Kommentti: Miten täältä pääsee pois? 

Muistan, kun isosiskoni pääsi opiskelemaan ja hänestä tuli perheemme ensimmäinen yliopistossa opiskellut. Fuksivuonnaan hän sitten tuli käymään kotona ja kertoi meille muille, että vaikka yliopistoon oli ollut vaikea päästä sisään, ei sieltä kyllä hevillä joutunut uloskaan. 

Hän tarkoitti, että täytyisi laiminlyödä opintoja tai mokata todella pahasti, jotta opiskelupaikka lähtisi alta. 

Nyt poispääsyn eteen on näköjään noussut täysin uudenlainen seinä: opinnäytetöiden seminaareissa alkaa olla ahdasta. 

Ajassa, jossa opinnoista työelämään siirtymistä tehostetaan mahdollisimman nopeaksi poluksi, tieto keskenloppuvista valmistumismahdollisuuksista kuulostaa käsittämättömältä. Opiskelijat halutaan äkkiä pois käyttämästä yhteiskunnan tukia, ja yliopistokin saa enemmän rahaa ajoissa valmistuneesta opiskelijasta. 

Miksi täältä ei sitten pääse ulos? 

Samalla kun seminaariin ei mahdu, opintotukikuukaudet kuluvat ja muu elämä odottaa. Jos valmistuminen venyy esimerkiksi vuodella niin, että kokopäivätyöhön siirtyminen viivästyy tai mahdollisuus opintolainahyvitykseen menee sivu suun, tulonmenetys on kymmeniä tuhansia euroja. 

Paineen luominen on onnistunut. Nyt pitäisi enää mahdollistaa valmistuminen. 

Kuulostaa hurjalta myös henkilökunnan näkökulmasta: kuormitusta, isoja ryhmäkokoja, ylitöitä, huonoa omaatuntoa rannalle jääneistä opiskelijoista. 

Myönnän, että oma alani tunnetaan siitä, että opinnot venyvät tai jäävät kesken työelämän imaistessa mukaansa. Mutta jos yhteiskunnan propaganda on purrut jopa toimittajaopiskelijoihin eli he ovat alkaneet suorittaa opintojaan tavoitetahdissa, sen pitäisi olla merkki jostain suuremmasta. 

Opiskelijoiden tukien kuristaminen ja pitkien opintojen moralisoiminen on toiminut, nyt kaikki haluavat täältä tutkinto kainalossa äkkiä pois. Paineen luominen on onnistunut. Nyt pitäisi enää mahdollistaa valmistuminen. 

Eikä ongelma ole vain Tampereen yliopiston, vaan kuulin juuri tänä syksynä samanlaisen tapauksen Helsingin yliopiston graduseminaarista. 

Ovatko yliopistot nyt yllättyneitä siitä, että kasvaneet sisäänottomäärät ja vaatimus valmistua ajallaan ovat johtaneet siihen, että resursseja opetukseen pitäisi lisätä? 

Ehkä tilanteesta voi löytää jotain hyvääkin. Usein sanotaan, että matalasuhdanne on parasta aikaa olla opiskelija. Työttömyys on nyt Suomessa korkeimmillaan koko vuosituhanella ja Euroopan kärkitasoa. 

Ollaan sitten yliopistolla ja odotellaan parempia kelejä. Siinä taitavat vain hävitä kaikki. 

Lue juttu seminaarien ruuhkautumisesta: Opinnäytetöiden seminaareissa ruuhkaa – jotkut jopa ylibuukattuja