät Treyn toimistolle, josta kaksi hallituksen jäsentä lähtee viemään minua ja kuvaajaa kohti kellarin kiltahuoneita.
Sieltä löytyisi opiskelijoita ilman kesätöitä.
Huomaan ilahtuvani. Haastateltava voisi vihdoin löytyä. Ajatus tuntuu kuitenkin ristiriitaiselta: se tarkoittaa myös sitä, että monella teknillisen alan opiskelijalla ei ole kesätöitä.
Saavumme kiltahuoneille.
“Hi, do you all have summer jobs?” kysyn englanniksi.
“Onko teillä kesätöitä?” huutelen suomeksi.
Lopulta osun kultasuoneen. Bioteekkarikilta Bionerin kiltahuoneella useampi opiskelija kertoo olevansa ilman kesätöitä. Selitän, miten olen yrittänyt löytää haastateltavia.
Vastaukseksi saan opiskelijoilta varovaista naurua.
Yksi heistä suostuu haastatteluun.
Kolmekymmentä hakemusta ei riitä
Opiskelija esittäytyy Valtteri Väistöksi, toisen vuoden bioteknologian ja biolääketieteen opiskelijaksi. Hän kertoo avoimesti, miltä tuntuu, kun kesätöitä ei löydy.
”Olen hakenut tänä keväänä yli kolmeakymmentä kesätyöpaikkaa. Kaikkiin olen ollut mielestäni pätevä, mutta haastatteluun asti en ole päässyt yhteenkään.”
Hän saa lähes päivittäin saman viestin työpaikoista sähköpostiinsa: valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun.
Väistö muistelee, että vielä vuonna 2023 kolme hakemusta riitti.
”Nyt kolmekymmentä ei riitä mihinkään.”
Hän on hakenut sekä asiakaspalvelutöitä että oman alan paikkoja muun muassa Tampereen Vedeltä ja Energialta, sekä paikkoja myös Joensuusta. Tilanne turhauttaa.
”Systeemi on aika pielessä. Työpaikkoja ei vain ole, ja samoista paikoista kilpaillaan vastavalmistuneiden kanssa. Hallitus on pettänyt opiskelijat.”
Väistö kertoo, että epävarmuus herättää välillä myös itsekriittisyyttä.
”Kyllä välillä miettii, olenko epäonnistunut.”
Toisaalta hän tietää, ettei ole tilanteessa yksin. Moni hänen tuttavistaan on samassa tilanteessa.
Kesällä Väistö aikoo tehdä opintoja ja nostaa tarvittaessa opintolainaa, jos säästöt tai kevään osuus opintolainasta eivät riitä. Kesäopintojen mahdollisuudet alkavat kuitenkin toista kesää opintotuella opiskellessa olla vähissä, ja tukikuukausiakin on rajallinen määrä.
”Kyllä tiedän, että tänä kesänä vielä selviän. Jos ensi vuonna ei tule töitä, sitten alkaa oikeasti stressata. Silloin ei vain ole rahaa.”
Vielä vuonna 2023 kolme hakemusta riitti. Nyt kolmekymmentä ei riitä mihinkään.
Häpeä ja puhumattomuus konkretisoituvat
Palaan kiltahuoneilta päärakennuksen pääoville.
Kampuksella kiertäminen saa minut pohtimaan, miksi kukaan ei pysähtynyt kylttini kehotuksesta puhumaan. Syy on osin ymmärrettävä: harva suomalainen alkaa vapaaehtoisesti jutella tuntemattoman kanssa, eikä lähestymistapani ollut helpoin mahdollinen.
Sain yhden opiskelijan puhumaan, ja lasken sen hyvin onnistuneeksi keikaksi.
Silti hiljaisuus jää mieleen. Häpeä ja puhumattomuus tuntuvat konkretisoituvan juuri siinä, ettei kukaan pysähdy. Kenelläkään ei ole velvollisuutta kertoa tilanteestaan – eikä kukaan ehkä haluakaan. Kaikesta ei ole helppo puhua, varsinkaan rahasta.
Eniten mietin opiskelijoita, joilla ei ole varaa velkaantua. Ilona Taubertin mukaan järjestelmän kannalta vaikeimpaan asemaan joutuvat erityisesti matalapalkka-aloille valmistuvat, kuten varhaiskasvatuksen opettajat, luokanopettajat ja kääntäjät. Heille lainan ottaminen ei ole yksiselitteinen ratkaisu. Ilman sitä arjen kulujen kattaminen opiskeluaikana voi kuitenkin olla vaikeaa.
Jutun tekeminen palauttaa mieleeni myös oman tilanteeni muutaman kesän takaa. Jäin silloin opiskelijana ilman kesätöitä, mutta selvisin kesästä opintojen, satunnaisten keikkojen ja säästöjen turvin. Sain myös opintotukea ja yleistä asumistukea, joten tilanne oli kohdallani vielä hallittavissa.
Nyt monelle nämäkään vaihtoehdot eivät ole samalla tavalla mahdollisia.
Lyttään pahvin kasaan ja tungen sen keräyskartonkiastiaan.
Ehkä joku huokaisi helpotuksesta nähdessään kyltin päätyneen vihdoin roskiin.
Toimeentulotuki on viimeinen vaihtoehto
Kelan toimeentulotuen asiantuntija Johanna Juntunen kuvaa, miten järjestelmä toimii opiskelijan kohdalla kesällä, jos kesätöitä ei saa.
”Opiskelija voi ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, mutta oikeutta työttömyysetuuteen ei yleensä synny. Hänet katsotaan päätoimiseksi opiskelijaksi”, Juntunen kertoo.
Kesällä opiskelija voi käytännössä saada tukikuukausien rajoissa opintotukea ja opintolainaa. Jos kumpikaan näistä ei ole enää mahdollista, opiskelija voi saada toimeentulotukea. Sen saaminen edellyttää, että opintolaina on ensin nostettu ja käytetty. Opiskelijan tulee olla myös selvittänyt mahdollisuudet opiskella kesäajalla opintotuen turvin sekä hakenut aktiivisesti kesätöitä. Toimeentulotuki on ikään kuin viimeinen vaihtoehto.
Vuonna 2025 opiskelijat siirrettiin yleisestä asumistuesta opintotuen asumislisälle, mikä vaikuttaa myös kesäaikaan.
”Asumislisää ei makseta kuukausilta, jolloin opintotukea ei saa, eikä tällöin voi saada yleistä asumistukea, vaikka vuokra juoksisi”, Juntunen sanoo.
Juntusen mukaan toimeentulotukea hakevien opiskelijoiden määrä kasvaa kesäisin. Osa pyrkii kuitenkin pärjäämään säästöillä tai lainalla.
Opintotukeen on valmisteilla kokonaisuudistus, joka tulisi mahdollisesti voimaan elokuussa 2027. Nykyisten tietojen mukaan se ei kuitenkaan tuo parannuksia opiskelijoiden kesäaikaiseen toimeentuloon.