Muovin kierrätyksessä roskasta tehdään resurssi – uusiomuovista muovataan vessaharjoja ja surffilautoja

Muovi on kestävä materiaali. Se on lujaa, vedenpitävää, edullista ja helposti muovattavaa. Se keventää pakkauksia ja suojaa elintarvikkeita likaantumiselta ja pilaantumiselta. Kevyiden pakkausten kuljettaminen on ekologista ja paremmin säilyvää ruokaa menee vähemmän roskiin.

Kestävyys on myös muovin kirous. Väärään paikkaan joutunut muovi voi saastuttaa ekosysteemiä jopa vuosisatoja.

Kierrätyksellä muovin ympäristöhaittoja pyritään vähentämään.

”Perusidea on se, että roskasta tehdään resurssi. Silloin se ei enää päädy kontrolloimattomaan kiertoon”, väitöskirjatutkija Pauli Hakala Tampereen yliopiston Plastics and Elastomers -tutkimusryhmästä kertoo.

Kontrolloimaton kierto tarkoittaa muovin päätymistä maaperään tai vesistöihin, jossa se alkaa hajoamaan lyhyemmiksi polymeeriketjuiksi. Näin muovi päätyy ravintoketjuissa eläimiin, kasveihin ja ihmisiin.

Muovinkeräys Suomessa

Suomalaiset ovat muovinkäyttäjinä Euroopan keskitasoa. Kotitalouksissa syntyy vuosittain noin 13 kiloa muovipakkausjätettä henkeä kohden.

Suomen jätelaki säätelee sitä, mikä osuus muovijätteestä tulee vähintään kierrättää. Tänä vuonna tuo vaadittu osuus on 22 prosenttia.

Vuonna 2025 vaatimus nousee jo 50 prosenttiin. Samalla prosenttien laskutapa muuttuu. Kun nykyään kierrätykseksi riittää, että muovi ylipäätään päätyy keräyksen piiriin, lasketaan tulevaisuudessa kierrätetyksi ainoastaan se osuus muovista, josta valmistetaan uusiomuovia.

Toisin sanoen kierrätysjärjestelmää tehostetaan seuraavina vuosina huomattavasti. Samalla meidän tulee alkaa kierrättämään muovejamme huomattavasti nykyistä ahkerammin.

Kaksi keräysreittiä

Muovinkierrätys on Suomessa suhteellisen uusi ilmiö. Käytettyjä muovipakkauksia on kerätty vasta vuodesta 2016 alkaen. Tätä ennen muoviroskat heitettiin sekajätteeseen.

Kasvu on ollut valtavaa. Vuosina 2016–2019 kuluttajilta kerättyjen muovipakkausten määrä on noin kahdeksankertaistunut. Viime vuonna niitä kerättiin jo yli 20 000 tonnia. Lukuun ei lasketa mukaan panttipulloja, joiden kierrätys on Suomessa ollut jo valmiiksi maailman huipputasoa.

Kasvun taustalla on toisaalta muovin kierrätysmahdollisuuksien parantuminen ja toisaalta lisääntynyt ymmärrys kierrättämisen merkityksestä ja helppoudesta.

Muovipakkauksia voidaan kierrättää kahta reittiä pitkin: joko käyttämällä kiinteistökohtaisia muovinkeräysastioita tai muovin lähikeräyspisteitä. Ensin mainittu tarkoittaa taloyhtiön tai omakotitalon omaa keräysastiaa, jälkimmäinen taas Rinki-ekopisteitä, joista osa ottaa vastaan muovipakkauksia.

Kiinteistökohtainen muovinkeräys on Tampereella kasvattanut suosiotaan nopeasti, vaikka kyseessä on vapaaehtoinen palvelu, jonka hankkimisesta päättävät taloyhtiöt ja talojen haltijat.

”Taloyhtiöistä on tullut kovasti kiinnostusta”, Pirkanmaan Jätehuollon yhteyspäällikkö Janne Korkeamäki kertoo.

