Luonnossa kasvaa huumeita – Selvitimme, löytääkö ummikko taikasieniä luonnosta
Suomen luonnossa kasvaa huumeita. Suippumadonlakki-niminen sieni esiintyy Suomessa luonnonvaraisesti koko maassa ja sisältää huumausaineeksi luokiteltua psilosybiiniä. Jos taikasienen poimii, syyllistyy huumausaineen hallussapitorikokseen. Selvitimme, voimmeko löytää suippumadonlakkeja ilman kokemusta taikasienestyksestä ja kysyimme tutkija Aleksi Huplilta, mitä hän ajattelee luonnon ja huumausainelain välisestä dilemmasta.
Teksti: Aleksandra Kunnas
Kuvat: Arttu Timonen
Sydämeni hakkaa ja adrenaliini pauhaa suonissa. Olen menossa valokuvaaja Arttu Timosen kanssa etsimään luonnosta suippumadonlakkeja, eli Suomen tunnetuinta psilosybiiniä sisältävää taikasientä.
Psilosybiini on luokiteltu Suomessa laittomaksi huumeeksi. Silti psilosybiinipitoisia sieniä kasvaa Suomessa pelloilla tyypillisesti elokuun lopusta aina marraskuun alkuun asti. Esiintymiä tavataan useimmiten lannoitetuilta niitty- ja peltoalueilta. Tunnuskasvina sen ympärillä viihtyy yleensä esimerkiksi niittylauhaa.
Emme kannusta lukijoita huumeiden käyttöön tai rikosten tekemiseen. Aikomuksenamme ei ole poimia tai syödä huumaavia sieniä, vaan katsoa, löytääkö ummikko huumeita Suomen luonnosta.
Kuulostaa helpolta. Lapsena olen poiminut tatteja isovanhempieni kanssa ja aikuisena käynyt kansalaisopiston sienikurssin. Kumpikaan ei kuitenkaan opettanut sitä, miten taikasieniä metsästetään.
Tripille Pinsiöön
Haen vanhemmiltani auton lainaan. Minusta tuntuu siltä, kuin olisin menossa tekemään jotain kiellettyä, vaikka tiedän, etten joudu teoistani vankilaan. Vanhempani kysyvät mihin olen matkalla, ja sanon vain “juttukeikalle Pinsiöön”. Jatkokysymyksiä ei tule. Huokaisen helpotuksesta ja pohdiskelen, kuinka syvälle stigma huumeiden ympärillä on juurtunut.
Stigmasta huolimatta huumausaineista juuri psykedeelejä, joihin etsimämme sienetkin kuuluvat, ei nähdä tutkimuksessa ainoastaan negatiivisessa valossa. Kiinnostus psykedeeliavusteiseen terapiaan kasvaa jatkuvasti. Suomen ensimmäinen kliininen tutkimus aiheesta tosin alkoi ja loppui, kun sen kanadalainen rahoittaja ja taustayhtiö Clairvoyant Therapeutics ajautui konkurssiin vuoden 2024 lopussa.
Olen pyytänyt erästä biologia mukaan sieniretkelle, mutta hän kieltäytyy mahdollisen mainehaitan vuoksi. Suomessa psilosybiinipitoisten sienten hallussapito, käyttö, myynti ja ostaminen ovat rikoksia, mutta niiden etsiminen, katseleminen ja valokuvaaminen eivät.
Siksi aiomme luottaa matkallamme netistä löytyvään oppaaseen “Taika – Kenttäopas taikasienivalokuvaajille” (Suomen taikasieniyhdistys eli StaSi, 2015). Opas on netissä pdf-muodossa eli vapaata riistaa ja sen fyysisen version jakelijana toimii Psykedeelisen sivistyksen liitto.
