Vammainen pelaaja törmää yhä esteisiin – nykypelit ovat saavutettavampia, mutta gradu opetti, että tietoa tarvitaan
Teksti ja kuvat: Kaisa Hietalahti
Markus Kämäräinen: ”Pelien saavutettavuus on parantunut viime vuosina. Se selvisi gradussani, jossa tutkin pelien saavutettavuutta ja vammaisten pelaajien pelikokemuksia. Vammaiset pelaajat kohtaavat silti vielä paljon esteitä, ja niiden ylittämistä osataan miettiä pelisuunnittelussa vain harvoin.
Esimerkiksi minulla on neliraajahalvaus eli motorinen vamma, minkä vuoksi tavallisella ohjaimella pelaaminen on käytännössä mahdotonta. Pelaan suuohjaimella, ja hektiseen yhteispeliin on netissä aika vaikea hypätä sellaisella mukaan. Näkövammaisella on puolestaan aika vaikeaa, jos peliin ei suunnitella hyviä äänimerkkejä tai värejä.
Olen ollut intohimoinen pelaaja muksusta asti. Oli kova paikka, kun rakas harrastus jäi muutamaksi vuodeksi vammauduttuani autokolarissa vuonna 2010. Tiesin jo opintojen alussa haluavani keskittyä saavutettavuuteen. Kandissa vertailin Last of Us -pleikkaripelisarjan saavutettavuutta. Pari vuotta sitten ilmestynyt kakkososa oli suunnannäyttäjä. Sen pystyy pelaamaan vaikka sokeanakin läpi, mikä on edelleen harvinaista.
Kirosin mielessäni, kun luin monen harmittelevan sitä, ettei heidän ongelmiinsa ole ratkaisuja. Kun kyllä niitä on!
Graduprosessi oli sikäli helppo, että olin kerännyt aineiston jo aiemmin tehdessäni yhteistyötä tohtoriopiskelijan kanssa. Kyselytutkimus oli älyttömän laaja, vastaajia oli 95 ja kysymyksiä 34. Se oli liikaa, sillä vastaukset lyhenivät kyselyn loppua kohti.
Selvisi, että pelaajat ovat aika tietoisia erilaisista asetuksista ja niitä osataan toivoa lempipeleihin. Suomalaiset tiesivät saavutettavuudesta ja vaihtoehdoistaan paljon vähemmän kuin amerikkalaiset vastaajat. Kirosin mielessäni, kun luin monen harmittelevan sitä, ettei heidän ongelmiinsa ole ratkaisuja. Kun kyllä niitä on! Mutta kun kysely oli anonyymi, en voinut vastatakaan heille.
Itse olin jo ennen opintojani hyvin tietoinen siitä, miten voin auttaa itseäni harrastuksen parissa, mutta huomasin olettaneeni ehkä vähän liikaa muiden olevan samanlaisia. Kun tieto on englanniksi, moni ei ehkä löydä tiedon äärelle, eivätkä kaikki uskalla tilata monen sadan euron vehkeitä vain, koska ne saattavat toimia.”
GRADU
» Otsikko: The Play Experiences of Disabled Players: Dealing with accessibility barriers and solutions.
» Mitta: 73 sivua.
» Ala: Pelitutkimus.
» Kauan kesti? 11 kuukautta.
» Kuinka rankkaa oli asteikolla 1–5? ”Nöyrä kolmonen. Haasteita oli, mutta haastattelut oli jo tehty, mikä on monelle isoin kanto kaskessa.”