Kiinteistökohtaista keräystä hoitavalla Pirkanmaan Jätehuollolla on Tampereella ja lähimmissä ympäristökunnissa toistatuhatta taloyhtiötä muovinkeräyksen piirissä. Ja lisää tulee jatkuvasti.

”Keräysinto kasvaa, kun tieto leviää. Kasvutahtia kuvaa se, että suurin osa asiakkaista on tullut mukaan tämän vuoden aikana”, Korkeamäki sanoo.

Jos oman kodin piiristä ei löydy keräysastiaa, voi muovijätteet toimittaa muoveja vastaanottaviin Rinki-ekopisteisiin. Niitä on Suomessa yli 600 ja Tampereellakin parikymmentä.

Kiinteistökohtainen keräys on valtakunnallisestikin kovassa nousussa. Viime vuonna muovia päätyi taloyhtiöiden pönttöjen kautta kiertoon ensimmäistä kertaa enemmän kuin Rinki-järjestelmän kautta, vaikka myös Rinki-pisteiden keräysmäärät ovat kasvussa.

Uudeksi muoviksi — tai sitten polttoon

Suomen jätelaki määrää, että pakkausten tuottaja — siis yleensä pakkaaja tai maahantuoja — on velvollinen huolehtimaan pakkauksiensa jätehuollosta. Laissa periaatteesta puhutaan tuottajavastuuna. Tuottajavastuu koskee vain yli miljoonan euron liikevaihtoa tekeviä yrityksiä.

Tuottajavastuun periaatetta sovelletaan myös esimerkiksi elektroniikan kierrätykseen.

Muovin kohdalla tuottajavastuu tarkoittaa sitä, että suuret pakkausalan yritykset huolehtivat niin yritysten kuin kuluttajienkin muovinkeräyksestä. Ne ylläpitävät pakkausten keräysverkostoa ja huolehtivat, että kerätty muovi päätyy jatkokäsiteltäväksi.

Suomessa tuottajavastuun piirissä olevat yritykset ovat organisoituneet Suomen Uusiomuovi -osakeyhtiöksi, joka hoitaa jäsenyritysten kierrätysvelvollisuutta. Voittoa tavoittelemattomaan yhtiöön kuuluu 2500 yritystä.

Suomen Uusiomuovilla on valtakunnallisesti 60 vastaanottoterminaalia, joihin kierrätysmuovi kerätään. Terminaalissa muovi paalitetaan ja kuljetetaan jatkokäsiteltäväksi.

Valtaosa muovista päätyy Riihimäelle, jossa sijaitsee Fortumin muovijalostamo. Laitos on tällä hetkellä ylityöllistetty. Nykyisellä kapasiteetillaan se pystyy käsittelemään noin kaksi kolmasosaa Suomen muovipakkauksista. Loput kuskataan käsiteltäväksi Ruotsiin ja Saksaan.

Jalostamoa ollaan laajentamassa, mutta valmisteilla oleva jätelakiuudistus on laittanut investoinnit toistaiseksi jäihin. Lakiehdotuksessa Suomen Uusiomuovin kaltaiset erilliset muovin, metallin, lasin ja kuitupakkausten tuottajayhteisöt purettaisiin ja korvattaisiin yhdellä kaikki materiaalit kattavalla organisaatiolla. Fuusion toteutustapa ei ole vielä tiedossa.

“Ilman selkeää näkymää tulevaisuudesta ja selkeää neuvottelukumppania on mahdotonta suunnitella mittavia investointeja”, Iina Rastas Fortumin viestinnästä kertoo.

Jalostamolla kerätty muovi puhdistetaan ja lajitellaan koneellisesti eri muovityyppeihin.

”Noin 70 prosenttia pystytään tällä hetkellä hyödyntämään kierrätysmuoveissa”, Suomen Uusiomuovin toimitusjohtaja Vesa Soini sanoo.