Vaikka oppaan tekijää Suomen taikasieniyhdistystä eli StaSia ei löydy Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteristä, niin Psykedeelisen sivistyksen liitto on ihan oikea yhdistys. Uumoilen humorististen ilmausten olevan Suomen lainsäädännöstä johtuvaa taktista vastuunsiirtoa. Sekä retkestä kieltäytynyt biologi että psykedeelejä tutkinut tohtori Aleksi Hupli ovat neuvoneet minut oppaan pariin. Uskon siis sen oikeellisuuteen.
Sienestäjän kultainen sääntö on kirjattu oppaaseen kissankokoisilla kirjaimilla:
“ÄLÄ KOSKAAN SYÖ SIENIÄ JOIDEN TUNNISTAMISESTA ET OLE SATAPROSENTTISEN VARMA!”
Lantaa ja niittylauhaa
Olemme liikenteessä marraskuun alussa eli aivan viime tingassa. Uskon silti sienionneemme, sillä sää on ollut koko syksyn poikkeuksellisen lämmin.
Opas keskittyy Suomen yleisimmän psilosybiiniä sisältävän sienen eli suippumadonlakin löytämiseen. Olen saanut vinkin paikasta, josta niitä on aiemmin löytynyt. Katselen Google Mapsiin läimäistyä nastaa ja mietin, että minneköhän helvettiin tässä ollaan menossa.
Matkalla Pinsiöön jutustelemme niitä näitä. Arttu on ollut edellisiltana pubivisassa juomassa kaljaa.
Etsimämme taikasienet sisältävät psilosybiiniä. A-klinikkasäätiön Päihdelinkin mukaan se on keskushermostoon vaikuttava aine, joka muuttuu ihmisen elimistössä psilosiiniksi. Tavallisimmin ainetta kulutetaan voimakkaiden aistikokemusten saavuttamiseksi. Psilosybiini voi aiheuttaa ajan ja paikan käsityksen vääristymistä ja käyttäjällä voi esiintyä esimerkiksi synestesiaa eli aistien sekoittumista keskenään.
Käytöstä voi aiheutua kuitenkin myös voimakkaita pelon ja ahdistuksen kokemuksia. Sienet itsessään eivät aiheuta mielenterveysongelmia, mutta ne saattavat toimia katalysaattorina esimerkiksi vaikeiden muistojen, tunteiden ja ajatusten pintaan nostamisessa. Niistä voi aiheutua psykoottista oireilua ihmisille, joilla on siihen perinnöllistä taipumusta.
Sienet eivät aiheuta riippuvuutta, mutta väärin sienensä tunnistaneelle voi käydä kalpaten.
Perillä puikkelehdimme pellon poikki kohti kartalle merkittyä X:ää, jossa uskomme aarteemme odottavan. Rämmittyämme hetken pöpelikössä ja ylitettyämme kommervenkein pienen joen, tulemme kauniille aukealle.
Kyykistyn ensimmäisen näkemäni ruohotupon luo. Maa on kostea ja pellolla on hiljaista. Jokainen askel pelottaa: tallaanko kömpelöllä harha-askelella sen, mitä etsimme?
“Täällä on sieniä!” ex-partiolainen Arttu hihkaisee. Unohdan varovaisuuden ja kirmaan paikalle. Tummat sienet kohoavat maasta kauniina ja pyöröhattuisina.
Napsahtava pettymys iskee, kyseessä on väärä sieni. Oppaassamme on siitä kuitenkin kuva, koska se ilmeisesti sotketaan usein etsimämme lajin edustajiin. Se on hyvä merkki.
Psilocybe semilanceata?
Jatkamme pellon perkaamista pari tuntia ja törmäämme vähän kaikenlaisiin sieniin. Olen epätoivoinen, alan epäillä vanhoja rehuja ja kukkia kuivuneiksi suippumadonlakeiksi, joita kukaan ei ole kerännyt. Arttu huomauttaa, että taidan kuvitella omiani, ja sanoo, että ehkä joku on jo kerännyt kaikki sienet.
Kaunis valkea sieni saa meidät innostumaan taas, vaikka se onkin väärän värinen. Pengon ympäröivien mättäiden rehuja ylösalaisin kuin hullu ja pyllyni osuu ohdakkeeseen. Kiroilen juoksuhousujen läpi tunkeva polte perseessäni, että onko tässä mitään järkeä.
