Heippa Tuire! – Sähkösanomasta alkoi ennätyspitkä työura ylioppilaskunnassa
Kymmeniätuhansia opiskelijakortteja ja 47 vuotta samassa työpaikassa. Keskustakampuksen toimistosihteeri Tuire siirtyy ansaitulle eläkkeelle.
Teksti ja kuvat: Aapo Laakso
Tänä vuonna kääntyy yksi iso lehti tamperelaisten ylioppilaskuntien historiassa, kun keskustakampuksen toimistosihteeri Tuire Jalaskoski jää eläkkeelle. Ihmisiä saa työuransa valmiiksi joka päivä, mutta harvan ura on sellainen kuin Tuirella: alusta loppuun samassa työpaikassa.
Jalaskoski aloitti työnteon silloisessa Tampereen ylioppilaskunta Tamyssa elokuussa 1975 vain 17-vuotiaana.
”Kävin iltaoppikoulua ja piti löytää työpaikka, jotta pystyi hankkimaan koulukirjoja. Lehdessä oli ilmoitus ja soitin silloiselle pääsihteerille Juha Sihvoselle. Hän sanoi, että ilmoitellaan.”
”En muuten ole ikinä tehnyt työhakemusta”, Jalaskoski lisää.
Jalaskosken kotona ei ollut puhelinta, mutta vielä samana iltana ylioppilaskunnasta toimitettiin sähke. Siinä ilmoitettiin, että seuraavana aamuna sopisi tulla töihin.
Sihvosen jälkeen pääsihteerit ovat vaihtuneet jo kolmisenkymmentä kertaa, mutta Jalaskoski on pysynyt.
”Ei sitä 17-vuotiaana likkana osannut aavistaa, että mihin se puhelinsoitto johtaa.”
Alkuun työtehtävät Tamyssa olivat lähetin tehtäviä.
”Lähes kaikki vietiin juoksemalla, ei ylioppilaskunnassa kauheasti mitään postiteltu.”
Ylioppilaskunnan toimistolla oli tuohon aikaan paljon porukkaa töissä. Oli kansliasihteeri, konekirjoittaja, toimistosihteeri ja lähetti.
Jalaskoski kertoo, että työn ohessa hän opetteli ”kaikkea muutakin hommaa”, ja 1980-luvun kuluessa työtehtäviin tuli enemmän toimistohommia. Samalla ylioppilaskunta muuttui, kun 1970-luvun pahin poliittinen koohotus vaihtui sitoutumattomiin ja osin ihan huumoritoimijoiksi laskettaviin vaaliliittoihin. Vuosikymmenen aikana myös Jalaskosken kaksi poikaa syntyivät.
Tampereen ylioppilaskunta alkoi myös tehdä laajempaa liiketoimintaa, joka lopulta vaikutti Jalaskoskenkin työnkuvaan.
Ylioppilaskunnan omistama paikallisradiokanava Radio 957 tuotti Tamylle muutamassa vuodessa nykyrahassa laskettuna miljoonan euron velat. Niitä paikattiin irtisanomisilla 1990-luvun laman syventyessä. Samalla piti opetella tyystin uusi tapa tehdä töitä, kun ATK otettiin käyttöön.
Uusia ohjelmistoja piti omaksua työn ohessa, eikä kukaan niiden käyttöä oikein ollut opettamassa. Erityisesti Paradox-relaatiotietokannan muistelu herättää toimistosihteerissä edelleen kauhunsekaisia tunteita.
Ennen pitkää Jalaskoski huomasi pyörittävänsä toimistoa käytännössä yksin. Hänen vastuulleen jäi muun muassa arkistointi, pöytäkirjojen puhtaaksikirjoitus, Tamyn pyörittämä asunnonvälitystyö ja monistushommat.
”Sitten siihen osui myös valtakunnallinen opiskelijakorttiuudistus. Totta kai apua sai, mutta kyllä se oli kovaa aikaa.”
Edes tuolloin Jalaskoski ei haaveillut muista töistä. Työpaikan ilmapiiri säilyi hyvänä.
”Onhan ylioppilaskunta aivan erityinen työpaikka. Ei sitä kannata verrata mihinkään. Kavereideni kanssa en ole oikein voinut töitä vertailla, kun täällä tehdään niin eri asioita ja niin eri tavalla kuin missään. Kysyvät vaan että niin, mikä tuo tuollainen paikka on.”
Raskaan 1990-luvun kääntyessä uudelle vuosituhannelle alkoivat Jalaskosken työtehtävät vähän helpottaa. Radion aiheuttamista veloistakin oli päästy eroon.
Erityisenä hetkenä Jalaskoski muistelee Tamyn muuttoa Yo-talolta Kalevantien varteen Pienteollisuustalolle vuonna 2013. Kosteusongelmista kärsinyt Yo-talo oli huonossa kunnossa, mutta oli myös ollut Tuiren työpaikka tuolloin jo 38 vuoden ajan.
”Se oli sellainen hetki, joka meinasi käydä tunteisiin. Mutta päätökset oli tehty, vesi tuli sisään ja siihen vähän kypsyi. Lopulta ihan iloisella mielellä pakkasin tavaroita ja hävitin valtavia määriä kaikkea rojua.”
Seuraava muutos tuli Treyn aloittaessa vuoden 2019 alusta. Jalaskoski siirtyi uuteen ylioppilaskuntaan vanhana työntekijänä. Toimisto siirrettiin Hervantaan, ja Jalaskoski jäi keskustakampukselle pyörittämään palvelupistettä.
Suurin osa keskustakampuksen opiskelijoista on käynyt Tuiren palvelupisteellä ainakin hakemassa opiskelijakorttinsa. Vuonna 2005 Aviisissa julkaistussa artikkelissa esitettiin varovainen arvio, että tuolloin Jalaskosken käsien kautta olisi kulkenut ainakin 50 000 opiskelijakorttia. Mikäli lukemaa yrittää yhtä varovaisesti päivittää nykyaikaan, päästään yli 70 000 opiskelijakorttiin. Määrä vastaa noin Lappeenrannan asukaslukua.
Mutta, sitten asiaan. Mitä aiot tehdä eläkkeellä?
”Ohhoh, nytkö on se iso kysymys. No, vähän aikaa ehkä aluksi ihmettelen. Tärkeimpänä on kaksi lastenlasta, toinen aloittaa koulun ja toinen eskarin. Mummulla ja papalla on siinä paljon tekemistä. Sitten on tietysti puutarha. Vuosi vuodelta se on runsastunut ja kaipaa nyt huomiota.”
Vuorossa on myös reissukotisivujen päivitys, tai oikeastaan ”räjäytys”, kuten Tuire sitä kuvaa. Sivut pitää tehdä WordPressilla uusiksi, ja monen vuoden reissutarinat on vielä sivuille päivittämättä.
Tuire lähtee ennen elo-syyskuussa tapahtuvaa eläkkeelle jääntiä vielä kesälomille.
”Kesälomalla menemme ensimmäisenä Lappiin vaeltamaan. Se on ykkösjuttu. Voi olla, että päätetään kohde tarkemmin vasta, kun päästään perille. Se riippuu vähän sulaveden tilanteesta ja niin edelleen. Isojen vesistöjen ylitykset ovat aina haastavia. Pohjoisen erämaissa me on oltu 20 vuotta joka vuosi. Auto pusikkoon, rinkka selkään ja menoksi. Mieluiten paikkoihin, joissa ei ole valmiita reittejä.”