Uusiomuovin käyttökohteita ovat muun muassa pakkausmateriaalit, ulko- ja viherrakentaminen, muovimatot, sähkötolpat, kevyet maatalouden ja liikenteen rakenteet ja äänieristeet. Kierrätysmuoveja ei voida hyödyntää esimerkiksi elintarvikkeiden pakkaamisessa, sillä niiden sisältämiä haitta-aineita ei voida valvoa tarpeeksi. Ne eivät sovellu myöskään kantaviin rakenteisiin, sillä kierrätysmuovin lujuutta ei voida taata.

Kaikkea muovia ei kuitenkaan voi kierrättää. Kierrätykseen kelpaamattomat laadut poltetaan sähkön- ja lämmöntuotannossa.

Myöskään kierrätettyä uusiomuovia ei voida kierrättää loputtomasti.

”Kierrätysprosessissa muovin polymeeriketjut katkeavat ja muovilaadut sekoittuvat, jolloin materiaalista tulee heikompaa. Lisäaineet kulkevat kierrätysprosessissa muovin mukana, eli kierrätetty muovi sisältää myös epäpuhtauksia, jotka eivät sovellu kaikkiin käyttökohteisiin”, Pauli Hakala kertoo.

Yli kaksi kolmasosaa Riihimäen laitokselle saapuvasta muovista päätyy siis raaka-aineiksi uusiomuoveihin. Kun laitoksen jalostusprosessi on valmis, saadaan lopputuotteena erilaisia uusiomuovirakeita. Ne Fortum myy yrityksille, jotka valmistavat niistä uusia tuotteita: roskapusseja, vessaharjoja, kukkaruukkuja — tai vaikkapa surffilautojen eviä.

Uusia käyttökohteita

Lattia on täynnä valkoista styroksipölyä. Sitä on runsaasti myös ilmassa, ja ilman hengitysmaskia hengittäminen olisi haastavaa.

Pauli Hakala tarkistaa valkoiseen pintaan piirretyn viivan, ja alkaa sahaamaan styroksia. Muoto alkaa hahmottua: tässä työstetään surffilautaa.

Paitsi että Hakala on väitöskirjatutkija Tampereen yliopiston materiaaliopin laitoksella, hän on myös aktiivinen surffaaja ja surffilautojen valmistaja omalla Pinguino Surfboards -merkillään.

Osaamisesta muovien parissa on hyötyä, sillä muovista ei moderneissa surffilaudoissa pääse helpolla eroon. Hakala pyrkiikin kehittämään lautoja ekologisempaan suuntaan korvaamalla materiaaleja kierrätetyillä, biopohjaisilla ja mahdollisuuksien mukaan biohajoavilla muoveilla.

Nyt työn alla olevan laudan ydin on pääosin kierrätettyä styroksia.

”Lisäksi olen työstämässä testierää lautoja, joissa ydin on hunajakennomaista printattua PLA-muovia, joka on tehty sokeri- tai maissitärkkelyksestä ja on myös biohajoavaa. Teen niille erilaisia mekaanisia kestävyystestejä ja lisäksi laitan niitä vanhenemaan, eli syötän niille 500 tunnissa 10 vuoden edestä auringonvaloa ja sadetta.”

Hakalan käyttämä uusiostyroksi on ekologinen vaihtoehto. Sillä pystytään korvaamaan neitseellisen muovin valmistusta ja vähentämään samalla muun muassa öljyn kulutusta. Kilo uusiomuovia säästää Suomen Uusiomuovin tietojen mukaan keskimäärin 1,5 kiloa hiilidioksipäästöjä neitseelliseen muoviin verrattuna.

Kierrätyksen tarpeeseen Hakala on havahtunut niin ikään harrastuksensa parissa.

