Pääkirjoitus: Askelia lähemmäs dystopiaa 

Kevät on yliopistolla aikaa, jolloin toiveikkuus ja voipuneisuus kulkevat käsi kädessä. Viikot hupenevat, vauhti kiihtyy, monella häämöttävät kesätyöt tai kesäopinnot. Jos aivot ovat vapun ja viimeisten kurssikiireiden jäljiltä jo muuttuneet mössöksi, korkeakoulupolitiikan seuraaminen ei välttämättä ole ollut asialistan kärjessä. Ei hätää: tässä lyhyt tiivistys tuoreimmista käänteistä. 

Hallitus päätti puoliväliriihessään leikkauksista korkeakoulujen perusrahoitukseen ja samalla se päätti lisätä aloituspaikkojen määrää. Logiikka tuntuu pettämättömältä: siis enemmän väkeä sisään pienemmillä resursseilla. Tämän voisi ajatella johtavan esimerkiksi siihen, että etäopetus lisääntyy, tukipalvelut heikkenevät ja opiskelijoita pusketaan valmistumaan entistäkin nopeammin. Onko tarkoitus saada ihmiset opintolainan piiriin muiden sosiaaliturvien sijaan? 

Muutokset tuntuvat askelilta lähemmäs dystooppista tutkintotehdasta, jossa opiskelijoita otetaan yliopistoon yhä suurempi massa, opetetaan heille helppoja etäkursseja ja tuupataan heidät paperit kourassa kärkkymään työpaikkoja mahdollisimman nopeasti. En olisi enää yllättynyt, jos hallituskaudella nousisi vielä esiin keskustelu lukukausimaksuista suomalaisillekin tutkinto-opiskelijoille. Jo nyt hallitus on päättänyt tutkinnonanto-oikeudesta myös avoimiin yliopistoihin.  

Investoinneista puhutaan jatkuvasti, mutta päivänselvä investointi eli korkeakoulutus tuntuu saavan toistuvasti mukilointia. On helpompi mitata valmistumisprosentteja kuin luovuutta tai ajattelun syvyyttä. Yliopisto tuntuukin olevan menettämässä perustehtäväänsä: aikaa, tilaa ja resursseja ajatella. Ehkä siksi niistä pitääkin juuri nyt pitää kiinni kynsin ja hampain. 

Onneksi elämä on enemmänkin kuin hallituksen budjettineuvotteluja, ja tästä synkistelystä huolimatta tämäkin lehti sisältää paljon myös kaikkea ihan muuta. Printtilehden kannessakin on söpöjä pupusia ja sateenkaari! Jenna Oldénin kuvittama ja Lauri Raitarannan kirjoittama essee muistuttaa, että vilpitön ilo ja nolo intohimo ovat edelleen ihan hyviä vaihtoehtoja lopulliselle kyynistymiselle. Vilpittömyyttä ja intoa kesään! 

Kirjoittaja on Visiirin päätoimittaja.