Kommentti: Kielipolitiikan paradoksi kiteytyy Tampereella

Teksti: Pihla Leppänen

Kuvat: Maria Muilu

Tampere erottuu muista Etelä-Suomen suurkaupungeista suomenkielisyydellään, ja sen myös huomaa. Välillä Tampereella asuessa tuntuu, että kansalliskielet ovat suomi ja englanti, eivätkä suomi ja ruotsi. On ymmärrettävää ettei kaikkea käännetä pienen vähemmistön kielelle, mutta mututuntumalla täällä ruotsin kieli on vielä vähemmän läsnä kuin kotikaupungissani Hämeenlinnassa, jossa ruotsinkielisiä elää kuitenkin prosentuaalisesti jotakuinkin yhtä paljon. 

Tampere on Suomen suurin kielisaareke eli suomenkielinen kunta, jossa järjestetään opetusta ruotsinkieliselle vähemmistölle. Vaikka lapsille ja nuorille on tarjolla sivistystä ruotsiksi Tampereellakin, ei sama tunnu pätevän yliopisto-opiskelijoihin. Lukuvuonna 2024–2025 ruotsia pystyi opiskelemaan Tampereen yliopistossa pakollisen virkamiesruotsin lisäksi käytännössä vain sen läpipääsyyn valmentavalla kurssilla. Kurssin tavoitetaso on A2. Tätä tasoa edellytetään peruskoulun päättyessä ysin tasoiselta oppilaalta. Lisäksi tarjolla oli kaksi muuta ruotsin kurssia, mutta tiedusteltuani niistä sain kuulla, että mukaan mahtuu käytännössä vain kauppislaisia. Tänä vuonna tilanne on parantunut, ja tarjonta on kasvanut huimasti yhdellä etänä järjestettävällä kahden opintopisteen ruotsin kurssilla. 

Opetustarjonta heijastanee kysyntää ja kielikeskuksen leikkauksia. Silti kaiken pakollisen ruotsin pänttäämisen ja koko koulutien jatkuneen ruotsin merkityksen painottamisen jälkeen tuntuu hiukan absurdilta, että sivistyksen kehdoksi tituleeratussa yliopistossa ruotsia ei voi opiskella, vaikka kuinka haluaisikin. Itse olen opiskellut ruotsin pitkän oppimäärän, eikä minun tavoitetasolleni ole tarjolla yhtäkään kielitaitoa haastavaa kurssia. Ainut vaihtoehto olisi alkaa oman elämänsä kielitieteilijäksi ja yrittää hakea erillisellä pääsykokeella pohjoismaisten kielten sivuaineilijaksi.  

Tampereella myös virkamiesruotsin kurssilla ruotsia osaava saa istua puoli vuotta samalla tunnilla alkeita pänttäävien kanssa, ja vaikka opettaja kuinka yrittäisi eriyttää opetusta, jää anti silti laihaksi. Helsingin ja Turun yliopistoissa ruotsin taitaja voi korvata virkamiesruotsin taso- tai näyttökokeella.  

On ymmärrettävää, ettei Tampereen yliopisto kilpaile Helsingin ja Turun kaltaisten kaksikielisten kaupunkien kanssa ruotsinkielisistä opiskelijoista, mutta kaipa meille sisämaan talliasillekin voisi tarjota jonkinlaisia mahdollisuuksia toisen virallisen kielemme oppimiseen. 

Lue, miten asiointi ruotsiksi sujui eri paikoissa Tampereella.