Vaaliasiantuntija: Edarivaalien äänestysprosentti ei uhkaa legitimiteettiä
Teksti: Aapo Laakso
Kuvitus: Pauliina Lindell
Edustajistovaalien yhteydessä esiin nousee vuodesta toiseen yksi puheenaihe: Äänestysprosentti. Äänestysintoa pidetään yleisesti laimeana, ehkä jopa laimeampana kuin se todellisuudessa on.
Visiiri otti äänestysprosentin puheeksi Suomen tunnetuimman äänestys- ja vaalitutkijan Sami Borgin kanssa.
Borgin virallinen olemus ja hillityllä tampereen kielellä esitetyt tulosanalyysit ovat tuttuja likimain jokaisesta Ylen vaalilähetyksestä 1990-luvun lopulta alkaen. Television ulkopuolella Borg työskentelee politiikan tutkijana ja yliopistonlehtorina Tampereella.
Monien tapaan vaalitutkijan ensiarvaus edustajistovaalien äänestysaktiivisuudesta on ”parikymmentä prosenttia”. Lyhyellä perehtymisellä synkähkö ensikäsitys kuitenkin kirkastuu.
”Vuoden 2019 edustajistovaalien valtakunnallinen äänestysprosentti oli korkein koko 2000-luvulla. Siellähän on suunta ihan mukavassa mallissa.”
Edustajistovaalien äänestysprosenteista laskettu valtakunnallinen keskiarvo on ollut nousussa jo neljissä peräkkäisissä vaaleissa. Kun vuonna 2013 se oli 26,9 prosenttia, oltiin viime vuoden laskennassa jo 32,4 prosentissa.
Borg huomauttaa, että puoluepoliittiset ryhmät saivat koko maassa edellisissä edustajistovaaleissa vain 27 prosenttia äänistä. Se on melko vähän, vaikka osuus on ollut kasvussa.
”Puoluepolitiikka ei ole vuosikymmeniin ollut nuorison, josko kenenkään suosiossa. Kun eduskuntavaaleissa äänestysprosentit olivat kaikkein korkeimmillaan 1960-1970 -luvuilla, niin edustajistovaalienkin äänestysprosentit olivat vähintään 50:ssä. Siitä ollaan tultu aika paljon alas, mutta niin ollaan valtakunnallisissakin vaaleissa.”
⠀
Tampereella edellisten TREYn edustajistovaalien äänestysaktiivisuus kohosi jo 38,9 prosenttiin. Se on lähes eurovaalien tasoa. Borgin mukaan äänestysprosentti on sellaisella tasolla, että siihen ei voi vedota perusteluna legitimiteetin puutokselle.
”Meillä on kuntavaaleissakin ollut kuntia, joissa äänestysprosentti on ollut alle 50. Toiminnallisesta näkökulmasta ei se toiminnan hyväksyttävyys siitä paljoa kummallisemmaksi muutu, oli äänestysprosentti kymmenen prosenttiyksikköä matalampi tai korkeampi.”
Vaalitutkijan kokemuksella Borg osaa myös arvioida, olisiko äänestysprosentilla vaikutusta ryhmien voimasuhteisiin.
”Perinteiset kysymykset liittyvät ehkä siihen, että jos äänestysprosentti olisi esimerkiksi 60, niin olisiko edustajiston kokoonpano kuinka erilainen? Itse asiassa luulen, ettei se olisi kauhean erilainen. Suurin piirtein samat ryhmittymät saisivat samanlaisia ääniosuuksia, ja luultavasti suunnilleen samat ehdokkaatkin pääsisivät läpi.”
Borgin mukaan legitimiteetti muodostuu muustakin kuin vaalien äänestysprosentista.
”Siihen liittyy esimerkiksi se, että millä muilla keinoin kuin vaaleilla edustajisto pyrkii saamaan tietoonsa, mitä opiskelijat haluavat ja miten ylioppilaskunnan toimintaa halutaan kehittää. Siihen on leegio erilaisia toimintoja.”
⠀
Miksi äänioikeus sitten jää useammalta kuin joka toiselta käyttämättä? Sami Borg näkee, että syy on sama kuin valtakunnallisissakin vaaleissa: Kuten valtioon tai kuntaan, on ylioppilaskuntaan pakko kuulua. Äänestämään ei kuitenkaan ketään pakoteta, eikä kaikilla siihen ole mielenkiintoa.
”Intuitiivisesti on aika selvää, että äänestämättä jättäminen johtuu yleensä kiinnostuksen puutteesta ja osittain ihan välinpitämättömyydestä, josta ei tarvitse kauhean paljon huolestua.”
Vaalitutkija uskoo, että taustalla on myös sama ilmiö kuin vanhemmilla lasten urheiluharrastuksissa. Osa ihmisistä toivoisi, että jäsenmaksun maksaminen riittää osallistumiseksi, eikä toiminnassa tarvitsisi muuten olla mukana.
”Se on ihan tyypillinen tapa ihmisille hoitaa asioita, eli ajatellaan, etteikö tästä jo pelkällä rahalla selviäisi, vai pitääkö tähän käyttää omaa aikaakin.”
Vielä yksi näkökulma äänestysprosenttiin on se, voisiko äänestämättä jättämisen nähdä protestina, jolla halutaan kritisoida ylioppilaskunnan toimintaa?
Borgin mukaan ilman tutkimusnäyttöä tällaista argumenttia ei voi pitää uskottavana.
”Vaikea kuvitella. Olen tutkinut äänestämättä jättämistä eduskuntavaaleissa ja tutkimuksessa ilmeni, että protestiksi äänestämättä jättämistä tekevät ihmiset ovat lähinnä sellaisia, joilla on vakiintunut puoluekanta ja he haluavat teolla rankaista omaa puoluettaan, mutta eivät vaihtaa puoluetta.”
Perinteisesti tyytymättömyyttään on voinut osoittaa myös äänestämällä tyhjää. Ainakaan viime edustajistovaaleissa ilmiö ei noussut juuri esiin, tyhjiä oli ainoastaan 12 kappaletta annetuista 6867 äänestä.
⠀
Sami Borgin vinkit äänestysprosentin nostamiseen:
1. Määrällisesti riittävä ehdokasasettelu: ”Ihmiset käy äänestämässä, kun tuttuja on ehdolla.” Poliittisesti sitouttumattomia ryhmiä: ”
2. Jos puoluepoliittiset ryhmät saavat vain neljänneksen äänistä, olisi äänestysprosentti huomattavasti matalampi ilman sitoutumattomia ehdokkaita.”
3. Kampanjointi sosiaalisessa mediassa: ”Kustannustehokas kampanjointi on varmasti kasvattanut äänestysintoa. Asiansa saa helposti eteenpäin, kunhan jaksaa tehdä somessa kampanjaa.”