Ysärin uskomukset teekkareista elävät ja hengittävät – mitä sanovat teekkarit itse?
Tamperelaisen opiskelijakulttuurin sydämessä sykkii teekkarikulttuuri. Toteutimme uudelleen 30 vuoden takaisen gallupin ja selvitimme, tiedetäänkö teekkareista muuta, kuin että he osaavat ryypätä ja rellestää.
Teksti ja kuvat: Aliisa Lyly
Kuvitus: Anturi-lehti 17.9.1996
Kolmekymmentä vuotta sitten Anturi-lehti lähti selvittämään, mitä Tampereen kaduilla tiedetään teekkareista. Anturi oli Tampereen teknillisen yliopiston ja sen ylioppilaskunnan TTYY:n yhteinen lehti. Se on siis ikään kuin Visiirin esi-isä. Poimintoja lehdestä olet saattanut nähdä Visiirin Yhteinen ysäri -palstalla.
Kun Tampereen keskustaan lähtee kiertämään ja kysyy uudemman kerran kouralliselta ihmisiä tietoa teekkareista, on tulos yllättävä.
Vastaus on kerta toisensa jälkeen:
“En tiedä teekkareista mitään.”
Uskomatonta. Ovatko teekkarit kuolleet hiljaa sukupuuttoon ja kadonneet kokonaan tamperelaisten kansantajusta? Kenties heillä on jokin niin synkkä salaisuus, että kukaan ei uskalla puhua siitä ääneen. Tutkimusta on tehtävä lisää!
Joku ohikulkija mainitsee tietävänsä, että on olemassa jotain “vapputeekkareita”, mutta jatkaa matkaansa sen kummempia tarkentamatta.
Sorsapuistossa kohtaamamme ex-teekkari Matti Hoivala kertoo, että teekkareita on kahdenlaisia.
“Mennään ääripäästä toiseen. On niitä, jotka bailaa ja vetää kaljaa etenkin vappuna sen neljä viikkoa putkeen. Sitten on niitä, jotka eivät niinkään pidä kirjaa koska juhlia on, vaan kääntyvät ennemmin kirjojen puoleen. Harvemmin on sellaista normaalijakaumaa.”
Vappurientojen, viikkojen ryyppyputkien ja himopänttäämisen ohella kaupungilta on vaikea saada mitään mielikuvia teekkareiden todellisesta esanssista. Useiden pakkien saattelemina päätämme lähestyä itse eksperttejä.
Ysärin kulahtaneet myytit elävät yhä
Tampereen Teekkarit ry:n (TT) puheenjohtaja Pinja Varis ja talousmestari Aino Närhi lukevat yhdessä vuosikymmenten takaisen jutun välillä naurahdellen.
“Tässä jutussa oli yllättävän paljon sellaisia asioita, mitä kuulee kyllä usein edelleen,” Närhi sanoo.
Pian käy kuitenkin selväksi, että humoristisesta ja historiallisesta arvostaan huolimatta Anturin Teekkareiden jäljillä (17.9.1996) on sisällöllisesti vähintäänkin ikääntynyt. Villit myytit teekkareista elävät edelleen, mutta totuus on toinen.
“Itse olen huomannut, että etenkin humanistien puolella on edelleen todella vahva ajatus, että teekkarit vain ryyppää ja rellestää. Mielestäni sellainen on kuitenkin vähentynyt huomattavasti,” kommentoi teekkarimestari Hilla Hirvikoski.
Niin. Anturin gallupiin vastanneet ihmiset muodostavat teekkareista loppujen lopuksi melko yksipuolisen kuvan: teekkarit ovat matemaattisesti fiksuja, mutta muuten vähän epäkulturelleja ja ujojakin pojankoltiaisia, jotka pitävät kovasti kaljasta.
Siihen, kuinka lähellä totuutta nämä kuvitelmat ovat vielä 1990-luvun puolella olleet, voivat nykyiset TT:n edustajat heitellä vain mutuisia arvioita.
Moderni teekkari on kuitenkin kaukana Anturin prototeemusta, “suomalaisesta heppulista”. Oikeastaan keskivertoteekkarille on nykypäivänä liki mahdotonta muodostaa mitään tiettyä raamia. Heidän riveistään löytyy rutkasti kansainvälisiä opiskelijoita ja sukupuolijakaumakin on tasoittunut. Joku saattaa olla kasvissyöjä, toinen absolutisti – jollakin saattaa mennä sitä kaljaakin.
“Kyllä sen kuitenkin tunnistaa, että ei ole enää täällä Hervannassa, kun vierailee vaikkapa keskustakampuksella. Siellä on erilainen ilmapiiri, sellaista kaupungin hulinaa”, Varis pohtii.
Kaikessa korostuu yhteisöllisyys
Tamperelaisen opiskelijakulttuurin sydämessä sykkii teekkarikulttuuri. Esimerkiksi monet vappuperinteet ja kyykkä ovat teknillisten alojen opiskelijoiden lahjoja laajemmalle opiskelijayhteisölle.
Ehkä teekkareiden taipumus vaalia ja arkistoida perinteitään on myös osasyy heistä liikkuviin legendanomaisiin huhuihin. Muistot teekkareiden villeimmistä tempauksista ovat juurtuneet opiskelijayhteisön perimätietoon.
“Hommat tehdään aina pilke silmäkulmassa. Se on minusta aina ollut teekkaripiireissä se juttu”, Aino Närhi toteaa.
Elämänilo näkyykin tapahtumassa kuin tapahtumassa. Laulu raikaa aina sitseiltä teekkarisaunaan, ja saavatpa muutkin nauttia teekkareiden anneista muun muassa harrastekerhojen merkeissä. Teekkareiden kerhoja eri rasahduksille onkin Variksen arvion mukaan seitsemisenkymmentä.
“Kaikessa tekemisessä korostuu yhteisöllisyys. Oli se sitten vappu, fuksikulkue tai lakitus, ilman ihmisiä ei tapahdu mitään”, Pinja Varis painottaa.