”Meressä on paljon muovijätettä. Kyllä muovin määrän lisääntymisen on itsekin nähnyt, kun on sen 15 vuotta surffannut.”

Muovinkierrätyksen tulevaisuus

Muovin kierrätysprosessien teknologia on vasta kehittymässä.

”Se johtuu siitä, että polttoaineteollisuudesta pumpataan fossiilipohjaisten muovien puhdasta raaka-ainetta niin halvalla, että on paljon edullisempaa tuottaa uutta materiaalia kuin kierrättää vanhaa”, Hakala selittää.

Toistaiseksi markkinatalous on ajanut tuottajat käyttämään mieluummin uusia kuin kierrätettyjä raaka-aineita.

”Kun muovia ei kierrätetä, niin ei kierrätysteknologiakaan oikein kehity”, Hakala tiivistää.

Tulevaisuus näyttää kuitenkin Hakalan mukaan valoisalta. Kun käytettyä muovia on koko ajan enemmän ja helpommin saatavilla, sen kerääminen halpenee ja raaka-aineen hinta putoaa. Öljyn hinta kallistuu samalla jatkuvasti, jolloin siirtymä kierrätysmuovin käyttöön halpenee suhteessa neitseelliseen fossiilipohjaiseen muoviin.

Toisaalta tällä hetkellä kierrätetyn muovin kysyntä kasvaa nopeammin kuin tuotantokapasiteetti, joka osaltaan hidastaa siirtymää.

Myös lainsäädäntö on havahtunut muovinkierrätykseen. Suomessa vireillä oleva jätelain uudistus asettaisi muun muassa kaikkiin yli neljän huoneiston taajamakiinteistöihin pakolliset muovinkeräysastiat. Myös EU-lainsäädäntö ohjaa pakkausten valmistajia ekologisempaan tuotantoon. Vuonna 2030 koko EU:ssa kaikkien pakkausten tulee olla uusiokäytettäviä tai kierrätettäviä.

Myös meidän kuluttajien on mahdollista vaikuttaa uusiomuovin käytön laajenemiseen. Suosimalla uusiomuovituotteita kasvatamme niiden kysyntää.

”Pikkuhiljaa kierrätysmuovi korvaa neitseellisen muovin sellaisissa käyttötarkoituksissa, joihin se soveltuu. Ja onhan niin käynyt jo esimerkiksi muovipusseissa ja monenlaisissa pakkauksissa”, Hakala sanoo.

”Muutosnopeus tulee riippumaan siitä, miten arvostettu materiaali kierrätysmuovi on, ja mikä sen kysyntä on. Teknologiaa kierrätysmuovin hyödyntämiseen on jo olemassa, mutta sen yleistyminen ja kehittyminen riippuu sen taloudellisesta kannattavuudesta.”

Siis markkinatalouden ja kuluttajien toiminnasta sekä poliittisista päätöksistä.

Kuinka kierrättää kodin muovipakkaukset?

Muovipakkauksia kerätään taloyhtiöissä ja osassa Rinki-ekopisteitä.

Keräysastiaan saa laittaa tyhjiä puhtaita muovipakkauksia.

Kevyt huuhtelu kylmällä vedellä riittää. Pakkauksia ei kannata alkaa tiskaamaan, sillä siihen kuluva energia kumoaa kierrätyksestä syntyvän ympäristöhyödyn.

PVC-muovia tai vaarallisia aineita sisältäviä pakkauksia ei saa laittaa keräysastiaan.

Myöskään kuluttajamuoviesineet, esimerkiksi lelut tai työkalut eivät kuulu muovipakkausten keräyspisteisiin.

Älä pakkaa muoveja pussiin äläkä sisäkkäin. Erottelurobotti tunnistaa vain uloimpana näkyvän muovilaadun.

Mikäli pakkauksessa on helposti irtoavia osia tai eri muovilaatuja, kannattaa ne irrottaa toisistaan. Tämä helpottaa muovin koneellista erottelua.