Sadan tonnin törmäilyautot – Koeajoimme Treyn pakut

You also read this piece in English.

Elämä – myös pakettiauton – on matka, jolla on alku- ja päätepiste.   

Olen tänään tullut kohtaamaan pakettiauton näiden molempien pisteiden seutuvilta. Trey on hankkinut uudet pakettiautot opiskelijoiden käyttöön, mutta pakettiautokaksikko saapuu sopivasti kahdessa erässä: keskustakampuksella odottaa jo uusi, uljas ajokki, mutta toinen vanhoista sotaratsuista palvelee vielä Hervannassa. Sekin on päivittymässä uuteen myöhemmin syksyllä. 

Jotta voimme tietää minne olemme menossa, meidän tulee tietää mistä olemme tulleet, ja sekin koskee pakettiautoja. On siis syytä aloittaa kehäraakista.  

Treyn jäsenpalveluasiantuntija Helky Kouri ojentaa minulle avaimet tiskin takaa Hervannassa.  

“Se on on its last legs”, Kouri varoittaa.  

“Näet kyllä sitten.”  

Treyn vanha pakettiauto on vuosimallin 2020 Volkswagen Crafter, pitkä ja korkea malli. Kourin mukaan auto on saanut iskuja niin keulaan, perään, kattoon, pohjaan kuin molempiin kylkiinsäkin.  

“Minulla oli jossain kohtaa sellainen laskuri toimiston seinällä, missä luki, että “Treyn pakut” ja “ x Days Since The Last Accident”, Kouri sanoo.  

“Parhaimmillaan päästiin johonkin kuuteenkymmeneen”, Kouri kehaisee.  

Odotan karmivaa näkyä, mutta petyn hieman. Crafter on viisi vuotta vanha valkoinen pakettiauto, jossa on käytön jälkiä: pieniä kolhuja, naarmuja ja lommoja siellä täällä. Oikean takarenkaan kohdalta puuttuu palanen muovista kylkilistaa.  

Sisään todella noustaan. Kuljettajan penkin reunus on tullut monen kankun lipaisemaksi, ja vaahtomuovinen sisus lörpöttää verhoilun repeämästä kuin pieni ivallinen kieli.   

Käynnistän auton. Moottorin varoitusvalo palaa. Olo on kuin kotiin palaisi: omassa autossani samaisen varoitusvalon kohdalla mittaristossa on pala mustaa ilmastointiteippiä, jotta valo ei häikäisisi kuljettajaa.  

Kilometrejä ei ole paljoa: vajaat 140 000. Autokauppias kutsuisi tätä sisään ajetuksi.   

Ajotuntuma on napakka. Vaihteet menevät helposti silmään ja kytkimen liikerata ja toiminta-alue ovat loogiset. Ohjaus on tarkka ja tarpeeksi tunnokas. Dieselmoottorin vääntöalue on laaja, ja jokaiseen nopeuteen löytyy useampi sopiva vaihde. Tätä autoa on vaivatonta ajaa.  

Peileistä näkyy hyvin ulos, mutta peruuttaessa tekee mieli pitää kieli keskellä suuta. Auton yli kuuden metrin mittaa on aluksi hieman hankala arvioida.  

Ajelen Hervannasta keskustaan ja takaisin. Olen kuin suuri valkoinen kala vedessä.   

Paluumatkalla Hervantaan saan jopa simuloitua valitettavan moneen muuttoon kuuluvan hetken, kun horisen kyytiläisilleni omiani ja meinaan ajaa punaisia päin. Auto pysähtyy nöyrästi hetkessä. En epäile, etteikö tätä pakettiautoa olisi mahdollista vaurioittaa – sen puolesta kun löytyy runsaasti todistusaineistoakin – mutta väitän, että montaa muuta pakua saa ruhjottua paljon pienemmällä määrällä välinpitämättömyyttä ja huolimattomuutta.  

HUITAISEN pakettiauton takaisin ruutuun Hervannassa ja suuntaan keskustakampukselle uuden pirssin luo. Perillä en meinaa uskoa silmiäni.  

Onko tämä jokin teekkarijäynä? Päätalon sisäpihalla seisoo sama auto, jonka jätin Hervantaan. Miten jäynäilijät ovat ehtineet tuoda auton tänne ennen minua?  