Lähdemme pois auringon laskiessa, kun kylmyys ja nälkä hiipii meihin.
Myöhemmin kerron projektista eräälle ystävälleni. Hän sanoo nähneensä pieniä ruskeita sieniä yliopiston keskustakampuksen nurmialueella. Menen ihan kierroksille. Mitä jos etsimämme olikin nenämme alla kaiken aikaa?
Juotuani baarissa pari olutta suuntaan pällistelemään keskustakampuksen nurmialueita. Taskulampun valossa löydän Kanslerinrinteestä rypäskaupalla pieniä ruskeita sieniä, kuvaan ne, ja lähden tohkeissani pois.
Tunnistusruletti
Kilautan palkitulle tamperelaiselle sienibiologi Lasse Kososelle ja pyydän apua. Kosonen vastaa avunpyyntööni myöntävästi heti. Hänet tunnetaan intohimoisena sienestäjänä.
“Suippumadonlakki on harvinainen sieni. Viimeksi olen nähnyt yhden kymmenen vuotta sitten Alasenjärven hevostallien suunnilla”, hän kertoo.
Kosonen sanoo, että suippumadonlakki saattaa esiintyä yhdessä paikassa esimerkiksi neljän vuoden ajan, ja sitten kadota. Onpa mystillisen kuuloinen sieni, mietiskelen. Kosonen sanoo törmänneensä siihen sieniharrastuksensa aikana kymmenisen kertaa.
Kosonen tutkii kuvagalleriaamme ja vahvistaa, että emme ole löytäneet yhden ainutta suippumadonlakkia. Kuviemme sienten prikullisen tarkkaa lajintunnistusta on mahdotonta tehdä valokuvien perusteella, hän sanoo, mutta madonlakkeja niissä ei ole. Joukossa on kirjohelttoja, hiippoja, lantakaulussieniä ja kuupikoita. Ne ovat kaikki lajeja, joita kasvaa samoissa paikoissa suippumadonlakkien kanssa.
Luonnon ja lain ristiriita
Tutkimusmatkani jatkuu Tampereen keskustassa. Tapaamme Tampereen yliopiston tutkija ja yhteiskuntatieteiden tohtori Aleksi Huplin kanssa baarissa. Hupli on tutkinut päihteitä ja niihin liittyviä käytäntöjä yli kymmenen vuoden ajan, mutta häneltä en aio pyytää apua sienten tunnistamiseen. Tilaamme kaksi pientä olutta ja istuudumme puhumaan laittomista päihteistä laillisten päihteiden siivittämänä.
Oikeastaan Hupli puhuu tajusteista. Termi ei ole hänen keksimänsä, mutta se sopii hänen tarkoitukseensa: termi summaa kaikki tajuntaan vaikuttavat aineet ilman negatiivista klangia. Näihin aineisiin lukeutuu kaikki mitä kuvitella saattaa: alkoholi, nikotiini, kokaiini, kofeiini, sokeri, heroiini, psilosybiini – lista jatkuu ja jatkuu.
Kuulostaako kummalliselta? Juttelemme Huplin kanssaa siitä, että samalla tavalla kummalliselta tulevaisuudessa kuulostanee nykyinen jako, jossa kaikki huumausaineet luokitellaan laittomiksi, vaikka niiden vaikutukset ihmisen aivoihin ovat keskenään hyvin erilaisia. Hupli on käsitellyt aihetta laajemmin muun muassa Vuoden tietokirja -palkinnon saaneessa teoksessaan Älyä lääkkeistä ja päihteistä? – Tajusteiden hyötykäyttö (2024).
