Pääkirjoitus: Haluatko lapsillesi ihan paskaa?
Teksti: Aapo Laakso
Edustajistovaalit kolkuttavat oven takana. Siellä kuoriutumassa olevat poliittiset broilerit taas nostellaan uraränninsä alkupätkälle. Torven toisesta päästä molskahdetaan eduskuntaan tai hyvin palkattuun puolueen suojatyöpaikkaan. Päätepysäkkiä kohti lilluessa taputellaan toisia selkään niin että sulat pöllyävät ja varotaan kurkkaamasta reunan yli rahvaan pariin.
Seis. Vaikka kirjoittaessa kieltämättä nauratti, ei yllä kuvailtu kesäteatteri ei ole totta. Ehdoton valtaosa edustajiston jäsenistä on aivan tavallisia opiskelijoita: Senni Sähköteekkareita ja Ylermi Yhteiskuntatieteilijöitä.
Sennit ja Ylermit vaikuttavat muun muassa siihen, miten uudet opiskelijat valitaan ja kuinka paljon työaikaa kurssin opettajalla on käytettävissä luentojen valmisteluun. Lähtökohtaisesti jokaisella päätöksenteon tasolla kuunnellaan opiskelijoiden edustajia. Heidän työnsä vaikuttaa siihen, onko yliopisto opiskelijalle ihan kiva vai ihan paska paikka.
Opiskelijaedustus ulottuu yliopiston sisälle lukemattomiin työryhmiin, neuvottelukuntiin ja hallinnon tehtäviin. Niissä oleminen on vuosien työn tulosta, ei itsestäänselvyys. Säännöllisesti Sennien ja Ylermien täytyy hieman jyrähtää, kun opiskelijoiden ääni meinataan sivuuttaa. Kun pitää jyrähdellä isommista asioista, kuten opintotuesta tai opintopsykologien määrästä tai koulutuksen tasa-arvosta, voi kattojärjestö SYL jyräyttää kaikkien yliopisto-opiskelijoiden äänellä.
Aihetta äänenkorotukselle annetaan valitettavan usein.
Jotta ääntä kuunnellaan, on voitava näyttää, että Senneillä ja Ylermeillä on takanaan todellinen opiskelijoiden tuki. Helpoiten sen osoittaa äänestysprosentti. Viimeksi TREYn vaaleissa se oli 38,9 %. Lukema on valtakunnallisesti hyvä, mutta silti yli puolet opiskelijoista näytti, että ei kiinnosta.
Totta puhuen äänestämisen ei tarvitse ihan hirveästi kiinnostaa. Verkossa siihen menee minuutti. Jos ehdokkaan valinta tuntuu vaikealta, voi äänestää jotakin saman alan opiskelijaa. Silloin ainakin oman alan näkemykset pääsevät edustetuiksi. Jos ei ihan oikeasti kiinnosta, voi äänestää tyhjää. Se on klassinen tapa sanoa, että systeemi on suolesta ja ympärilläni on idiootteja.
Edustajisto tekee jatkuvasti työtä sen puolesta, että yliopistossa olisi myös tulevaisuudessa ihan kiva opiskella. Ethän halua, että lapsillesi, sisarustesi lapsille ja muille tuleville senneille ja ylermeille on tarjolla vain ihan paska yliopisto.