Tarkemmin katsottuna käy ilmi, että kyseessä on kuin onkin eri auto kuin Hervannassa. Tai siis sama auto, mutta eri yksilö. Vuosimallin 2025 Volkswagen Crafter hohtaa uutuuttaan juuri niin vaatimattomalla tavalla kuin vain valkoinen pakettiauto voi.  

Hytissä uuden Crafterin erottaa vanhasta aluksi vain moottorin varoitusvalon poissaolo. Mutta hetkinen: on täällä erojakin!  

Kaiken kaikkiaan kaksi asiaa ovat toisin, mutta ne ovat juuri puikkoihin hypänneen kuskin kannalta varsin suotuisia parannuksia. Tässä yksilössä on nimittäin manuaalivaihteiston sijaan automaattivaihteisto, joten autoa voi amerikkalaisen puoliuniseen tyyliin ohjastaa vain yhtä jalkaa käyttäen. Toisella jalalla voikin ajassa syödä vaikka ranskalaisia perunoita, eikä liikennevaloihin sammumisesta ole huolta.   

Toinen, kenties vielä merkittävämpi uudistus on peruutustutkan korvautuminen peruutuskameralla. Laajakulmaisella objektiivilla varustettu kamera on sijoitettu lähes kahden ja puoli metrin korkeuteen takaovien päälle, ja näyttö kajuutassa on tarpeeksi suuri. Vaikutus pyörittelytuntumaan on käänteentekevä. Mainittuja ranskalaisia voikin hyvillä mielin napostella vaikka porttikongiin peruutellessa.   

Mainittakoon, että Visiiri ei kuitenkaan kannusta tekemään niin

Otan kuvaajan kyytiin ja lähdemme piipahtamaan Lielahdessa. Vuoden 2025 Crafterissä on täsmälleen sama 103 kilowatin tehon tuottava moottori kuin vanhemmassakin mallissa, mutta automaattivaihteisto tuntuu repivän peltikaapin liikkeelle liikennevaloista ja risteyksistä jotenkin rivakammin kuin käsivalintainen voimansiirto. Lennokas pyörittely kaupungissa on jopa jossain määrin hauskaa. Ihan kuin stereoissakin olisi vähän parempi soundi?  

Etsimme Lielahdessa reittiä graffitipuistoon. Reitti on epämääräinen ja Crafterilla voi todistetusti ajaa myös pyörätiellä, kävelytiellä ja raitiovaunukiskoilla. Suurisilmäinenkään sora tai suhteellisen jyrkät mäet eivät tuota Crafterille hankaluuksia, ainakaan kuormaamattomana.   

PALAAN keskustakampukselle ja pistän auton ruutuun. Automaattivaihteisto ja peruutuskamera ovat kivoja lisiä, mutta ne eivät tule ilmaiseksi. Uudet pakettiautot maksoivat noin 60 000 euroa kappale. Toinen autoista oli liikkeen esittely-yksilö, ja maksoi 5 000 euroa upouutta vähemmän. Yli sata tuhatta euroa on silti aika paljon rahaa kahdesta kaltoin kohdeltavasta pakettiautosta.  

Mietin lisäksi vanhaa pakettiautoa. Eihän se nyt niin paha ollut?  

Autoa on korjattu aika tavalla, Helky Kouri muistuttaa.  

“Ja nyt oli kalliita huoltoja tulossa, joten oli hyvä aika vaihtaa uusiin.”  

Eikä yli sadan tonnin yhteinen hankintahintakaan pidä aivan paikkaansa. Vanhat pakettiautot annettiin vaihdossa pois, ja hyvitysten jälkeen Treylle jäi uusista autoista maksettavaa noin 40 000 euroa kappaleelta. 

“Tämä on myös yksi Treyn pitkäaikaisimmista, rakastetuimmista ja tunnetuimmista palveluista”, Kouri toteaa.  

Kenties opiskelijat saavat myös rahoilleen parempaa vastinetta jo siksi, että peruutuskamerallista pakettiautoa on yksinkertaisesti hankalampi kolhia. Aika näyttää.  

Kuten myös sen, pysyykö Hervannan vanha sotaratsu jaloillaan vielä uuden saapumiseen saakka. Vanhan pakettiauton pitäisi jaksaa vielä pari kuukautta.  

“Pidetään sormet ristissä”, Kouri sanoo.