Hupli kertoo, että kun huumeidenvastainen sota alkoi 1960-luvun lopulla ja huumeiden kriminalisoinnin aallot pyyhkivät maailmaa, oli lähellä, ettei Suomi jättänyt isoa liutaa huumausaineita kriminalisoimatta. Mitä mieltä päihteiden ja psykedeelien asiantuntija on siitä, että pelloilla laillisesti kasvavat sienet muuttuvat ihmisten käsissä laittomiksi?
“Onhan se aika järjetöntä, että luonto voidaan kriminalisoida.”
Hupli kertoo, että Yhdysvalloissa on meneillään liike Decriminalize Nature, joka pyrkii laillistamaan luonnossa esiintyvät huumaavat kasvit ja sienet. Hän nostaa esiin Suomen jokaisenoikeudet, jotka sallivat luonnonantimien poikkeuksellisen laajan keräilyn. Psilosybiinisienet eivät kuulu jokaisenoikeuksien piiriin, kun taas esimerkiksi kärpässienet kuuluvat.
“Mielestäni se osoittaa, että ei päihdelakeja ole muotoiltu tutkimusnäyttöön pohjautuen. Tai niin, että ensisijaisesti yritettäisiin suojella ihmisiä haitoilta.”
Hupli oli tutkimuskoordinaattorina aiemmin mainitussa Suomen ensimmäisessä kliinisessä psykedeeliterapiatutkimuksessa ja hän kuuluu Humaania päihdepolitiikkaa ry:n hallitukseen.
“Minkään aineen kriminalisointi ei ole hirvittävän tehokas keino käytön ehkäisemisessä. Se myös voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin ne itse aineet.”
Hupli siirtyy hahmottelemaan lainsäädännöllisiä mahdollisuuksia. Ehkä taikasienten keräilylle ja käytölle voisi olla omat sääntönsä, kuten kahdeksantoista vuoden ikäraja.
“Laillinen voi tarkoittaa montaa asiaa, ei sitä, ettei asia olisi mitenkään säädeltävissä.”
Suomessa myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ehdottaa, että huumepolitiikkaa kehitettäisiin niin, että huumeiden käyttöön puututtaisiin ensisijaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon keinoin, ja että yhteiskunnallista keskustelua kaikkien huumausaineiden käytön rangaistavuuden poistamiseksi jatkettaisiin.
Suomessa poliisi korostaa, että huumausaineiden käyttö ja siitä aiheutuvat haitat ovat monitahoinen ongelma. Huumeiden käyttö näkyy poliisin mukaan yleisessä järjestyksessä ja turvallisuudessa.
Melkoista mystiikkaa
Myöhemmin alan pohtia, mitä oppaassa ohimennen mainitut muut taikasienet oikein ovat, ja miksi siinä keskityttiin vain suippumadonlakkeihin. Soitan uudelleen biologi Lasse Kososelle. Hän sanoo, että Suomessa kyllä on muitakin psilosybiinipitoisia sieniä, mutta että niillä ei ole päihtymisen kannalta juurikaan merkitystä.
“Sitä ainetta on niissä niin vähän, että niitä joutuisi syömään kahmalokaupalla, että se aiheuttaisi jotakin.”
Voi siis olla, että kävelimme retkellämme jonkin sortin taikasienten ohi tai jopa niiden päältä.
Vaikka tarkoituksenamme ei ollut poimia sieniä saati inspiroida lukijoita laittomuuksiin, retki valotti huumelainsäädännön hieman omituisen tuntuista kulmaa, joka jää päihdekeskustelussa usein paitsioon. Journalismin tehtävänä on käsitellä ja herättää keskustelua kiistanalaisistakin aiheista.
Ainakin retkemme osoittaa, että taikasieniä ei noin vain luonnosta löydy.
Jutunteossa käytettiin vain laillisia päihteitä ja jutussa mainittujen teosten lisäksi seuraavia lähteitä: THL, Päihdelinkki, Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus (Suomen ympäristökeskus, 2005), Psilocybin in Finnish Psilocybe semilanceata (Ohenoja ja muut, 1987) ja The Occurrence of Psilocybin and Psilocin in Finnish Fungi (Ohenoja ja muut, 1987).