Kolumni: Kesäloma on opiskelijalle ylellisyystuote 

Kun opintovuosi päättyy ja kesäloma alkaa, pitäisi viimein olla aikaa palautua, nukkua univelat pois ja tehdä muutakin kuin suorittaa. Monelle opiskelijalle kesä tarkoittaa kuitenkin vain toisenlaisen suorittamisen alkua. Opiskelut vaihtuvat kesätöihin heti vapun jälkeen, ja nyt syksyllä sama vauhti jatkuu kampuksella. 

Moni palaakin kesätöistä opintoihin jo valmiiksi väsyneenä. Kesätyö ei välttämättä tarkoita pelkkää työntekoa, vaan myös muuttoa uudelle paikkakunnalle, sopeutumista vieraaseen ympäristöön ja uuden arjen rakentamista, mikä vie valtavasti energiaa.  

Toisaalta tänä vuonna kesätöitä oli poikkeuksellisen vaikea löytää. Työttömyyskään ei silti automaattisesti tarkoita lomaa. Jos kesä kului toimeentulosta stressatessa, keikkatöitä etsiessä tai opintoja edistäessä, vapaat viikot eivät välttämättä tunnu vapailta. Eikä väsymys katoa maagisesti ensimmäisenä opiskelupäivänä: se seuraa kiltisti mukana fuksiviikoille, luentosaleihin ja ryhmätöihin. 

Lopputulos on siis sama. Töissä käyvä opiskelija voi olla liian väsynyt palautuakseen, kun taas ilman töitä oleva voi kuluttaa kesänsä rahattomuutta murehtien. Molemmissa tapauksissa kesäloman tarkoitus jäi saavuttamatta. Onko kesäloma siis vähitellen muuttumassa etuoikeudeksi, joka riippuu siitä, onko varaa olla tekemättä mitään? 

Kesän loppu voi tuntua myös helpotukselta. Jos kesä on ollut tuloton ja epävarma, paluu opintotuen piiriin voi tuoda kaivattua turvaa ja rytmiä. Silti on pysäyttävää, jos syksyä odotetaan ennen kaikkea siksi, että silloin saa taas rahaa. 

Toivoisin, ettei kesäloma muuttuisi opiskelijoille pelkäksi ylellisyystuotteeksi. Palautuminen ei ole palkinto hyvin tehdystä työstä, vaan edellytys sille, että jaksamme tehdä työtämme (eli opintoja!) myös syksyllä. 

Kirjoittaja on opiskelija, joka yrittää selvittää, missä vaiheessa kesän piti tuntua lomalta.