Mahtipontisia strategioita ja ilmataisteluohjusten ohjelmoimista – gradu ja dippa vaativat tarkkaa toimintaa
Teksti ja kuvat: Anni Kanniainen
Kuntastrategioita tutkittaessa voi törmätä kielikukkasiin
Petteri Matintupa: “Päädyin tekemään graduni väestötappiokunnista.
Olin jo opiskelujen aikana vahvasti suuntautunut kuntiin ja mukana kunnallistieteiden ainejärjestö Hallat ry:n toiminnassa, niin suuntaus tuli sitä kautta vähitellen. Väestötappiokunnat ovat Suomessa yleisimpiä, ja silti ne ovat aika vähän käsitelty aihe.
Hyödynsin teoriakehyksessä Porterin geneerisiä kilpailustrategioita, eli kustannusjohtajuutta, erilaistamista ja fokusoimista, minkä lisäksi hyödynsin Barneyn resurssilähtöistä näkemystä. Näiden perusteella luokittelin aineistoa Excelissä.
Voisi ajatella, että valmista dataa on helppo työstää, mutta se pitää kumminkin saada Excel-taulukkoon ja teoriakehyksen sisään. Kunnat tekevät strategioitaan eri tavoin. Jokaisella on hieman eri tapa kirjoittaa, ja mukana voi olla pitkiä alustuksia kuntien tehtävistä ja muusta, joka ei varsinaisesti liity tutkimuksen aiheeseen. Paljonhan piti purkaa, että löysi varsinaiset tavoitteet ja toimenpiteet ja sai niistä vertailukelpoisia.
Se yllätti, että kunnissa on hyvin monenlaista strategista toimintaa, kehittämistä ja toimenpiteitä, joita ei ole julkisiin kuntastrategioihin kohdekunnissa syystä tai toisesta kirjattu. Esimerkiksi useita kunnan strategiseen kehittämiseen liittyviä opinnäytteitä on tehty.
Syksyllä järjestetty Opinnäyterupeama-pilotti tuki graduni valmistumista, kuten myös yhteydenotto ohjaajaan ja sopiminen yhdessä tavoitteista ja suunnitelmasta gradun loppuunsaattamiseksi ja palauttamiseksi. Tunin hyvinvointikalenteria voi silmäillä, josko sieltä löytyisi tukipalvelu, joka helpottaa prosessia.”
Gradu
NIMI: Väestötappiokuntien strategiset keinot: Teorialähtöinen kartoittava tapaustutkimus väestötappiokuntien strategioiden toimenpiteistä
ALA: Hallintotieteet
MITTA: 93 sivua
KUINKA KAUAN KESTI? 6 vuotta
KUINKA RANKKAA OLI ASTEIKOLLA 1-5? 4.
Dippa ilmataisteluohjusten väistöetäisyyksistä vaati tietoa ja taitoa – “En olisi näin mukavaa aihetta itse keksinyt”
Hans Hastio: “Idea dippaan tuli tutuilta, joiden tutkimuskokonaisuuksiin se liittyy.
En olisi varmaan näin mukavaa aihetta itse keksinyt.
Tein dipan tutkimusapulaisena keskustakampuksella. Olen ollut yliopiston projekteissa ennenkin, mutta dippa on siihen verrattuna erilainen ja monimutkaisempi.
Sain tutkimusta varten lopputilanteen – kaiken muun kirjoitin ja tuotin itse. Se vaati ohjelmistokehitystä ja silkkaa koodaamista. Teknisistä syistä piti valita ohjelmistokieli, jota en ollut opiskellut tai kirjoittanut riviäkään. Opiskeluun kuului aikaa.
Määrittelin lopputilanteen mukaan ohjelmoitavat toiminnallisuudet. Loin käyttöliittymän. Sitten lähdin työstämään backend-ohjelmointia eli tausta-algoritmeja. Menetelmä ei ole erityisen tieteellinen, mutta se toimi, ja olen käyttänyt sitä myös työelämässä.
En ole kovin kokenut koodari. Moni ratkaisuistani oli alun perin sellaisia, että ohjelmistosta muodostuu korttitalo, johon ei enää voi koota lisää palikoita, vaan pitää aloittaa alusta.
Opin kandityöstä, että ennen kirjoittamista kannattaa perehtyä aineistoon ja kirjallisuuteen useamman kuukauden ajan. Korostan intuition merkitystä. Kaikkea ei muista, mutta osia muistaa. Kun on opiskellut teoriaa, on luonut lähtökohdat tekemiselle.
Ohjelmistokehitykseen liittyy aina ongelmia, joihin itse ajaa itsensä. Kohtasin turhautumista. Näin varmasti kokevat kaikki. Minulla on sellainen huono ominaisuus, etten pyydä tarpeeksi apua, vaan yritän jääräpäisesti ratkaista ongelman. Aina kun pyysin tukea, sain sitä, ja se auttoi.
Kun oli itse tyytyväinen ja sai kaiken valmiiksi, tuli hyvä fiilis. Tutkimustuloksista saa toivottavasti apua käytäntöön. Nyt pääsee taas aloittamaan uuden projektin puhtaalta pöydältä!”
Faktaboksi: Dippa
Nimi: Ilmataisteluohjusten väistöetäisyyksien määrittäminen konstruktiivisessa simulointiympäristössä
Ala: Konetekniikan tutkinto-ohjelma
Mitta: 104 sivua
Kuinka kauan kesti: 7 kuukautta
Kuinka rankkaa oli asteikolla 1-5? “Vaikea kysymys. Ehkä 3. Se on niin rankkaa kuin mitä siitä itselleen tekee.”